Mänttä on maailmanluokan matkakohde, not kidding!

Mänttä parhaat:

Nuku: Mäntän klubi. Historiallinen kartanotunnelma.

Syö: Hienompaa Gösta-museon ravintolassa, peruslounasta Honkahovissa tai salaattia Cafe Alexissa.

Aja: Lainafillarilla Lemmenpolkua Gösta-museoon.

Kuuntele: Gustav-museon audioguide. Se on hyvä, vaikka ei nyt niin metsäteollisuudesta välittäisi. (Kannattaisi toki välittää.)

Lue: Oula Silvennoinen, Paperisydän (Siltala)

Tässä kun matkakuume alkaa kesäloman lähestyessä nousta, ajattelin että fiilistelisin yhtä Suomen hienointa kesäkohdetta, Mänttää.

En ollut kuullutkaan koko Mäntästä ennen viime kesää. Mänttä tunnetaan joka kesäisistä kuvataideviikoista, mutta no, ne olivat menneet minulta ihan ohi. Suomalaiset kesätapahtumat eivät ole perinteisesti olleet kovinkaan sydäntä lähellä. Usein sataa.

Päädyin Mänttään ihan töiden takia. Minulla oli Keski-Suomessa kuvauspäiviä Jämsässä ja Vilppulassa, ja kun aloin etsiskellä yöpaikkaa jommastakummasta, Mäntästä löytyi Mäntän klubi. Se kuulosti hienolta.

Ja se oli! Mäntän klubi on vessapaperipatruuna Gösta Serlachiuksen tehtaan juhlatilaksi rakennuttama kartanomainen rakennus, joka on sittemmin muutettu hotelliksi ja ravintolaksi. Sain kattohuoneiston, joka oli aikoinaan toiminut Serlachiuksten lasten englantilaisen kotiopettajattaren asuntona.

Hotellin kaikilla huoneilla on oma tarinansa. Yksi huone on nimeltään Salahuone. Se on perimätiedon mukaan ollut perheellisten tehtaanjohtajien käytössä hommissa, joita ei olisi katsottu hyvällä. Vanhalla Gösta Serlachiuksella itsellään oli jonkinlainen skandalöösi kolmiodraama, jossa kolmas osapuoli oli nuori Miss Eurooppa, Ester Toivonen. Toivonen oli tuttu näky Mäntässä ja esiintyi myös klubilla.

Mäntän kulttuuriskeneä hallitsee kaksi museota, Gösta ja Gustav. Ne on nimetty suurten paperi-Serlachiusten mukaan. Gustav rakennutti Mänttään sen ensimmäisen tehtaan. Modernisoituva maailma tarvitsi kovasti paperia, ja olutbisneksissä epäonnistunut apteekkari G.A. Serlachius näki Mäntässä tilaisuutensa tulleen.

Rakastan näitä tarinoita Suomen teollisuushistoriasta: Nuori Gustaf Adolf joutuu jättämään koulun kesken isän kuoltua ja hankkiutuu töihin. Hän pääsee apteekkarin oppiin ja kiertää apteekkariperheestä toiseen. Ura urkenee, vaikka vaikeaa on. Omaksi ostettu apteekki palaa. Serlachius lähtee Näsijärven yli Mäntänkoskelle, vaikka kyläpahaseen ei ole edes tietä, jota pitkin tuotteet voitaisiin hoitaa maailmalle. Ottamalla epäinhimillisen määrän velkaa G.A. Serlachius saa puuhioketehtaan pystyyn.

Myöhemmin G.A. Serlachius oy:stä tuli ensin osa Metsä-Serlaa, ja sitten Metsä Groupia, joka on pörssilistatun kartonkivalmistajan Metsä Boardin pääomistaja. Serla talous- ja vessapaperit tehdään edelleen Mäntässä, ihan Mäntän klubin vieressä. Tänä keväänä Suomen vessapaperihuoltovarmuus oli kiinni Mäntän tehtaista. (FYI: Tehdas ei ihmeemmin haise.)

Gustav-museo keskittyy hullun kunnianhimon ja itsepäisyyden riivaaman, onnettoman oloisen patruunan elämäntyön esittelemiseen. Se on erinomaisen hyvin toteutettu historiamuseo.

Mutta Mäntän päämuseo on Gösta. Gösta on Gustavin veljenpoika, joka uimalla setänsä liiveihin ja naimalla tämän tyttären Sissin junaili itsensä tehtaan pääomistajaksi ohi serkkunsa Axelin, Gustavin pojan. Tuhlaavainen Axel ajautui lopulta vararikkoon ja teki itsemurhan. Gösta dumppasi Sissin tämän mielenterveysongelmien takia. (Ester Toivosen kanssa Gösta heilasteli vasta toisen vaimonsa, Ruthin, aikana.) Mänttä on Suomen Dallas ja Serlachiukset Ewingit.

• 

• 

• 

Sekä Gösta että Gustav olivat suuria taiteenkerääjiä ja suosijoita. ja Gösta-museo onkin taidemuseo. Ja millainen taidemuseo!  On Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Schjerfbeckiä, Thesleffiä ja Simbergiä. Viime kesän näyttelyssä seinällä roikkui pikantisti myös Jani Leinosen Elovena-työ. Museo on rakennettu Göstan kodikseen rakennuttamaan Joeniemen kartanoon.

Hauskinta on, että matkan Mäntän keskustasta ja Gustav-museosta Göstaan voi tehdä ilmaisella Serlachius-pyörällä pitkin järven rannassa kulkevaa parin kilometrin metsäpolkua. Se oli tosi kiva retki ja sopiva matka.

Museoiden ja kuvataideviikkojen ansiosta Mäntässä voi syödä paljon paremmin kuin vastaavankokoisessa pikkukaupungissa keskimäärin. Poikkesin Göstasta palatessani lounaalle Honkahoviin, joka on täydellinen funkkiskartano Mäntän keskustan liepeillä järven rannassa. Se on rakennutettu Göstan pojalle R. Erik Serlachiukselle, josta oli tuleva yhtiön toimitusjohtaja. Hyviä ruokapaikkoja ovat myös Hotel Alexander ja Mäntän Klubi.

Olen tänä keväänä palannut mielessäni monta kertaa Mänttään, kun olen lukenut Gösta Serlachiuksen mainiota elämäkertaa Paperisydän iltalukemisena. Mänttä on ihana kesäkohde. Menkää tekin! Nyt on se kesä, kun Mänttä hakkaa Berliinin.