… vaikutukset olisi niin suuria. Aloin nukkua päiväunia, nukahtaa illalla nopeammin ja kärsiä vähemmän epämääräisestä tykyttelystä.
Join viimeisen kuppini kahvia heinäkuisen sunnuntaina aamuna. Siitä on nyt kolme viikkoa aikaa.
Ensin taustat.
Minua on vuosia kiinnostanut kokeilla, auttaisiko kahvin juonnin lopettamaan nukkumaan paremmin. Minun on usein vaikea saada illalla unta ja luulen, että olen ollut jotenkin ylivirittynyt. Unenpäästä kiinni saaminen kestää usein kymmeniä minuutteja, jotka käytän lukemalla.
Joskus en saa nukuttua lainkaan, mutta näihin ongelmiin liittyy yleensä se, että illalla on ollut actionia, kuten puhekeikka tai joku IG-live. Tai ihan vaan ystävien näkeminen, jos porukka on iso. Menen kierroksille. Juuri nyt huolet eivät valvota. Joskus voin valvoa, koska olen liian innostunut.
Ylikierroksiin liittyy inhottava sydämentykytyksen tunne. (Olen jutellut siitä lääkärin kanssa, se on harmiton, vaikka se häiritsee.)
Tätä ennen en kuitenkaan saanut aikaiseksi kokeilla, miten kävisi, jos lopettaisin kahvin juonnin. Aina on ollut jotain: pieni lapsi, työputki, loma – kuka nyt lomaansa pilaisi jollain kahvilakolla?
Olen juonut paljon kahvia: aamuisin kaksi mukia (keitän itseäni varten 4 kuppia Moccamasterilla), ja sitten olen juonut vähän pienemmän setin 1-2 kertaa ennen kello kahta. Sitä myöhempään en ole juonut kahvia vuosiin.
Nyt sattui niin, että jäin yöksi yksin kotiin. Maanantaina aamulla en enää keittänyt kahvia. Perhana, nyt kokeillaan, ajattelin.
Ensimmäinen vaikutus: Päiväunet palasivat
Ensimmäisten päivien aikana eivät mannerlaatat järähdelleet. Ainoa yllätys oli se, että kahvia ei tehnyt ihmeemmin mieli. Kahvinjuonnin lopettaminen oli äärimmäisen helppoa!
Heräsin tiistaina hotellissa, mutta edes hotelliaamupala ei horjuttanut kahvilakkoa. Otin huonosta teevalikoimasta tilalle vihreää teetä.
Sitten tapahtui jotain kummallista. Nukuin keskiviikkona päiväunet! En ole pystynyt nukkumaan päiväunia vuosiin riippumatta siitä, kuinka pahasta univajeesta olen kärsinyt. Päiväunettomuus on ankeaa erityisesti pienen lapsen kanssa, kun yöt ovat usein rikkonaisia. Mutta niks naks, nukahdin ja se oli ihanaa!
Toinen vaikutus: Olen aamuisin pirteämpi
Päiväunien jälkeen ei tapahtunut mitään kiinnostavaa. Kului viikko ja siirryimme hotellista kodin kautta Espoon saaristoon mökkeilemään rivarinpätkään. Taapero jatkoi elämäänsä kuten ennenkin eli heräsi kuudelta.
Totesimme, että ainoa tapa säilyttää naapurisopu on mennä äkkiä ulos.
Yhtenä aamuna huomasin, että onpa tämä helppoa, ja Kalle huomasi sen kanssa. Minä olen huono ja äreä heräämään, mutta uloslähdöt taaperon kanssa olivatkin oikein kivoja. Aamut olivat kauniita ja nautin niistä miettimättä, että olispa kahvia. Jälkikäteen tajusin ajatella, että tällaistako se on, kun selviää addiktioista?
Kolmas vaikutus: Nukahdan nopeammin
Kolmannen ison vaikutuksen huomaan illoissa. Väsähdän, ja joinain iltoina väsymys laskeutuu päälle kuin esirippu. Olen nukahtanut useana iltana lukematta mitään – se on ennen kuulumatonta.
Tässä auttaa se, että tykyttely on pois. Keho tuntuu levollisemmalta. Pysähdyn usein kuuntelemaan sitä, ja huomaan, että se on hiljaa.
En usko, että juon kofeiinillista kahvia enää koskaan. Kokemus on ollut mykistävä.
Disclaimer: Ei vaikuta samalla lailla kaikkiin
Koska minä lopetin kahvinjuonnin, myös Kalle on juonut paljon vähemmän kahvia, monina päivinä ei lainkaan. Hän ei ole huomannut ihmeempää eroa.
Miksi ei?
Ehkä hänellä ei ole kokeilun aloittajan I want to believe -mentaliteettia. (Ei minullakaan kyllä ole, tunnen itseni ja tykytykseni tosi hyvin. Se on tosiaan pois.)
Kalle ei myöskään juo niin paljon kahvia kuin minä join.
Hän ei myöskään kärsi univaikeuksista. Hän laittaa silmänsä kiinni ja alkaa nukkua. Eli en tiedä, miten hän edes huomaisi eroa. Mutta niin tai näin: toinen meistä ei ole pitänyt kahvista luopumista mitenkään autuaaksi tekevänä.
Olen miettinyt, olenko ehkä jotenkin poikkeuksellisen herkkä kofeiinille. Alkoholin kanssa on nimittäin sama juttu. Myös se vie unen ja aiheuttaa levottomuutta, vaikka joisin vain puoli lasia skumppaa. Siksipä en juo.
Lopullinen tuomio:
Jos unen kanssa on vaikeuksia, kannattaa kokeilla kahvinjuonnin lopettamista. Et ehkä haluaisi kuulla tätä – kahvi on kuitenkin niin harmittoman oloinen pieni nautinto. Mutta hei kokeileminen ei maksa mitään, itse asiassa säästät rahaa. Aina voi palata kahvinjuojaksi.
Merja Mähkä 