YEL: Paljonko kannattaa maksaa?

Maksan YEL-vakuutusmaksua nyt noin 490 euroa kuukaudessa. Seuraavassa kerron, miten olen tällaiseen ratkaisuun päätynyt.

Kaupallinen yhteistyö: Varma.

Vanhempainpäiväraha perustuu YEL:in työtuloon. Olen määritellyt omani noin 32 000 euroon. Sillä perusteella maksan YEL-maksua vähän alle 500 euroa kuukaudessa. Nyt saan vanhempainpäivärahaa noin 70 euroa päivässä maanantaista lauantaihin – sunnuntai on sitten työpäivä.

Paljonko YEL:iä kannattaa maksaa? YEL ja äitiysloma?

Näillä kahdella kysymyksellä tein hakuja yrittäjän eläkevakuutuksesta YEL:istä, kun ryhdyin yrittäjäksi.

Hakutuloksissa vastakkain oli kaksi maailmaa.

Oli virallisten tahojen kuten Varman ja muiden työeläkevakuuttajien ja Suomen Yrittäjien palopuheet siitä, miksi yrittäjän on tärkeää maksaa sellaista yrittäjän eläkevakuutusmaksua, joka oikeasti turvaa vanhuuden päivät.

Ja sitten oli yrittäjien kommentteja, joissa YEL:iä haukuttiin niin kalliiksi, että järkevämpää olisi maksaa vain se pakollinen minimi, vaikka se ei kerrytä omaa eläkettä lainkaan. Näiden kommenttien mukaan ennemmin kannattaisi sijoittaa itse ja kasata sillä lailla ihan itse oma eläketurvansa. Kun nämä kommentit toistuivat viikoittain niin Twitterissä kuin yrittäjien Facebook-ryhmissä ne alkoivat kuulostaa totuudelta.

Aktiivisena sijoittajana ja jopa sijoituskirjailijana olisi ollut ihan luontevaa todeta, että hoidan eläkkeeni itse, kiitos vain saarnoista Varma ja muut. Toisaalta tiedän myös jotain sijoitustoiminnan luonteesta. Tässä kohtaa YEL:iin liittyy yksi massiivinen väärinkäsitys: YEL on vakuutus. Se on hyvin erilainen ratkaisu kuin vaikkapa matalakuluinen indeksirahasto, joita mielelläni kyllä suosittelen sijoittamisen aloittamiseen. Mutta en oman eläketurvan pohjaksi!

YEL vastaan sijoittaminen

Se, että YEL on vakuutus, tarkoittaa, että eläkettä saa varmuudella kerran kuussa kuolemaan asti. Se on elinikäinen turva.

Sijoitusrahastossa taas kerrytät omaa pottia, ja kun eläkkeellä on aika alkaa sitä pottia syömään, se voi loppua kesken, kun pottia käyttää elämiseen. Pörssi myös heittelee, kuten koronakeväänä 2020. Jos silloin joutui nostamaan omasta rahastostaan rahaa, niin oma eläkepotti pieneni suhteettomasti. Myöhempi kurssinousu ei korvaa jo nostettujen varojen osuutta kokonaispotista.

Sivumennen sanoen vähän huvittaakin se, miten huolettomasti ja helposti netissä annetaan neuvoja, että sijoittakaa vain sinne indeksirahastoon, se kyllä hoitaa eläkkeenne. Tällaisia neuvoja kuulee sekä finanssiammattilaisten että sellaisina esiintyvien suusta. Vaatii kuitenkin paljon itsekuria olla koskematta omiin eläkesäästöihin, kun vastaan tulee unelmakämppä tai unelmaloma. Myös taitoja vaaditaan. Keskustelen joka päivä aloittelevien sijoittajien kanssa ja ajatuskin siitä, että aloittelijat hoitaisivat eläkkeitään itse puistattaa. Ei se nii-in helppoa ole. Mielenkiintoista ja hauskaakin kyllä! Mutta eläke, se on tylsä ja vakava asia ja sellaisena siihen on minusta syytä suhtautua.

YEL ja äitiysloma

YEL:in vakuutusluonne liittyy myös siihen, että esimerkiksi mahdollinen työkyvyttömyyseläke korvataan YEL-vakuutuksen pohjalta. Tunnen ikäiseni yrittäjän, jolta sairaus vei kyvyn pyörittää omaa yritystä. Niin voi oikeasti käydä. Takuueläke, eli se jonka saa, jos työeläkettä ei ole kertynyt lainkaan, on 834,52 euroa kuukaudessa. Vaikka siihen saisi asumistukea päälle, elämiseen ei paljon jää. Työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi YEL vaikuttaa myös siihen, paljonko yrittäjän lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta voi saada korvauksia. Siihen perustuvat myös sairauspäivärahat.

Yrittäjäneläkevakuutusta verrataan vaarallisesti sijoittamiseen. Tee-se-ite-eläkerahaston rahat voivat loppua kesken tai ne voi innostua nostamaan, kun vastaan tulee unelmakämppä.

Vakuutuksen liittyy myös iloisempia asioita. Olen juuri jäänyt äitiyslomalle. Vanhempainvapaa-korvaukseni on 72,16 euroa arkipäiviltä ja lauantailta. Minimi olisi 28,94 euroa. Sen verran saisin, jos maksaisin vain YEL-minimiä. Verojen jälkeenkin ero on useita kymppejä päivässä.

Ennen vuoden 2020 alussa tullutta lakimuutosta yrittäjä-äiti saattoi kikkailla YEL-maksujen kanssa ja hilata maksun ylös tehtyään raskaustestin. Näin saattoi saada itselleen korkeampaa vanhempainrahaa. Keplottelu ei varsinaisesti ollut reilua muita äitejä (tai heidän eläkemaksuista huolehtivia työnantajiaan kohtaan.) Sääntöjen pitää olla samat kaikille. Nykymallissa keplottelu ei enää onnistu.

Paljonko YEL:iä kannattaa maksaa?

YEL-maksut maksetaan mystisen työtulon mukaan. Käytännössä työtulo on se vuositasoinen summa, joka ilmoitetaan työeläkeyhtiöön, kun työeläkevakuutus otetaan. Mutta miten ihmeessä se määritellään?

Jos yrittäjä ansaitsee vähintään 7 958,99 euroa vuodessa, YEL-vakuutusmaksua on pakko maksaa. Jos työtulon määrittelee tähän summaan, oma eläke ei kerry lainkaan ja eläke jää tämän päivän rahassa 834:aan euroon. Olen taipuvainen ajattelemaan että 834 euroa on vaikea saada riittämään. Toki yrittäjyyttä edeltäneet palkkatyöt kasvattavat eläkettä, sillä palkkatöissä työnantaja huolehtii eläkkeiden kertymisestä. Oma eläkekertymä kannattaa tsekata heti osoitteesta www.tyoelake.fi.

Ohjeiden mukaan työtulon pitäisi olla määritelty yrittäjän työpanoksen mukaan. Työpanos ei siis ole palkka, jota yrittäjä maksaa itselleen tai saa toiminimeltä kulujen jälkeen. Palkan suhteen yrittäjät kuitenkin yleensä miettivät, mikä olisi verotuksellisesti järkevää ja se ei taas välttämättä kulje käsi kädessä eläkkeen kanssa.

Työpanos ei myöskään mene yksi yhteen yrityksen liikevaihdon kanssa. Liikevaihto voi vaihdella kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Yksinkertaisimmin YEL:in voi miettiä sitä kautta, että paljonko vastaavasta työstä pitäisi maksaa ulkopuoliselle palkkaa. Olen itse noudattanut tätä ohjetta. Teen töitä toimittajana ja viestintäkonsulttina ja sitten käyn puhumassa sijoittamisesta erilaisissa tilaisuuksissa. Toimittajan keskimääräinen palkka on Oikotien tietojen mukaan 3400 euroa kuukaudessa, viestintäkonsultin 3500 euroa. Sijoituskeikoille ei järkevää taulukkohintaa ole, joten olen käyttänyt toimittajan ja konsultin palkkoja lähtökohtana YEL:in määrittämiseen.

Maksan YEL-maksua palkastani noin 490 euroa kuukaudessa. Aloitteleva yrittäjä saa maksusta alennusta ensimmäiset 48 kuukautta. Kuulun alennuksen piiriin vielä pari vuotta, sitten se nousee 600 euron pintaan. Summan saa onneksi vähentää verotuksessa. Omia sijoituksia taas ei saa vähentää, vaikka ne olisi korvamerkitty eläkkeeksi. Eläkevakuutusmaksu käytännössä alentaa veroprosenttiani.

Huomioin työtulossa myös aiemman työurani. Minulta puuttuu työuralta noin 2,5 vuotta reissaamiseen ja hoitovapaaseen käytettyä aikaa, joilta eläkettä ei ole kertynyt. Toisaalta eläkekertymää tasapainottavat nousukiidon vuodet esimiesputkessa vuosia sitten ennen elämänmuutoksia.

Minun eläkkeeni

Pohdintojen lopputuloksena on eläke, joka on sellaisella tasolla, että sillä elää mukavasti vaikka sijoituksille kävisi köperösti. Ajatuksena on, että asuntolaina sun muut on eläkeikään mennessä kuitattu ja kuluja tulee lähinnä ruoasta, vastikkeesta, lääkkeistä ja sitten kivoista extroista.

Pohdintoihini yhdistyi toki myös vauvahaave. Oli silmiäavaavaa miettiä, miten pieneksi vanhempainvapaan päivärahani olisivat jääneet pienemmillä maksuilla.

En usko, että mitään one size fits all -ratkaisua on YEL:in miettimiseen on, ja siksi yksinkertaistavien nettikommenttien varassa toimiminen ei ole järkevää. YEL:in pitäisi heijastaa jokaisen omaa työuraa.

Mikään ei ole niin helppoa, kuin sanoa, että tämä on p**kaa

simon-noh-304784-unsplash.jpg
Sano kaikelle ei ja vaikutat älykkäältä? No ehkä hetken. Kuva: Simon Noh / Unsplash

Helsingin Sanomissa oli tänään jännä tiedeartikkeli. Yhdysvalloissa tutkija oli huomannut, että negatiivisuus saa muut ihmiset kuvittelemaan, että tuossa on ihminen, jossa on johtaja-ainesta. Tutkimustulos perustui kokeisiin, jossa koehenkilöt arvioivat vikojen etsijät vahvemmiksi johtajatyypeiksi.

Lopputulos on käsittääkseni kaiken modernin johtajuudesta tehdyn tutkimuksen vastainen. Negatiivisuus kun ei varsinaisesti johda missään yhteisössä hyvään lopputulokseen.

Ensin on tietysti hyvä erottaa toisistaan kaksi asiaa: kriittisyys ja negatiivisuus. Ihminen voi nimittäin olla samaan aikaan kriittinen ja positiivinen. Kriittisyys on jonkin asian tarkkaa puntarointia. Se voi päätyä kehuihin, kuten ylistävä teatteriarvio. Kriittisyys onkin hyvä ominaisuus.

Negatiivisuus taas on asenne. Negatiivisuus  on sitä, ettei usko minkään onnistuvan. Jos johtaja on negatiivinen, koko yhteisö halvaantuu. Siltä puuttuu suunta. Sellaiset yhteisöt eivät menesty.

No okei, joskus ne menestyvät. Negatiivisuutta voi nimittäin kompensoida mikromanageerauksella. Se vain tulee johtajan kannalta kamalan raskaaksi, sillä johtaja, joka ei usko alaistensa onnistuvan (ilman häntä), joutuu päivystämään koko ajan. Organisaation kannalta tästä tulee pitkässä juoksussa ongelma, koska silloin johtajalle jää vähän aikaa miettiä uutta ja kehittää organisaatiossa.

Näistä syistä ensimmäinen ajatukseni Hesarin uutisen lukemisen jälkeen oli raamatullinen sanonta taivaaseen pääsemisestä. Sitä mukaellen kamelin on helpompi päästä läpi neulansilmästä kuin negatiivisen ihmisen on menestyä johtajana.

Mutta mistä se sitten johtuu, että erehdymme luulemaan negatiivisia ihmisiä johtaja-ainekseksi?

Johtuuko se siitä, negatiivisuus on helppoa?

On paljon yksinkertaisempaa keksiä syitä siihen, miksi joku asia ei onnistu, kuin siihen, että se onnistuu.

Tämä johtuu siitä, että epäonnistumisen syyt ovat nähtävissä tässä maailmassa. A ei toimi, koska fakta B, C tai D. Kriittinen ihminen keksii nopsasti B:n, C:n tai D:n perusteeksi, ehkä jopa ne kaikki.

Onnistumisen perustelu taas on paljon vaikeampaa. Onnistuminen on seurausta siitä, että ollaan onnistuttu muuttamaan maailmaa. Ennustaaksemme onnistumisen varmuudella, meidän pitäisi voida nähdä tulevaisuuteen. Se on mahdotonta. Sen sijaan perusteet epäonnistumiselle ovat käsissämme tässä ja nyt.

Positiivisesti ajatteleva on väistämättä huterammalla pohjalla, sillä hän argumentoi tuntemattomasta tulevaisuudesta käsin. ”Paskaa!”-tyyppi on kiinni siinä, minkä me jo tunnemme.

Tästä syystä positiivinen tyyppi voi vaikuttaa negatiivisen rinnalla vähän hörhöltä.

Yritysmaailma on siitä hieno paikka, että se lopulta karsii negatiivisuuden (huom, ei kriittisyyttä!) pois luonnollisen valinnan kautta.

Sen sijaan politiikassa tällaista luonnon valinnan mekanismia ei ole. Politiikassa vihan myynti on helpompaa kuin toivon. Se on pelottavaa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: