Parisuhteen neljä vaihetta lain silmissä

Luulitko, että parisuhteen vaiheet ovat ihastuminen, rakastuminen, kyllästyminen ja ero tai kuolema? Lain silmissä ne ovat ihan jotain muuta.

Lempeästi lakia -avioliittokoulu Lexlyn kanssa on ollut ihan älyttömän mielenkiintoinen. Olen oppinut parisuhteiden raha-asioista faktoja, joita en olisi voinut ikinä edes kuvitella.

Mainos: Lexly

Perhejuridiikka on tosi kummallista. Tähän on yksi merkittävä syy: lait ovat vanhoja. Ne ovat Niskavuoren ajalta, eli sieltä agraariyhteiskunnasta. Siihen liittyy esimerkiksi lesken oikeus jäädä asumaan viimeiseen yhteiseen kotiin. Laki suojasi vanhaa emäntää siltä, että miniä olisi pistänyt hänet vaivaistaloon narisemasta, miten talossa on asiat aina ennen hoidettu.

Moni sellainen asia, joka nykymaailman vinkkelistä tuntuu ihan itsestäänselvyydeltä, ei olekaan sitä lakien näkökulmasta. Siksi on ihan supertärkeää huolehtia oman elämän lakijutut kuntoon. Listasin tähän alle jutut, jotka parisuhteen elinkaaren aikana pitäisi huomioida.

1. Avoliitto ja yhteinen koti

Moni ostaa ensimmäisen yhteisen kotinsa ennen naimisiin menoa – niin mekin tehtiin ja sitten olinkin jo kohta raskaana.

Avoliitto ei ole juridisesti niin dramaattinen juttu kuin avioliitto. Siinähän vain laitetaan hynttyyt yhteen. Avoliitosta voi myös erota noin vain. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että omaisuus olisi helppo jakaa eron hetkellä.

Mitä jos toinen maksoi yhteisestä asunnosta isomman osan, kun toinen maksoi asunnon remontin? Entä jos toinen huolehtii lasten menoista, kun toinen sijoittaa yhteistä tulevaisuutta varten, jota ei sitten tulekaan? Kumpi saa jäädä asumaan (vaikka väliaikaisesti) yhteiseen kotiin, jos tulee ero?

On tosi monta tapaa saada raha-asiat aivan solmuun avoliitossa!

Ratkaisu: Avoliittosopimus! Sellainen on tosiaan mahdollista tehdä. Se toimii eron varalta samalla tavalla kuin avioehto ja siinä voi sopia talousasioista myös liiton aikana 

Avoliittosopimus on erityisen tärkeä pariskunnille, joilla on lapsia aikaisemmista ihmissuhteista, mutta jos on yhtään yhdessä hankittua omaisuutta, se kannattaa tehdä joka tapauksessa. Se on hyvä testi myös avioliiton varalta. Jos ei pysty avoliiton aikana puhumaan raha-asioista, pystyykö niistä puhumaan, kun menee naimisiin?

Voit lukea siitä lisää täältä.

Tee avoliittosopimus täällä.

Lexlyllä voitte tehdä myös sopimuksen pelkästä asunnosta. Asunnon kohdalla voidaan sopia esimerkiksi siitä, kummalla on ensisijainen oikeus se ostaa.

Suurimmalle osalle meistä asunto on isoin omaisuuserä, ja kaikesta siihen liittyvästä kannattaa sopia kirjallisesti! Asuntosopparin löydät täältä.

2. Avioliitto – dramaattinen sopimus omaisuudesta

Boom! Naimisiin meneminen iskee omaisuuteen kuin miljoonaa volttia. Avioliitto on taloudellinen sopimus – ei siellä Niskavuoressa mietitty romanttisia juttuja, vaan sitä, miten turvataan maatilan jatkuvuus.

Heti kun naimisiin on menty, kaikki se, mikä ennen oli sinun, kietoutuu jännästi sellaiseen lakihommeliin kuin avio-oikeus. Se uinuu liiton ajan, mutta kun liitto päättyy, se aktivoituu.

Avioerossa kaikesta, mikä ennen oli sinun, puolet onkin nyt ex-puolisosi – ellette ole tehneet avioehtoa, jossa sovitaan toisin. Sama koskee avioliiton aikana kertyvää omaisuutta.

Minun on niin vaikea tajuta tätä. Alttarille kävellessään sitä luulisi menevänsä naimisiin, koska rakastaa toista, mutta siinä samalla tulee tehneeksi diilin omaisuudesta.

Avioehto on sopimus, joka pakottaa miettimään, miten omaisuus halutaan jakaa eron jälkeen. Olen saanut Lexlyn Katariina Kuusiluomalta sellaisen neuvon, että ainoastaan siinä tapauksessa avioehto kannattaa jättää tekemättä, kun nimenomaan halutaan, että kaikki, mikä avioliiton aikana ja sitä ennen on kertynyt, menee avioliiton päättyessä tasan.

Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi silloin, jos toinen keskittyy uraan ja toinen lapsiin. Silloin avioehdottomuus voi olla perusteltua ja reilua. Muuten se kannattaa aina tehdä. Kerroin enemmän omasta avioehdostani täällä.

Se on tehty Lexlyn verkkopalvelussa, jonne pääset tästä.

Jos liitto päättyy kuolemaan, omaisuuden jakaminen on mutkikkaampaa, sillä silloin omaisuuden jakajia voi olla useita – esimerkiksi lapsia. Ja lapsethan sekoittavat tämänkin pakan sitten oikein huolella. Avioehdon lisäksi tarvitaan ehkä testamentti.

3. Testamentillä pidät huolta lapsista ja puolisosta

Rakkaus voi olla ikuista, mutta avioliitto ei. Lain silmissä avioliitto päättyy viimeistään kuolemaan.

Siksi tarvitaan myös testamentti, erityisesti jos on lapsia.

Suomen lain mukaan lapset eli rintaperilliset perivät vainajan KAIKEN omaisuuden (osituksen jälkeen), jos testamentilla ei ole muuta määrätty. Leski perii lain nojalla ainoastaan, jos lapsia ei ole.

Jos minä nyt kuolla kupsahtaisin, lapset tulisivat minun sijastani omistajiksi kotiin, jonka olemme Kallen kanssa yhdessä ostaneet. Tämä ei ehkä kuulosta hankalalta, mutta se on, sillä holhousviranomaiset ottaisivat alaikäisten lasten omaisuuden valvontaansa.

Käytännössä se tarkoittaisi, että Kalle ei voisi myydä kotia ilman holhousviranomaisen lupaa. Ei edes silloin, jos kahden ihmisen tuloilla ostettu koti olisi liian kallis yhdelle ylläpitää. Eli holhousviranomainen päättäisi, missä äiditön perheeni asuisi.

Ihan kaikkien alaikäisten lasten vanhempien kannattaa pohtia, olisiko fiksua testamentata oma osuus kodista puolisolle omistusoikeudella.

Tämä on valtava asia leskeksi jäävälle vanhemmalle. Kun lapset ovat täysi-ikäisiä eli 18-vuotiaita, testamenttia voi taas muuttaa.

Testamentinkin voit tehdä näppärästi täällä.

Jos sinulla on alaikäisiä lapsia, tee testamentti.


4. The end, eli ositus

Parisuhteen elinkaaren viimeinen juridinen askel on aina ositus. Hassu juttu, mutta en ole ikinä ennen tätä Lexly-yhteistyötä tiennyt, mikä se oikein on. Olen ehkä jotenkin ajatellut, että kunhan avioero laitetaan vireille (tai toinen puoliso kuolee) kaikki hoituu automaattisesti.

Näin ei ole. Omaisuus jaetaan osituksessa, joka täytyy hoitaa kirjallisesti samoin kuin avioehto ja testamenttikin.

Täysin käsittämättömästi sitä ei tarvitse tehdä missään määräajassa, vaan sen voi jättää muhimaan kuolemaan asti. Muhimisella voi olla yllättäviä seurauksia.

Jos ositusta ei ole tehty ja osituksesta ei löydy oikeanlaista asiakirjaa, ex-puoliso on kuolinpesän osakas ja hänet pitää kutsua perunkirjoitukseen. Jo tämä voi olla aika kiusallista. Onneksi sentään on aika tavanomaista, ettei ex-puolisoilla ole kuolinpesään vaatimuksia ja tämä kirjataan jo perukirjaan.

Perunkirjoitushan on pakollinen toimenpide, eräänlainen tilinpäätös, jossa selvitetään perilliset ja vainajan omaisuus. Ennen kuin perintö voidaan jakaa, pitää omaisuus osittaa eli jakaa ex-puolisoiden kesken vainajan kaikkien avioliittojen osalta, jotta saadaan selville, mitä vainaja tosiasiassa omistaa.

Pahimmillaan osituksessa aletaan selvittää eron hakupäivän, eli joskus jopa vuosikymmenten takaista omaisuutta ja velkoja. Se ei muuten olekaan ihan helppoa.

Ylläripylläri: Osituksen lopputulos voi olla jälkikäteen tehtynä aivan eri kuin mitä se olisi ollut, jos se olisi tehty ajallaan, eron jälkeen.

Nimittäin. Omaisuuden, kuten asuntojen ja osakkeiden, arvo yleensä kasvaa, mutta velat ovat numeraalisia eli inflaatio vaikuttaa niihin. Ositus tehdään aina eropäivän omaisuudesta ja veloista, mutta nykyhetken käyvillä arvoilla.

Jos ositusta ei hoideta silloin kun erotaan, voi käydä niin, että exä tulee myöhemmin vaatimaan sinulta rahaa (tai juristikielellä tasinkoa). Oikeus ositukseen ei vanhene, se on tehtävä, jos toinen sitä vaatii. Jos ei hyvällä niin käräjäoikeuden päätöksellä.

Ilman avioehtoa netto-omaisuus tasataan osituksessa fifty-fifty. Jos omistat tai omistit eron aikaan mitä tahansa normaaleja huonekaluja arvokkaampaa, osituksen tekeminen on tuon omaisuuden suojelemista. Jos sinulle erossa jääneen omaisuutesi arvo nousee, ja ositus on tekemättä, se ihana tyyppi, jonka kanssa rakastuit ja sitten erosit sovussa, saattaakin alkaa vaatimaan ositusta dollarin kuvat silmissään.

Kuulostaako hankalalta? Ei hätää, osituslaskelmaa voi harjoitella Lexlyn avioerolaskurissa. Sillä voi testata, olisiko mahdollisessa erossa (ilman avioehtoa, huom!), saaja vai maksaja. 

Hoida siis ositus pikapikaa paperilla eron yhteydessä! Silloin omaisuuserien arvo ei ehdi muuttua ja riski on hallittavissa. Vaivakin on pienempi kaikille osapuolille.

Lopuksi

Rakkauteen ja rahaan liittyy hämmentäviä lakikiemuroita koko parisuhteen elinkaaren ajan. Lexlyn perhejuristit tarjoavat maksuttoman 15 minuutin kartoituksen, jossa selvitetään, mitä lakipapereita teidän pitäisi laittaa kuntoon ja miten se on fiksuinta tehdä. Jos joku kohdista 1–4 soitti kelloa, varaa aika täältä.

Lexlyläiset on ihania ja empaattisia tyyppejä. Kehtaisin puhua heidän kanssaan ihan mistä vain.

Halvin ei ole aina paras

Käytät 60 rullaa vessapaperia vuodessa. Mikä on vastuullisin valinta?

Tämän verran vessapaperia suomalainen käyttää vuodessa keskimäärin.

Mainos: Metsä Tissue

Tein työvuoteni 1999-2012 sanomalehteä. Jos ja kun joskus sattui kirjoittamaan jutun, joka ei ollut yhtä hyvä kuin kilpailevan lehden toimittajalla, meillä oli tapana lohduttautua sanomalla, että huomenna lehti on torilla kalankääreenä.

Oikeampi muotoilu olisi ollut, että huomenna paperi on pyyhkimässä jonkun peppua tai pöytää, sillä sinne käytetty paperi lopulta päätyy: kierrätyspaperin raaka-aineeksi.

Homma toimi hyvin, kunnes digitalisaatio iski. Verkossa kaikki jutut ovat ikuisia, myös ne epäonnistuneet. Ne ovat aina sieltä kaivettavissa.

Mitä tulee kierrätyspaperiin, sen valmistaminen vaikeutuu koko ajan, sillä sen valmistukseen käytettävä raaka-aine eli käytetty sanomalehtipaperi ehtyy. Minun lehtitoimittaja-ajoistani painosmäärät ovat pudonneet murto-osaan ja yksittäiset lehdet ovat paljon ohuempia kuin ennen, kun mainoksetkin ovat menneet verkkoon.

Kierrätyspaperin toisella raaka-aineella, käytetyllä toimistopaperilla, menee yhtä huonosti kuin sanomalehtipaperilla. Nyt kun toimistolla ei käydä enää edes kääntymässä, printtaaminen on loppunut.

Kierrätysraaka-aineen huono saatavuus tarkoittaa, että sitä joudutaan haalimaan paperin valmistusta varten entistä isommalta alueelta, mikä lisää kuljetuksesta syntyviä päästöjä.

Siksi keittiöön ja vessaan täytyy jatkossa yhä useammin valita niin sanotusta ensikuidusta valmistettua pehmopaperia.

Talouspaperin kulutus on meillä tällä hetkellä huipussaan.

Ensikuitu vie vähemmän energia

Ensikuitu tarkoittaa käytännössä sellua. Sekään ei ehkä ole suurimmalle osalle suomalaisista tuttu tuote, vaikka se on Suomen taloudelle tärkeä vientituote. Sellu on sellaista puhtaan valkoista, kovaa massaa. Tehtailta se lähtee paaleina. Minä taisin olla 42-vuotias ennen kuin ensimmäisen kerran näin sellupaalin yhdellä työkeikalla.

Sellua saadaan kuitupuusta. Se on puuta, joka ei kelpaa muihin puutuotteisiin, kuten nyt vaikka lautaan. Pehmopaperin valmistus ensikuidusta on resurssitehokasta: kaikki puun osat käytetään tarkoitukseen, johon ne parhaiten sopivat. Vähän yksinkertaistaen sanottuna siitä tukkiosasta tehdään lankkua ja lautaa, loppu sälä keitetään selluksi, josta sitten voidaan tehdä pehmopaperia.

Ensikuidulla on pehmopaperin raaka-aineena paljon hyviä puolia.

Sen valmistus kuluttaa vähemmän energiaa ja vettä kuin kierrätyspaperin ja säästää sitä kautta luontoa. Keräyspaperista täytyy puhdistaa tarkasti pois muste ja muut epäpuhtaudet, joita paperiin matkan varrella on tarttunut. Muuten siitä ei synny hygieenistä talous- tai wc-paperia. Käyttäjä huomaa ensikuidun ja kierrätyskuidun eron siinä, että ensikuidusta valmistettu paperi on mukavan pehmeää.

Jäljiltettävyys on tärkeää

Sillä, mistä sellu on peräisin, on paljon väliä. Metsä-Tissuen Lambi-tuotteissa käyttämä ensikuitu on peräisin pohjoisista metsistä: pääosin Suomesta, mutta myös Venäjältä ja Baltiasta. Ihan kaikki Lambissa käytettävä ensikuitu on jäljitettävissä. Se tarkoittaa sitä, että puusta tiedetään tarkalleen, mistä, miten ja millaisia reittejä pitkin se on tehtaalle tullut. Ei mitään hämäräpuuta Lambiin.

Jäljitettävyyden ansiosta Metsä-Tissue voi varmistaa, että ensikuituun tarvittavia metsiä hoidetaan ja uudistetaan kestävästi.

Kestävästi hoidettu metsä kasvaa enemmän kuin sitä käytetään. Tämä on supertärkeää hiilinielujen kannalta. Metsillä on yhä isompi rooli maailmassa, kun puuta tarvitaan korvaamaan fossiilisia raaka-aineita muoveissa ja polttoaineissa. Hiiltä sitoutuu myös valmiiseen puutuotteisiin, kuten lautaan, joten on hyvä, että puuta käytetään vaikkapa betonin sijaan.

Minä olen kuulunut kierrätyspaperin käyttäjiin. Olen aina ajatellut, että koska se kierrätettyä, se on automaattisesti parempi ympäristölle. Mutta maailma muuttuu ja asioita joutuu miettimään uudestaan.

Kun kierrätyskuidusta on pulaa, sille kierrätyskuidulle, mitä tarjolla on, löytyy fiksumpaakin käyttöä, esimerkiksi pakkausmateriaaleista. Niissä kuitua ei tarvitse lingota niin puhtaaksi musteesta ja epäpuhtauksista, eikä niissä pehmeydellä ja imukyvyllä ole merkitystä. Ne ominaisuudet jäävät kotoilijoiden iloksi. Meillä on nyt Lambi-rullat keittiössä ja vessassa – niitä on nyt itse asiassa niin paljon, että meidän koko perheen pitäisi pärjätä ainakin jouluun saakka. Kunnon varustautumista!

Suomalainen käyttää 60 rullaa vessapaperia vuodessa. Kaikilla arkeilla on väliä. Kaupassa kannattaa muistaa, että halvin ei ole aina paras, eikä kierrätetytty välttämättä kestävin vaihtoehto.

Voit lukea lisää täältä.

Hetken oli siistiä, sitten syötiin.

Helpponouto tekee kierrätyksestä helppoa

Kaupallinen yhteistyö + alekoodi: Uusi sohva tilattu ja vanhasta pitäisi päästä eroon? Helpponouto hakee vanhan sohvan pois uuden tilalta ja kierrättää sen niin kuin kuuluu. Kierrätin Helpponoudon avulla kerran sohvan ja nojatuolin. Tilasin palvelun taas, kun kierrätettäväksi tuli sänky.

Tämän huonojen unien sängyn on aika lähteä! Helpponouto hakee sen ennen kuin uusi tulee.

Meidän vanhassa taloyhtiössämme Merihaassa on isot aidatut roskakatokset. Ne sijaitsevat Merihaan tunnelissa, suojassa katseilta. Ja voi kääk, jengi dumppasi sinne roskakatokseen milloin mitäkin, mikä ei sinne kuulu. Joskus siellä oli kamaa, joka oli ihan käyttistä. (Dyykkasin kerran ison siistin räsymaton, jonka pesin rannan mattolaiturilla.) Ja joskus sellaista, joka kuuluu tavaroiden taivaaseen.

Pahinta oli aina kuun alussa ja lopussa, koska muutot ajoittuvat yleensä niihin. Dumppaus otti minua ihan suunnattomasti päähän, koska huonekalujen jättäminen taloyhtiön roskiin maksaa taloyhtiölle. Ei ole ilmaisia lounaita. Roskiin väärin hylätyt kamat nostavat lopulta vastikkeita ja myös vuokria.

Samaan aikaan ymmärrän senkin, että kierrättäminen on monelle etenkin kaupungissa asuvalle hankalaa. Jos ei ole autoa, millä viet huonekalut Sorttiiin tai jäteasemalle?

Onneksi tähän on mahtava ratkaisu, nimittäin Helpponouto!

Helpponouto: kokemuksia

Löysin Helpponoudon, kun ostin uuden sohvan koronakeväällä 2020. Meidän vanha, asunnon entisiltä omistajilta peritty sohva oli kulunut puhki, ja se oli kertaalleen jo uudelleen täytettykin. Isolla nahkaisella laiskanlinnalla oli kaverina samanlainen nojatuoli. Olin ihan hätää kärsimässä, että mitä näille tehdään. Googlaamalla se selvisi. Helpponouto haki sohvan ja nojatuolin kotoamme ja toimitti ne puolestani kierrätykseen.

Kokemus oli ihan tosi hyvä. Verkkopalvelu toimi helposti. Listasin haettavat huonekalut, valitsin toivomani noutopäivämäärän ja siinä se oli. Noudon saa halutessaan vaikka huomiselle, jos tilaa sen ennen kello 16:a. Tyypit olivat meillä pari minuuttia, itse ei tarvinnut tehdä muuta kuin avata heille ovi.

2-3 hengen ihmisen sohvan haku maksoi 69 euroa, nojatuoli siihen päälle teki noudolle kympin lisää hintaa. 79€ on musta aika pieni hinta siitä vaivasta, mikä tulee siitä, kun lähtee itse tällaisia roudaamaan vuokrapakettiautolla, joka sekin tietty maksaa ja vaatii rahan lisäksi myös aikaa ja vaivaa.

Nyt meiltä lähtee Helpponoudon matkaan meidän vanha jenkkisänky. Noudolle tulee hintaa 95 euroa, sillä sänky on sen verran iso, että vaatii kahdelta kantajalta useamman kantokerran.

Noudon voi tilata myös esimerkiksi varastolle tai vinttikomerolle, jolloin Helpponoudon työntekijät tyhjentävät tilan ylimääräisistä tavaroista puolestasi.

Tämä rotjake vaatii kaksi kantoreissua, ja sen kierrätys maksaa 95 euroa.

Miksi valita Helpponouto?

Minulle oli tärkeää, että tiesin tavaroiden päätyvän sinne, mihin ne kuuluvat. Helpponouto on Lassila & Tikanojan palvelu, joten tiesin, että homma sujuu asiallisesti. Helpponouto toimittaa hyväkuntoiset tavarat uusiokäyttöön ja huonokuntoiset Lassila & Tikanojan kierrätyslaitokselle, jossa ne hyödynnetään uusioraaka-aineeena. Mitään perinteisiä kaatopaikkoja, joihin hylätä tavaroita, ei enää ole, onneksi.

Helpponoudosta on ollut meille ihan tosi paljon apua. Kun sohvat piti kierrättää, minä kärsin raskauspahoinvoinnista, Kalle teki pitkiä päiviä koronan takia ja ekaluokkalainen oli kotikoulussa. Nyt minulla on kesken kirjaprojekti, äitiysloma ja remontti.

Kun vihdoin saimme uuden sängyn tilattua, kysyin Helpponoudolta, että kerrottaisiinko palvelusta teillekin. Koska minusta ihan kaikkien pitäisi tietää, että Helpponouto on olemassa ja jeesaa tarpeen vaatiessa vastuullisessa kierrättämisessä. Koodilla MERJA15 saat noudosta 15 % alennuksen! Koodi on voimassa lokakuun loppuun saakka. Pääset palveluun tästä.

Yksi juttu vielä. Kun hankkii tavaraa, sen mukana tulee vastuu kierrättää se oikein, kun aika tulee. Tee oikein, kierrätä asiallisesti. Älä dumppaa kamoja muiden vaivaksi ja maksettavaksi. Niillä voi olla vielä uusi elämä, ja jos ei ole, niin ne kierrätetään asiallisesti.

Tee oikein myös itseäsi kohtaan. Oman ajan voi käyttää paremminkin, kuin kuskaamalla vanhoja huonekaluja itse.

Projekti alkaa: Testamentin ja edunvalvontavaltakirjan tekeminen netissä

Kaupallinen yhteistyö: Lexly

Testamentti valmiista mallista? Edunvalvontavaltakirja itse tehtynä? Netistä löytyy kaikenlaista, mutta meneekö elämäsi jonkin mallin mukaan? Ei mene, siksi tärkeät lakipaperit täytyy tehdä yksilöllisesti. Sekin on mahdollista netissä.

Alan tehdä ensimmäistä testamenttiani.

Tuntuu omituiselta kirjoittaa nämä sanat. En ole sairastunut, tai synkeissä ajatuksissa, vaan laittamassa lakipapereitani kuntoon.

Viime kesänä laitoin järjestykseen avioehdon. Se oli lopulta aika yksinkertaista. Avioehto ei koske kuin minua ja Kallea. (Projektista voi lukea täältä. Toisenlaisesta avioehtoprojektista voi lukea tästä Julia Thurénin blogista.)

Edunvalvontavaltakirjaan ja testamenttiin liittyy paljon enemmän muuttujia – ihmisiä, mahdollisia tapahtumakulkuja, kaikkea.

Edunvalvontavaltakirja (eli EVVK): Olen hengissä, mutta vähän förbi ja tarvitsen huolenpitoa muilta. Ja hei, tämä on todellakin asiakirja, johon pitäisi suhtautua riittävällä vakavuudella eikä todellakaan Ei Voisi Vähempää Kiinnostaa -asenteella.

Testamentti: Olen peruuttamattomasti ja lopullisesti förbi, end of story, mutta muut ihmiset jatkavat elämäänsä ja haluaisin puolestani pitää heistä huolta sen, mitä nyt taloudellisesti voin.

Preppasin itseäni tähän vähän erilaiseen kesäprojektiin yhteistyökumppanini Lexlyn ihanan juristin ja yhden perustajan, Kata Kuusiluoman kanssa. Se selvitti ajatuksia paljon, mutta samalla heräsi kasa uusia kysymyksiä, joita en ollut pystynyt edes kuvittelemaan.

Tämä tuli selväksi: Jos kikkailee jonkin valmiin mallipohjan kanssa, olennaiset kysymykset jäävät kysymättä. Verkosta löytää kyllä googlaamalla valmiita malleja näihin asiakirjoihin, mutta ne eivät ole yksilöllisiä, vaikka jokainen ihminen, elämä ja perintö on.

Ensimmäinen testamentti

Suurin osa ihmisistä alkaa miettiä näitä asioita (jos alkaa), vasta sitten, kun ikää alkaa olla tai jotain tapahtuu. Väärin!

Ensimmäinen testamentti pitäisi tehdä viimeistään siinä kohta, kun saa ensimmäisen lapsen. Ja sitten siinä samalla, kun tekee ensimmäisen testamentin, hoitaa kuntoon sen evvk-asiakirjan.

Miksi näin? Lapsi on game changer myös tässä asiassa. Se on sitä juridisesti perintöasioihin liittyen, mutta myös muuten. Jos minulle kävisi jotain, todellakin haluaisin, että asiat menisivät mahdollisimman siedettävästi niin, että ne on valmiiksi mietitty. Lapsi tuo mukanaan ihan erilaisen tarpeen varmistella tulevaa.

Tässä kohtaa erilaiset asiat ovat erilaisissa tilanteissa oleville ihmisille relevantteja.

Opin Katan kanssa jutellessani, että minun kohdallani avioehto vaikuttaa siihen, kuinka haluan turvata puolisoni ja lapseni, jos nyt sattuisi käymään oikein huonosti. Meillä on tehtynä poissulkeva avioehto, joka tarkoittaa sitä, että minun omaisuuteni menee kokonaisuudessaan lapsille – Kalle saa ilman testamenttia vain laista tulevan lesken vähimmäissuojan eli elinikäisen asumisoikeuden viimeiseen yhteiseen kotiimme. Sama suomeksi: hän saa jäädä sinne asumaan. Mutta kääk, Kalle saisi asua vain ja ainoastaan tässä kodissa. Asunnon vaihtaminen ei noin vain onnistukaan.

Tämäpä ei sitten olekaan välttämättä kovin kätevää. Mitä jos kodissa on liikaa muistoja, ja sieltä pitää päästä pois? En halua kahlita ketään tiettyihin seiniin.

Enter testamentti!  Sillä voi parantaa lesken elinikäistä asumissuojaa niin, että leski voi muuttaa sopivaan kotiin, johon sitten säilyy elinikäinen hallintaoikeus.

Kata huomautti toisestakin jutusta: aviopuolisolle voi testamentata omaisuutta verovapaasti aina 109 999 euroon asti. (Raja menee 110 000 eurossa, siksi hassu luku.) Tämä verohyöty koskee myös AVOpuolisoa, JOS on yhteisiä lapsia. Ei voi pieni ihminen mistään tietää tällaisia asioita! Omaisuuden ei tarvitse olla käteistä tilillä, se voi olla pörssiosakkeita, rahastoja tai kodin omaisuutta. Testamentin hinnan (Lexlyn verkkopalvelussa 90 euroa) säästää perintöveroissa aika nopeasti, jos omaisuutta on.

Näistä ja monesta muusta jutusta on tarpeellista määrätä minun ensimmäisessä testamentissani. Kun lapsista tulee täysi-ikäisiä, se on syytä päivittää. Ehkä haluan vähän katsoa, millaisia heistä tulee, mutta tärkeämpi syy on siinä, että myös omaisuuteni ehtii muuttua.

Edunvalvontavaltakirja testamentin kylkeen

Edunvalvontavaltakirjaan liittyy Katan mukaan monesti se harhaluulo, että ihmiset luulevat sen tarkoittavan myös ihan fyysistä hoitotyötä. Tästä ei ole kyse, ja omaishoitajuus on oma juttunsa. Edunvalvontavaltavaltakirja tarkoittaa sitä, kuka saa päättää ja hoitaa mun raha-asiat ja muut henkilökohtaiset asiat, jos mä sairastun tai oon muuten vähän förbi. Homman juju on siinä, että tekemällä edunvalvontavaltakirjan mä saan päättää itse, kuka mun asioidenhoitaja on.

Edunvalvonta erityisellä valtakirjalla (joka on siis eri asia kuin edunvalvonta ILMAN valtakirjaa) liittyy kaikenlaisiin paperiasioihin, esimerkiksi siihen, että edunvalvontavaltuutettu saa verkkopankkitunnarit mun tileille laskujen maksamista varten. Lisäksi hän voi hoitaa sijoituksiani ja muuta omaisuuttani tai vaikkapa solmia ja irtisanoa sopimuksia.

Toisekseen se liittyy siihen, miten rahojani saa ja pitää käyttää. Haluanko, että minulle ostetaan palveluita vai säästetäänkö rahat? Entä saako nimissäni antaa lahjoja vaikka lapsilleni? Oma suosikki aivopähkinäni oli tämä: saako edunvalvontavaltuutettu sanoa ”ei” perinnölle, joka olisi tulossa minulle testamentin nojalla, vaikka olisi järkevämpää, että se menisi suoraan lapsilleni? Apua! Totta kai saa.

Ihan toinen kysymysnippu liittyy sitten siihen, kenet haluan nimetä edunvalvontavaltuutetukseni. Yleisin vastaus on puoliso, jos edunvalvontavaltakirjan tekijä on parisuhteessa. Mutta sitten voi ja kannattaa olla varavaltuutettuja (tarvitaan, kun edunvalvoja on hetkellisesti netin ulottumattomissa viidakossa tai vaikka leikkauksessa taikka jossain asiassa jäävi) ja toissijaisia valtuutettuja (tarvitaan, kun edunvalvoja ei pysty tai halua enää toimia edunvalvontavaltuutettuna taikka kuolee).

Pohdittavaa kesäksi

Tällaisia juttuja aion tässä kesän aikana miettiä. Apuna käytän Lexlyn verkkopalveluita testamentille ja edunvalvontavaltakirjalle. Nehän toimivat siis niin, että ne kysyvät kysymyksiä, joihin asiakirjan tekijä  valitsee vastauksen vaihtoehdoista.

Lopputulemana on asiakirja, joka on tietysti muodollisesti pätevä ja hyvin tehty, myös tekijänsä näköinen, yksilöllinen asiakirja. Jos jokin asia mietityttää, sitä voi kysyä juristilta chatissa!

Aloin alustavasti kliksutella kummankin verkkopalvelun kysymyksiä jo keväällä. Tavoite on, että olen syksyyn mennessä saanut asiat päässäni sellaiseen järjestykseen, että voin saattaa asiakirjat verkkopalvelussa valmiiksi. Sitten ne voi ostaa. Ja sen jälkeen ne täytyy vielä rekisteröidä!

Eli puuhaa on, mutta on tosiaan helpottavaa tietää, että tämä tulee tehdyksi.

Palveluita voit käydä testaamassa alla olevista linkeistä. Testaaminen on ilmaista, vasta valmiista asiakirjasta maksetaan, testamentista 90 euroa, edunvalvontavaltakirjasta 85 euroa.

testamentti

edunvalvontavaltakirja 

Kummankin tekemiseen Lexlyllä on minioppaat, jotka voi käydä lataamassa täältä

miniopas / testamentti

miniopas / edunvalvontavaltakirja

Miten aloittaa sijoittaminen lapselle?

Olen kuvassa saman ikäinen kuin poikani nyt. Minulle sijoitettiin silloin ja sillä on ollut valtava merkitys elämäni kululle. Parasta on kuitenkin se, että opin hyvän tavan. KUVA TIMO SOASEPP

Kaupallinen yhteistyö: @op_ryhma

Lapsille on ylivoimaisesti yksinkertaisinta sijoittaa rahastojen kautta. Pienillä sijoituksilla nyt voi olla iso merkitys lapselle tulevaisuudessa.

Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Älä osta lapselle mitään turhaa – osta rahastoa

Minulle on sijoitettu lapsesta asti. Silloin 1980-luvulla sijoitusrahastoja ei ollut niin näppärästi saatavilla kuin nykyään, joten ensimmäiset sijoitukseni olivat suoriin osakkeisiin. Oli SYP:iä ja KOP:ia ja Ameria. Yhtäkään näistä ei löydy enää Helsingin pörssistä, mutta niiden vaikutus elämääni on ollut valtava.

Aloitin opinnot Helsingissä vuonna 1996 ja vuonna 1998 ostin ensimmäisen asuntoni. SYP:stä ja KOP:stä oli siihen mennessä tullut Merita ja myymällä Meritan osakkeet sain kasaan omavastuuosuuden Helsinginkadulla Tenkkaa vastapäätä sijaitsevaan yksiöön. Asunto maksoi 340 000 markkaa. Jos on juuri nyt etsimässä asuntoa Kalliosta, ei ehkä kannata laskea, kuinka vähän se maksoi, pahoittaa vaan mielensä.

Vaikka tein isoimman talousvirheeni ikinä myymällä Hesarin yksiön, kun muutin kaksioon, asunnolla on ollut valtava merkitys elämääni. (Asunto olisi tietenkin pitänyt silloin jättää vuokralle, mutta oh well.)

Asuntojen hinnat ovat nousseet koko ajan Helsingissä. Säästöjen ansiosta saatoin ostaa asunnon noin 10 vuotta aikaisemmin kuin ikätoverini. Sain asunnon edullisemmin ja pääsin lyhentämään lainaa rahoilla, jotka muilla kuluivat vuokraan. Lopputulos: maksoin asuntolainani pois vuonna 2009. Tein tuolloin maailmanympärimatkan. Vuokratulo kaksiosta maksoi osan sen kuluista.

Hesarin yksiö aloitti oikeastaan ketjureaktion, sillä sen ansiosta isojen päätösten tekeminen on ollut elämässäni keskimääräistä helpompaa. Minun oli esimerkiksi poikkeuksellisen huoletonta ryhtyä yrittäjäksi. Ei tarvinnut miettiä, että selviänkö asuntolainasta, jos yritys ei lähdekään rullaamaan.

Kerron Sijoituskaverit-podcastissa, miten olen kokenut suorastaan velvollisuudekseni kertoa tästä lapselle sijoittamisen ihmeestä. Mitä enemmän tästä puhutaan, sitä useampi vanhempi kuulee asiasta ja useampi lapsi hyötyy. Ymmärrän, että kaikille vanhemmille lapselle sijoittaminen ei yksinkertaisesti taloudellisesti onnistu, mutta jos onnistuu, tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi. Laskin joskus kolumnia varten, että minulle säästetty alkupääomaa vastasi nykyrahassa 50 euron kuukausisijoitusta 18 ikävuoteen asti, mutta rahastoon voi sijoittaa pienempiäkin summia. OP:n tavallisissa sijoitusrahastoissa ei ole lainkaan minimisummaa.

Miten aloittaa lapselle sijoittaminen käytännössä?

Lapselle sijoittaminen on nykyään superhelppoa. Rahastot ovat yksinkertaisin ja helpoin tapa edetä.

Podcastissa meillä oli vieraana Joakim Reinius OP Varainhoidosta kertomassa, miten rahastosijoitukset saa lapselle pyörimään OP:ssä. Oma pankki on minusta tässä kohtaa kätevä vaihtoehto, sillä sitä kautta lapsen sijoitusasiat saa näkyviin omassa verkkopankissa.

Homma toimii OP:ssa näin:

  1. Mene OP.fi palveluun. Jos lapsella on jo tili, niin voit siellä voit tehdä pyynnön lapselle maksuttoman säästämisen ja sijoittamisen sopimuksen tekoon ja säilytyksen avaukseen. Tähän tarvitaan molempien huoltajien allekirjoitus. Tilinkin voi avata verkon kautta. Kun nämä ovat kunnossa, voi edetä kohtaan 2.

2. Kun asiakkuus on avattu, myös isovanhemmat ja muut sukulaiset voivat auttaa säästöjen kartuttamisessa esimerkiksi vaihtamalla jonkun synttärilahjan rahalahjoitukseksi lapsen tilille. Vanhemmat voivat sitten ohjata rahat rahastoon.

3. Usein kätevintä olisi, jos lapselle perustaisi säännöllisen kuukausisäästön. OP:ssa yleisin summa lapselle on 30-50 euroa. Suosituimpia rahastoja ovat Säästäjä-perheen yhdistelmärahastot, mutta indeksirahastojen ja vastuullisten rahastojen suosio kasvaa lastenkin sijoituskohteena.

4. Säännöllisesti säästettäessä säästöt kertyvät hieman kuin huomaamatta. Jossain vaiheessa sijoittaminen kannattaa ottaa lapsen kanssa puheeksi niin, ettei kerrytetty potti tule lapselle yllätyksenä, kun hän täyttää 18 vuotta. Samalla tavalla kun lapselle olisi hyvä opettaa omien jälkien siivoamista ja vähän ruuanlaittoa ja pesukoneen täyttämistä, olisi tärkeää selittää, ettei rahasto ole bileitä varten vaan aikuisuuden tärkeä rakennuspalikka. En pidä tätä mitenkään ylivoimaisena tehtävänä. Jo nykyiset milleniaalit ovat raha-asioissa(kin) hyvin valveutuneita, enkä usko, että tulevat sukupolvet tästä huononevat. Päinvastoin. Esikoisen kanssa aloitimme sijoittamisesta puhumisen esikouluiässä, mutta nyt tuntuu kyllä siltä, että olin yli-innokas. Lapsi on nyt kahdeksan, ja opettelee säästämään rahaa Nerf-pyssyihin. Se sujuu hyvin ja on mielekästä. Lue lisää täältä!

5. Mutta apua! Entä jos kohta 1 ei jostain syystä onnistu toisen huoltajan vastustuksen takia? Tällöin on mahdollista säästää lapselle omissa nimissään ja siirtää rahastot lapselle sitten, kun katsoo, että aika on hyvä ja kypsä. Muista kuitenkin tällöin huomioida mahdollinen lahjavero.

Kohtaan 1 saattaa liittyä toinenkin pulma. Olen huomannut, että moni miettii, mitenköhän lapsi osaa rahojen kanssa elää. Pistääkö hän kaiken menemään sinä päivänä kun täyttää 18 vuotta? Toinen vaihtoehto omissa nimissä säästämiselle on sijoitusvakuutus. Siinä vakuutuksen ottaja voi määritellä, koska lapsi saa sijoitukset hallintaansa.

Minä olen itse tehnyt omille lapsilleni simppelit rahastosalkut ja luotan siihen, että osaan myös perustella, miksei niitä kannata tuhlata.

Kun tämän lasten sijoitusbuumin aikana varttuneet lapset tulevat täysi-ikäisiksi, he eivät suinkaan ole rahastoineen yksin. Voisi kuvitella, että silloin niin somessa kuin muuallakin mediassa heille olisi tarjolla hyviä vinkkejä.

Huomaathan:

”OP-rahastoja hallinnoi OP-Rahastoyhtiö Oy. Sijoittamisen palvelut tarjoaa osuuspankki. Vakuutuksen myöntää OP-Henkivakuutus Oy. Osuuspankit toimivat OP-Henkivakuutuksen asiamiehinä.

Muistathan, että sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo voi nousta ja laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman osittain tai kokonaan. Myös odotettu tuotto voi jäädä saamatta. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.

Annettuja tietoja ei ole tarkoitettu sijoitusneuvoksi, tarjoukseksi tai kehotukseksi antaa tarjous rahoitusvälineen ostamisesta tai myymisestä.”

Miten valitsen ensimmäiset rahastoni Nordnetissä?

Digiavustaja auttaa luomaan sopivan rahastopaletin. Kuva: Timo Soasepp

Kaupallinen yhteistyö: Nordnet

Jos aloittaisin sijoittamisen nyt, aloittaisin kuukausisäästämällä indeksirahastoihin ja rakentaisin niistä sijoitussalkulleni perustan. Tässä vinkkini siihen, miten hoidat homman kuudella klikillä Nordnetissä.

Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Julian – ja ehkä sinunkin salkkusi ensimmäinen rahasto

Kuka mahtoi keksiä termin kivijalka, kun puhutaan sijoitussalkusta? En tiedä, mutta olen alkanut viljellä tätä ajatusta. Sen idea on, että sijoitussalkussa on tietty ydin, joka pysyy muuttumattomana perustana salkulle. Tämän ytimen voi rakentaa indeksirahastojen varaan. Ne ovat nykyisen sijoitusmaailmaan peruskaurapuuroa.

Kun kivijalka on muurattu ja kunnossa, voi sitten halutessaan alkaa viritellä salkkuun vähän hilloa tai voisilmää aktiivisilla rahastoilla tai suorilla osakesijoituksilla, mikäli haluaa yrittää saada vähän enemmän tuottoa, tai jos on kamala polte kokeilla siipiään osakkeiden valikoimisessa. Mikään pakko ei ole. Indekseillä pärjää vaikka elämänsä loppuun saakka.

Indeksit on alunperin kehitetty mittaamaan pörssin yleistä kehitystä ja kertomaan, miten pörssissä menee. Hyvä esimerkki indeksistä on OMXH 25 -indeksi, joka on Helsingin pörssin menoa kuvaava indeksi. Siinä on mukana 25 Helsingin pörssin vaihdetuinta yhtiötä. Kun perinteisessä rahastossa rahastonhoitaja valitsee sijoituskohteet, indeksirahastoon otetaan indeksin yhtiöt sen enempää analysoimatta. Näin rahaston kulut pystytään pitämään alhaalla. Alhaiset kulut yhdistettynä pörssin jokseenkin keskimääräiseen tuottoon ovat mainio yhdistelmä tavalliselle sijoittajalle, jolla on pitkä, mielellään yli 6 vuoden sijoitusaika edessään.

Mikä rahasto ensimmäiseksi rahastoksi?

Usein sanotaan, että sijoittaminen indeksirahastoon, joka pitää sisällään yhtiöitä kaikkialta maailmasta, on hyvä ratkaisu, jos haluaa sijoittaa vain yhteen rahastoon. Tällaiset rahastot tunnistaa näppärästi siitä, että niiden nimessä on jonkinlainen yhdistelmä sanoja indeksi, index, passiivinen, maailma, world. Siinä tulee koko maailma hoidetuksi kerralla.

Mutta miksi tyytyä yhteen indeksirahastoon, kun voi saada monta? Kuluihin se ei vaikuta.

Nordnetin uudella digiavustajallaindeksirahastosalkun rakentaa tosi helposti.

Käytännössä homma toimii näin:

  1. Ihan ensimmäisenä pääset kirjoittamaan salkulle nimen. Onko se unelmien koti? Vai lomamatkat? Eläkepäivät? Tällä kohdalla ei sinänsä ole mitään merkitystä, mutta ehkä se auttaa pysymään tavoitteessa. Minun tavoitteeni on pitkään ollut päästä tekemään 4-päiväistä työviikkoa. Tavoite alkaa olla maalissa, nyt pitäisi vaan malttaa pitää ne vapaapäivät.

2. Seuraavaksi kysytään sijoitusaikaa ja summaa. Erityisesti sijoitusaika on tosi tärkeä, koska sen perusteella digiavustaja suosittelee rahastopalettia. Jos sijoitusaikaa on alle 10 vuotta, se suosittelee sinulle vaihtoehtoa, joka pitää sisällään myös korkorahastoja – niistä puhutaan Sijoituskaverit-podissa myöhemmin! Oletin tässä, että salkulle ollaan muuraamassa kivijalkaa pitkäksi aikaa. Siksi valinta on yli 10 vuotta. Pitkä sijoitusaika tarkoittaa, että sijoituskohteeksi voidaan valita korkeamman riskin osakerahastoja, sillä aika tasaa riskiä.

Kannattaa muistaa, että korkea riski ei tarkoita sitä, että olisit hyppäämässä sijoituksinesi jyrkänteeltä alas. Korkea riski viittaa siihen, että salkussa on vain osakerahastoja. Niissä on enemmän riskiä kuin korkorahastoissa, mutta mistään uhkarohkeasta upporikasta ja rutiköyhää -leikistä ei ole kyse. Sijoitus Helsingin pörssin indeksiin, joka tuottaa keskimäärin 7-8 % vuodessa, on rahastokielellä korkean riskin sijoitus.

3. Tadaa – saat maantieteellisestä hajautuksesta ehdotuksen, jota voit muokata. Minusta tämä perusehdotus on kiva. On Suomea, on maailman osakkeita ja kehittyviä markkinoita. Näiden kahden jälkimmäisen koodisanan taakse kätkeytyy pitkälti amerikkalaisia (maailma) ja kiinalaisia (kehittyvät markkinat) yhtiöitä ja sitten rippeitä muualta maailmasta.

4. Sitten tulee paras kohta. Pääset kertomaan, mikä sinulle on tärkeää. Jos on luomassa kivijalkaa salkkuunsa, indeksirahastot ovat se perusasetus. Mutta kriteeri voi olla vastuullisuus, korkein historiallinen tuotto tai vaikka Nordnetin suosituimmat. Sinä päätät!

5. Ja siinä se on! Ehdotus sijoitussalkuksi. Minulla ei ole tähän mitään mukisemista. Summat on jaettu valmiiksi niin, että jaossa on hajautuksen kannalta järkeä. Mutta jakoa voi myös muuttaa. Ja tässä homma on.

Kuudennessa kohdassa valitset enää sen kuukauden päivän, jossa haluat sijoitukset tehdä. Tässä kohtaa kannattaa minusta valita oma palkkapäivä, niin rahat menevät heti säästöön. Jo säästösummaa valitessa kannattaa minusta olla konservatiivinen niin, että pistää rahastoihin vain sen verran, mihin on varmuudella varaa. Joskus nimittäin käy niin, että alkuinnostuksessa alkaakin laittaa rahastoon niin paljon rahaa, että arjen raha-asiat menevät liian tiukalle.

Kun olet valinnut rahastot, sinun täytyy enää pitää huolta siitä, että Nordnetin tililläsi on tarpeeksi rahaa, kun on kuukausittaisen sijoituksen aika. Tämä tapahtuu niin, että teet verkkopankistasi toistuvan maksun Nordnet-tilillesi. Ei ole vaikeaa!

Päästäksesi testaamaan palvelua tarvitset Nordnetin tunnukset. Se onnistuu täältä.

Jos sinulla on jo tunnukset, löydän digiavustajan klikkaamalla tätä linkkiä.

Tärkeää tietoa riskeistä ja tuotoista

Huomioi, että historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta. Rahastoihin tekemiesi sijoitusten arvo voi nousta tai laskea. On olemassa riski, ettet saa sijoittamiasi varoja takaisin. Sinun tulee perehtyä rahastoesitteeseen ja avaintietoesitteeseen ennen kuin sijoitat rahastoihin. Rahastoesitteen saat rahastoyhtiöltä ja avaintietoesitteen löydät nordnet.fi-sivustolta rahaston yleiskatsaus -sivulta sekä toimeksiantosivulta.


Kovaa tuottoa aktiivisella rahastolla?

Kaupallinen yhteistyö: Aktia

Aktiiviseen rahastoon sijoittamisen idea on tavoitella pörssin keskimääräistä tuottoa parempaa tuottoa. Kokosit vinkit siihen, miten aktiivinen rahasto kannattaa valita.

Heräsin indeksikoomasta! Olen sijoittanut viimeisen vuoden aikana indeksirahastojen lisäksi neljään aktiiviseen rahastoon, yksi niistä on pienyhtiörahasto.

Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Pienillä yhtiöillä suuria tuottoja.

Minusta tuntuu, että olen viimeisen vuoden aikana herännyt indeksikoomasta. Indeksikooma on tila, jossa ihminen on kiinnittynyt ajatukseen siitä, että vain matalakuluinen indeksisijoittaminen on kannattavaa ja OIKEIN.

Indeksisijoittaminen toki on viisasta. Se on idioottivarma tapa saada sijoituksilleen pörssin jokseenkin keskimääräistä tuottoa. Keskimääräisillä, 7-8 prosentin tuotoilla, sijoituksen lopputulos on korkoa korolle -efektin ja rahaston matalien kulujen ansiosta kaunista katseltavaa parinkymmenen vuoden päästä. All good. Tämän te olette varmaan kuulleet ja lukeneet jo miljoona kertaa.

Mutta mitä jos olisikin vähän ahneempi ja lähtisi tavoittelemaan tätä kovempaa tuottoa sijoittamalla aktiiviseen rahastoon?

En ollut tässä indeksikoomassani huomannut edes ajatella, miten suurista rahoista voi olla kyse, jos aktiivinen rahasto onnistuu tavoitteessaan ja saa sijoittajalle vielä rahaston kulujen jälkeen parikin prosenttia korkeampaa tuottoa.

Kirjaprojektin takia olen tehnyt erilaisia harjoituslaskelmia, joista alla yksi. Siinä on tutkittu, mitä tapahtuu 1000 euron sijoitukselle rahastossa, joka tuottaa 7 prosenttia tai 10 prosenttia per vuosi 25 vuoden ajan.

Pörssistä voi odottaa saavansa keskimäärin 7-8 % tuoton. Aktiiviselta osakerahastolta pitää odottaa parempaa tuottoa. Jos rahasto onnistuisi pääsemään esimerkiksi 10 % vuotuiseen tuottoon kulujen jälkeen, sen arvo on 25 vuoden päästä huomattavasti suurempi kuin keskimääräiseen tuottoon pääsevän rahaston.

Hyvinhän sille käy, kummassakin tapauksessa.

Keskimääräisellä tuottoprosentilla tonni muuttuu kymppitonniksi. En valittaisi siitä.

Mutta erinomaisella tuottoprosentilla tonni muuttuu yli 20 000 euroksi.

Nyt kysymys kuuluu: mitä jos tekisikin niin, että sijoittaisi indeksiin noin niin kuin varmuuden vuoksi – ja sitten siihen kaveriksi aktiiviseen rahastoon, jolla haetaan kovempaa tuottoa?

Mieti tätä. Jos salkunhoitaja onnistuu pääsemään tuohon 10 % tuoton kulujen jälkeen, tonnin sijoitus poikii sen 10 000 euron lisätuoton 25 vuodessa. Jos taas salkunhoitaja ei niin onnistukaan ja jää kulujen jälkeen 5 % tuottoon, tonnin sijoitus on 25 vuoden päästä 7000 euroa. Häviötä indeksiin verrattuna tulee 3 000 euroa. Lopputulos olisi silti ok, tonnista seitsemän, vaikka isompi tuotto jäisikin saamatta.

Jos aktiivinen rahasto jäisi kulujen jälkeen indeksirahastolle 2 prosenttia, ero euroissa olisi pienempi kuin se olisi, jos rahasto voittaisi indeksin 2 prosentilla kulujen jälkeen.

Eli joo: aktiivinen rahasto voi jäädä tuotossa alle indeksin, koska salkunhoitaja voi tehdä virheitä ja rahastolla on väkisin kuluja. Mutta entä jos salkunhoitaja onnistuukin? Tästä onnistumisesta ei pääse nauttimaan, jos sijoittaa vain indeksirahastoihin. Olen jokseenkin ihmeissäni tässä vertailusta – en tiedä, miksi en ole tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin.

Juttelin podin teon yhteydessä Aktian salkunhoitajan Janna Haahtelan kanssa indeksibuumista. Haahtela oli meillä vieraana kertomassa sijoittamisesta pienyhtiöihin rahaston kautta. Haahtela tiesi kertoa, että moni institutionaalinen sijoittaja (=säätiöt, eläkeyhtiöt, joissa ammattilaiset miettivät, mikä olisi fiksua hajautusta), sijoittaa  esimerkiksi indeksirahastojen kautta pääindekseihin (kuten S&P 500 / USA) JA sitten hakee salkun mausteena esimerkiksi aktiivisten pienyhtiörahastojen kautta korkeampaa kokonaistuottoa sijoitussalkulle. Luulin, että keksin tämän itse! Mutta näköjään joku pukutyyppi oli ehtinyt ensin.

Miten salkunhoitaja metsästää tuottoa?

Miten salkunhoitaja sitten voi onnistua saamaan osakkeista huipputuottoa?

No tärkein keino on tietysti osakevalinnat. Salkunhoitaja yrittää löytää ne tähdet.

Haahtelan yksi erinomainen ja kaikille tuttu valinta omaan eurooppalaiseen pienyhtiörahastoon on ollut Marimekko. Haahtela huomasi hetken tulleen vuoden 2015 lopussa, kun Anna Teurnell oli reilun vuoden toiminut Marimekon taiteellisena johtajana. Kiinnostavat mallisto-uudistukset houkuttelivat yhä nuorempia ja muotitietoisempia kuluttajia, kansainvälinen laajentuminen oli hyvällä mallilla ja kustannussäästöt parantaneet kannattavuutta. Ne vähän vanhanaikaiset jutut jäivät, ja tilalle tuli katu-uskottavuutta. Tavalliseen sijoittajaan (niin kuin minä) verrattuna salkunhoitajalla on niin kutsuttu informaatioetu, minkä oma analyysityö luo – salkunhoitaja voi myös tavata firman johtoa ja pysyä kärryillä siitä, missä mennään vaikka salkunhoitajakin tekee päätöksensä vain julkisen tiedon pohjalta. Tässä on pikkaisen eroa siihen, että minä seuraan Marimekon toimitusjohtajaa Tiina Alahuhta-Kaskoa Instassa.

Indeksin mukana salkkuun voi tulla Marimekon suurien kuvioiden sijaan pakkopullaa, esimerkiksi pankkeja. Ne ovat ison markkina-arvonsa takia isossa osassa peruseurooppalaissa indekseissä, vaikka ne ovat olleet jo pitkään vaatimattomia sijoituksia. (Tähän on monta syytä, tärkeimpänä matalat korot ja kiristynyt sääntely.) Salkunhoitaja voi vain skipata ne ja etsiä kasvavia aloja. Haahtelan suuriin eurooppalaisiin yhtiöihin keskittyvässä Aktia Eurooppa rahastossa isoimpia sijoituksia ovat kaikille tutuista nimistä Zalando ja LVMH, eli Louis Vuitton Moët Hennessy. Eurooppalaisessa pienyhtiörahastossa vastaavasti isoimpia omistuksia ovat Boozt, Dermapharm ja IMCD.

Erityisen mielenkiintoisia mahdollisuuksia aktiivisella salkunhoitajalla on pienyhtiöissä, koska niillä on suurin kasvupotentiaalia ja toisaalta vähän seurantaa. Niissä salkunhoitaja voi omalla työllään seuloa helmiä heinäsuovasta.

Aktiassa on kolme tällaista rahastoa: pohjoismaiset Nordic Small Cap ja Nordic Micro Cap sekä eurooppalainen Europe Small Cap. Rahastoilla on hyvät tuottohistoriat. Erityisesti pohjoismaisten rahastojen tuottohistoria on _todella_ vakuuttava, 28 % ja 38 % per vuosi viimeisen kolmen vuoden aikana. En tee näistä mitään taulukkoesitystä – sellaista Beyoncé-salkunhoitajaa ei ole, joka tällaisiin tuottoihin pystyisi kymmenen vuotta putkeen. Sanon vaan, että jos homma etenisi edes puoliksi näin hyvin, sijoittajalla olisi syytä olla erittäin, erittäin tyytyväinen.

Miten valita aktiivinen rahasto?

Miten tällaisen hyvän aktiivisen rahaston sitten löytää? Kyselin Haahtelalta tähän vinkkejä ja listasin ne alle.

Perussääntö kaikkiin rahastovalintoihin: oman sijoitushorisontin täytyy sopia rahaston riskiprofiiliin. Jos sijoitushorisontti on pitkä, mielellään yli 6 vuotta, osakerahasto käy hyvin. Siinä on enemmän riskiä kuin myös korkosijoituksia sisältävässä yhdistelmärahastossa ja sen arvo voi heilua paljonkin. Pitkä sijoitusaika pitää kuitenkin riskin kurissa. Kun tämä asia on tsekissä, voit aktiivista rahastoa valitessasi käyttää seuraavia konsteja:

  1. Ota selvää rahastoyhtiöstä, jonka rahasto sinua kiinnostaa. Onko se hyvämaineinen? Kotimaisuus plussaa. Internet on sijoittajalle tässä kohtaa arvokas lähde.
  2. Tuottohistoria ei kerro tulevasta! Mutta kyllä se jotain kertoo siitä, millainen kyky salkunhoitajalla on luoda sijoittajille arvoa. Miten rahasto pärjää vertailuindeksilleen? Hyvin pitäisi pärjätä, että sijoitus on fiksu.
  3. Lue rahaston esittely ja vertaa sitä rahaston suurimpiin omistuksiin. Jos rahaston väitetään sijoittavan esimerkiksi laadukkaisiin pieniin yhtiöihin, mutta suurimmat omistukset vaikuttavat isoilta ja vähemmän laatuyhtiöiltä, niin jätä väliin. (Nyt ehkä mietit, mistä sen tietää, onko joku yhtiö sitten laadukas? No. Laatuyhtiöys on termi jota käytetään yleisesti kuvaamaan yhtiöitä, joilla on mm. hyvä johto (ajattele Marimekon Tiina Alahuhta-Kasko), joku erityinen kilpailuetu (ajattele kuuluisaa brändiä, ajattele vaikka Louis Vuittonia.)

Ja lopuksi niistä kuluista!

  • Mieti kulurakennetta. Tämä ei ole yksinkertaista, sillä mitään tiettyä rajaa ei ole siihen, missä kohtaa aktiivisesta rahastosta pitäisi todeta, että se on kallis. Sijoittajan pitäisi miettiä, mistä hän oikein maksaa.
  • No mistä sen tietää, mistä on maksamassa??!! Tälle on kehitetty oma tunnuslukunsa, jonka suosio on Morningstarin mukaan viime vuosina lisääntynyt. Tunnusluku on active share. Se kertoo siitä, kuinka erilainen rahasto on sisällöltään verrattuna indeksiin. Haahtelan Aktia Europe Small Cap -rahaston active share on korkea, 97 %. (100 % prosentin poikkeama tarkoittaisi täysin indeksistä poikkeavaa rahastoa, kun taas 0 % poikkeama tarkoittaisi että rahaston sisältö on sama kuin indeksissä. Sellaisesta ei todellakaan kannata maksaa kuin minimikulut eli 0,jotain %.) Active share -tunnusluvusta voit lukea lisää täältä.
  • Muita tunnuslukuja ovat Sharpen luku ja salkun kiertonopeus. Ne on selitetty hyvin pörssisäätiön sijoitusrahasto-oppaassa. (Totean tässä kohtaa, että minua kiinnostaa näistä lähinnä salkun kiertonopeus. Mitä korkeampi se on, sitä enemmän salkunhoitaja vekslaa sijoituksiaan. Se on harvoin hyvä asia. Haahtelan hallinnoiman Aktia Eurooppa -rahaston kiertonopeus on negatiivinen. Se on merkki todellisesta pitkäjänteisyydestä.)

Aktian rahastoja voit merkitä suoraan Aktiassa tai Nordnetin kautta!

 P.S

Morningstar on valinnut Aktian Suomen parhaaksi osake- ja korkorahastojen hoitajaksi, sekä parhaaksi rahastotaloksi 2021. Tämä on ensimmäinen kerta kun suomalainen varainhoitaja voittaa kaikki kolme pääkategoriaa. Parhaan korkovarainhoitajan palkinnon Aktia voitti jo peräti seitsemättä kertaa.

Edit. 1.4. Korjattu ensimmäisen taulukon otsikko 1000 euroa => 2000 euroa. Sisältö ei muutu korjauksen myötä.

Miten aloittaa rahastosijoittaminen? Tässä minun vinkkini

Rahasto on kuin suklaarasia! Yhtiöt ovat konvehteja, ja ostamalla rahastoa, saat pienen pienen siivun jokaista rahaston omistamaa konvehtia.

Kaupallinen yhteistyö: Nordea

Mistä tietää, mikä tai mitkä rahastot valita? Paljonko rahastoon kannattaa laittaa? Keräsin tähän omat vinkkini rahastosijoittamisen aloittamiseen.

+ Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Julia, sinä kelpaat (vaikka olet rahastosijoittaja)

Yksi yleisimpiä kysymyksiä, joita Julialta ja minulta kysytään meidän sijoittamisen ja säästämisen Rahakurssilla on se, että miten valita rahasto. Heti toiseksi yleisin kysymys on se, että millaisia summia rahastoihin kannattaa laittaa.  

Olen vasta Rahakurssin myötä ymmärtänyt, miten hankalaksi nämä kysymykset koetaan. Valinnan varaa on ihan älyttömän paljon ja valitseminen voi tuntua jopa ylivoimaiselta. Sen lisäksi jokaisen sijoittajan tilanne on erilainen, ja rahasto pitää valita siihen sopivasti. Ei ole mitään yhtä oikeaa summaa.

Onneksi näihin kysymyksiin voi nykyisin vastata helposti hyödyntämällä erilaisia digitaalisia työkaluja, joita voi käytellä kaikessa rauhassa kotisohvalla.

Nordeassa tällainen työkalu on Rahastovalitsin. Sen avulla saat valmiin ehdotuksen sinulle sopivasta rahastosalkusta. Se ei siis ehdota vain yhtä rahastoa, vaan kokonaista salkkua. Ei tätä tarvitse tehdä tämän vaikeammaksi! 

Ehdotuksia ei ole myöskään pakko noudattaa. Tällaisilla työkaluilla voi hyvin jumpata omia ajatuksia ja katsoa, millaista kokonaisuutta sitä voisi alkaa miettimään, millaisia rahastoja ylipäätään on, ja miten sijoitusaika ja summat vaikuttavat lopputulokseen. 

Rahastovalitsin toimii niin, että se esittää kysymyksiä ja ehdottaa sen jälkeen rahastokokonaisuutta. Samat kysymykset sinun pitäisi esittää itsellesi, vaikka et mitään työkalua käyttäisikään.

Entä jos pörssi romahtaa?

Ihan ensimmäiseksi sinun pitää miettiä, mitä pääsi kestää. 

Tuntuu ehkä vähän hassulta, että sijoittamista lähestytään näin negatiivisen kautta. Tässähän pitäisi tehdä rahaa, ei hävitä sitä! Mutta on kamalan tärkeää ymmärtää, että minkä tahansa sijoituksen arvo voi laskea. Sen lisäksi pitää tiedostaa, miten mahdolliseen laskuun reagoi. Muuten sijoittaminen voi johtaa pettymykseen.

Tässä kohtaa kysy itseltäsi, voiko sijoittamasi raha olla kiinni rahastossa useamman vuoden ajan. Jos tiedät, ettet tarvitse rahoja mihinkään vähään aikaan, voit suhtautua mahdolliseen arvon laskemiseen huolettomammin. 

Nordean rahastovalitsimessa vaihtoehdot ovat maltillinen, tasapainoinen, tuottohakuinen ja erittäin tuottohakuinen. Minun valintani on erittäin tuottohakuinen. 

Se ei tarkoita, että olisin uhkarohkea tai muutenkaan hullu. Käytännössä se tarkoittaa vain sitä, että olen valmis sietämään kurssiheiluntaa saadakseni suurempaa tuottoa. Tesla- ja Gamestop-sijottajat ovat sitten ihan eri juttu. He ovat minusta vähän hulluja.

Mieti tosissasi, mitä teet, jos kurssit laskevat. Panikoidutko? Tiedän finanssikriisin ja koronan kurssipudotukset kokeneena, että minun hermoni kestävät, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Ja sekin on ihan ok. Silloin kannattaa tutkia esimerkiksi tasapainoista vaihtoehtoa.

Paljonko rahastoon kannattaa laittaa?

Seuraavaksi sinulla pitäisi olla vastaus siihen, minkälaisen summan ja kuinka pitkäksi aikaa aiot sen sijoittaa. 

Rahastovalitsimessa kannattaa tässä kohtaa pysähtyä leikkimään erilaisilla arvoilla, jotta näet, miten korkoa korolle -efekti toimii ja minkä kokoisiksi poteiksi erilaiset sijoitussummat kasvavat. Kokeile erilaisia sijoitusaikoja ja summia. Mieti, mikä sinulle sopisi ja mikä sinua innostaisi. 

Rahastovalitsiminen tuottolaskurilla voi testata, millaisia tuottoja sijoituksesta sopisi olettaa. Se kannattaa kuitenkin muistaa, että laskurit perustuvat historiaan, eivätkä tuotot välttämättä toteudu tulevaisuudessa samanlaisina.

Minusta kannattaa valita sellaisen summa, jonka kanssa pystyy hyvin elämään. Liian kireäksi venytetty tavoite voi johtaa jojoilemiseen, jossa rahastosta joutuu nostamaan rahaa arjen yllätyksiin. Mieluummin tekisin niin, että sijoittaisin summan, jota ilman pärjää varmasti, ja nostaisin sitä myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Miten valitsen rahaston?

Toisin kuin osakkeissa, joissa hajautuksen rakentaminen vie aikaa ja vaivaa ja sitä rahaakin, rahastoissa voit valita vaikkapa heti valmiin salkkukokonaisuuden, johon säästää eikä summan tarvitse olla suuri.

Saat siis halutessasi heti kerralla monta rahastoa. Fun! Nordean rahastovalitsimessa on kolme eri rahastopaketteja: Tehokas, vastuullinen ja joustava.

Rahastovalitsin suosittelee erilaisia rahastoyhdistelmiä. Näitä miettiessä kannattaa olla tarkkana. Vaikka sanat ”maltillinen” ja ”tasapainoinen” miellyttäisivät, pohdi ennen kaikkea sitä, mikä on sijoitusaikasi. Jos rahat voivat varmuudella kiinni rahastossa vuosikausia, voit valita tuottohakuisemman vaihtoehdon olematta mielipuolisen uhkarohkea.

Tehokas salkku perustuu indeksirahastoihin, tai niin sanottuihin enhanced-rahastoihin, jotka ovat vähän viritettyjä indeksirahastoja. Niistä on käytännössä poimittu tiettyjä huonoiksi arvioituja firmoja pois paremman tuoton toivossa. Minulla on kumpiakin rahastoja, tavallisia ja enhanced -rahastoja. (Ja hei, indeksirahastot selitetään juurta jaksain Sijoituskaverien kuudennessa jaksossa!)

Vastuullinen salkku perustuu rahastoihin, joissa korostuu sijoitusten vastuullisuus. Joukossa on indeksityyppisiä rahastoja ja Nordean Tähtirahastoja. Ne ovat aktiivisia rahastoja, joissa yhtiöt poimitaan vielä tarkemman vastuullisuuseulan läpi. (Niistä muuten puhutaan lisää Sijoituskaverit-podcastin yhdeksännessä jaksossa!)

Joustava salkku taas antaa mahdollisuuksia venkslata erilaisia rahastoja ja luoda ihan oman näköinen salkku. Tässä kohtaa voi testata rahastojen vaihtamisen vaikutusta myös salkun kuluihin. Tämä olisi minun valintani, koska no, tykkään venkslata.

Valitsee sitten minkä tahansa salkkutyypin, minä en malttaisi olla tutkimatta, mitä yhtiöitä (tai korkosijoituksia) rahastot ovat syöneet. Minulle on tärkeää, että tiedän, millaisia yhtiöitä salkussani. Tässä kohtaa kävisin katsomassa rahaston tiedot Nordean Rahastot nytpalvelusta. Sieltä esimerkiksi huomaisin, että Global Enhanced -rahasto olisi tuomassa salkkuuni Applea ja Microsoftia ja Facebookia. No, kyllä se minulle kävisi, mutta miltä se tuntuisi sinusta?

Entäs sitten?

Minä kokosin viime syksynä itse itselleni tällä tavalla neljän rahaston setin, joihin aloin sijoittaa säännöllisesti. Mukaan tuli vähän kaikenlaista. Yksi korkorahasto, pari indeksirahastoa ja yksi niin sanottu impaktirahasto. Pari kuukautta myöhemmin fiksasin rahastosettiäni. Mukaan tuli pari rahastoa lisää, ja samalla muutin sijoitussummia verkkopankissani. Se oli yksinkertaista, eikä aiheuttanut lisää kuluja. Tähän liittyy viimeinen vinkkini: valmista ei tarvitse tulla heti. Aloita jostain ja muokkaa rahastosalkkuasi pikkuhiljaa vastaamaan tarpeitasi.

Valitsin vaihtoehdon, jossa pääsin vaikuttamaan rahastoihin. Kannattaa katsoa, minkälaisia painotuksia valitsin ehdottaa. Esimerkiksi Japanin osuus on vain 3 %, kun Yhdysvaltojen osuus on 22 %.

Rahastovalitsin vaatii Nordean verkkopankkitunnukset, joten palvelun käyttö on helpointa Nordean asiakkaille. Jos haluat verkkopankkitunnukset, ne saa kuulemma hankittua 12 minuutissa!

Rahastot Nyt -palvelussa voit käydä tutkimassa rahastoja ilman tunnuksia.

YEL: Paljonko kannattaa maksaa?

Maksan YEL-vakuutusmaksua nyt noin 490 euroa kuukaudessa. Seuraavassa kerron, miten olen tällaiseen ratkaisuun päätynyt.

Kaupallinen yhteistyö: Varma.

Vanhempainpäiväraha perustuu YEL:in työtuloon. Olen määritellyt omani noin 32 000 euroon. Sillä perusteella maksan YEL-maksua vähän alle 500 euroa kuukaudessa. Nyt saan vanhempainpäivärahaa noin 70 euroa päivässä maanantaista lauantaihin – sunnuntai on sitten työpäivä.

Paljonko YEL:iä kannattaa maksaa? YEL ja äitiysloma?

Näillä kahdella kysymyksellä tein hakuja yrittäjän eläkevakuutuksesta YEL:istä, kun ryhdyin yrittäjäksi.

Hakutuloksissa vastakkain oli kaksi maailmaa.

Oli virallisten tahojen kuten Varman ja muiden työeläkevakuuttajien ja Suomen Yrittäjien palopuheet siitä, miksi yrittäjän on tärkeää maksaa sellaista yrittäjän eläkevakuutusmaksua, joka oikeasti turvaa vanhuuden päivät.

Ja sitten oli yrittäjien kommentteja, joissa YEL:iä haukuttiin niin kalliiksi, että järkevämpää olisi maksaa vain se pakollinen minimi, vaikka se ei kerrytä omaa eläkettä lainkaan. Näiden kommenttien mukaan ennemmin kannattaisi sijoittaa itse ja kasata sillä lailla ihan itse oma eläketurvansa. Kun nämä kommentit toistuivat viikoittain niin Twitterissä kuin yrittäjien Facebook-ryhmissä ne alkoivat kuulostaa totuudelta.

Aktiivisena sijoittajana ja jopa sijoituskirjailijana olisi ollut ihan luontevaa todeta, että hoidan eläkkeeni itse, kiitos vain saarnoista Varma ja muut. Toisaalta tiedän myös jotain sijoitustoiminnan luonteesta. Tässä kohtaa YEL:iin liittyy yksi massiivinen väärinkäsitys: YEL on vakuutus. Se on hyvin erilainen ratkaisu kuin vaikkapa matalakuluinen indeksirahasto, joita mielelläni kyllä suosittelen sijoittamisen aloittamiseen. Mutta en oman eläketurvan pohjaksi!

YEL vastaan sijoittaminen

Se, että YEL on vakuutus, tarkoittaa, että eläkettä saa varmuudella kerran kuussa kuolemaan asti. Se on elinikäinen turva.

Sijoitusrahastossa taas kerrytät omaa pottia, ja kun eläkkeellä on aika alkaa sitä pottia syömään, se voi loppua kesken, kun pottia käyttää elämiseen. Pörssi myös heittelee, kuten koronakeväänä 2020. Jos silloin joutui nostamaan omasta rahastostaan rahaa, niin oma eläkepotti pieneni suhteettomasti. Myöhempi kurssinousu ei korvaa jo nostettujen varojen osuutta kokonaispotista.

Sivumennen sanoen vähän huvittaakin se, miten huolettomasti ja helposti netissä annetaan neuvoja, että sijoittakaa vain sinne indeksirahastoon, se kyllä hoitaa eläkkeenne. Tällaisia neuvoja kuulee sekä finanssiammattilaisten että sellaisina esiintyvien suusta. Vaatii kuitenkin paljon itsekuria olla koskematta omiin eläkesäästöihin, kun vastaan tulee unelmakämppä tai unelmaloma. Myös taitoja vaaditaan. Keskustelen joka päivä aloittelevien sijoittajien kanssa ja ajatuskin siitä, että aloittelijat hoitaisivat eläkkeitään itse puistattaa. Ei se nii-in helppoa ole. Mielenkiintoista ja hauskaakin kyllä! Mutta eläke, se on tylsä ja vakava asia ja sellaisena siihen on minusta syytä suhtautua.

YEL ja äitiysloma

YEL:in vakuutusluonne liittyy myös siihen, että esimerkiksi mahdollinen työkyvyttömyyseläke korvataan YEL-vakuutuksen pohjalta. Tunnen ikäiseni yrittäjän, jolta sairaus vei kyvyn pyörittää omaa yritystä. Niin voi oikeasti käydä. Takuueläke, eli se jonka saa, jos työeläkettä ei ole kertynyt lainkaan, on 834,52 euroa kuukaudessa. Vaikka siihen saisi asumistukea päälle, elämiseen ei paljon jää. Työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi YEL vaikuttaa myös siihen, paljonko yrittäjän lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta voi saada korvauksia. Siihen perustuvat myös sairauspäivärahat.

Yrittäjäneläkevakuutusta verrataan vaarallisesti sijoittamiseen. Tee-se-ite-eläkerahaston rahat voivat loppua kesken tai ne voi innostua nostamaan, kun vastaan tulee unelmakämppä.

Vakuutuksen liittyy myös iloisempia asioita. Olen juuri jäänyt äitiyslomalle. Vanhempainvapaa-korvaukseni on 72,16 euroa arkipäiviltä ja lauantailta. Minimi olisi 28,94 euroa. Sen verran saisin, jos maksaisin vain YEL-minimiä. Verojen jälkeenkin ero on useita kymppejä päivässä.

Ennen vuoden 2020 alussa tullutta lakimuutosta yrittäjä-äiti saattoi kikkailla YEL-maksujen kanssa ja hilata maksun ylös tehtyään raskaustestin. Näin saattoi saada itselleen korkeampaa vanhempainrahaa. Keplottelu ei varsinaisesti ollut reilua muita äitejä (tai heidän eläkemaksuista huolehtivia työnantajiaan kohtaan.) Sääntöjen pitää olla samat kaikille. Nykymallissa keplottelu ei enää onnistu.

Paljonko YEL:iä kannattaa maksaa?

YEL-maksut maksetaan mystisen työtulon mukaan. Käytännössä työtulo on se vuositasoinen summa, joka ilmoitetaan työeläkeyhtiöön, kun työeläkevakuutus otetaan. Mutta miten ihmeessä se määritellään?

Jos yrittäjä ansaitsee vähintään 7 958,99 euroa vuodessa, YEL-vakuutusmaksua on pakko maksaa. Jos työtulon määrittelee tähän summaan, oma eläke ei kerry lainkaan ja eläke jää tämän päivän rahassa 834:aan euroon. Olen taipuvainen ajattelemaan että 834 euroa on vaikea saada riittämään. Toki yrittäjyyttä edeltäneet palkkatyöt kasvattavat eläkettä, sillä palkkatöissä työnantaja huolehtii eläkkeiden kertymisestä. Oma eläkekertymä kannattaa tsekata heti osoitteesta www.tyoelake.fi.

Ohjeiden mukaan työtulon pitäisi olla määritelty yrittäjän työpanoksen mukaan. Työpanos ei siis ole palkka, jota yrittäjä maksaa itselleen tai saa toiminimeltä kulujen jälkeen. Palkan suhteen yrittäjät kuitenkin yleensä miettivät, mikä olisi verotuksellisesti järkevää ja se ei taas välttämättä kulje käsi kädessä eläkkeen kanssa.

Työpanos ei myöskään mene yksi yhteen yrityksen liikevaihdon kanssa. Liikevaihto voi vaihdella kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Yksinkertaisimmin YEL:in voi miettiä sitä kautta, että paljonko vastaavasta työstä pitäisi maksaa ulkopuoliselle palkkaa. Olen itse noudattanut tätä ohjetta. Teen töitä toimittajana ja viestintäkonsulttina ja sitten käyn puhumassa sijoittamisesta erilaisissa tilaisuuksissa. Toimittajan keskimääräinen palkka on Oikotien tietojen mukaan 3400 euroa kuukaudessa, viestintäkonsultin 3500 euroa. Sijoituskeikoille ei järkevää taulukkohintaa ole, joten olen käyttänyt toimittajan ja konsultin palkkoja lähtökohtana YEL:in määrittämiseen.

Maksan YEL-maksua palkastani noin 490 euroa kuukaudessa. Aloitteleva yrittäjä saa maksusta alennusta ensimmäiset 48 kuukautta. Kuulun alennuksen piiriin vielä pari vuotta, sitten se nousee 600 euron pintaan. Summan saa onneksi vähentää verotuksessa. Omia sijoituksia taas ei saa vähentää, vaikka ne olisi korvamerkitty eläkkeeksi. Eläkevakuutusmaksu käytännössä alentaa veroprosenttiani.

Huomioin työtulossa myös aiemman työurani. Minulta puuttuu työuralta noin 2,5 vuotta reissaamiseen ja hoitovapaaseen käytettyä aikaa, joilta eläkettä ei ole kertynyt. Toisaalta eläkekertymää tasapainottavat nousukiidon vuodet esimiesputkessa vuosia sitten ennen elämänmuutoksia.

Minun eläkkeeni

Pohdintojen lopputuloksena on eläke, joka on sellaisella tasolla, että sillä elää mukavasti vaikka sijoituksille kävisi köperösti. Ajatuksena on, että asuntolaina sun muut on eläkeikään mennessä kuitattu ja kuluja tulee lähinnä ruoasta, vastikkeesta, lääkkeistä ja sitten kivoista extroista.

Pohdintoihini yhdistyi toki myös vauvahaave. Oli silmiäavaavaa miettiä, miten pieneksi vanhempainvapaan päivärahani olisivat jääneet pienemmillä maksuilla.

En usko, että mitään one size fits all -ratkaisua on YEL:in miettimiseen on, ja siksi yksinkertaistavien nettikommenttien varassa toimiminen ei ole järkevää. YEL:in pitäisi heijastaa jokaisen omaa työuraa.

Avioehto helposti netissä – näin toimii Lexly

Avioehto oli meillä vuosia semmoinen asia, että sen tekeminen vain jäi. Lexly auttoi meitä vihdoin saamaan sen tehdyksi.

Kaupallinen yhteistyö.

Minä toki tiesin, että avioehto on tärkeä asiakirja. Mutta tekemättä se oli jäänyt silti. Vuosien varrella paperin roikkuminen on vaivannut minua säännöllisin väliajoin. Sanoisin kenelle tahansa naimisiin menijälle, että tehkää nyt hyvät ihmiset avioehto, just in case. Elämässä voi tapahtua mitä vain. Oli jopa kiusallista, että en ollut saanut asiaa hoidetuksi itse.

Olemme menneet naimisiin rakkaudesta, emme tehdäksemme sopimusta omaisuudestamme. Mutta siitä avioliitossa on juridisesti kyse. Häät, sormukset, matkat, ja hunnut, ne ovat kuorrutteita, jonka alla on sopimus omaisuuden jakamisesta erossa ja kuolemassa.  Naimisiin mennessä sovitaan, että kaikki mitä omistetaan naimisiin mennessä ja sen jälkeen, jaetaan puoliksi – ellei avioehdossa sovita toisin. Kun menimme naimisiin, tämä ei käynyt edessä mielessä. Minä vain halusin naimisiin.

Raha-asiat näyttelevät kuitenkin jonkinlaista roolia kaikissa asioissa ja niistä on pakko pystyä sopimaan, jos yhdessä aiotaan olla. Viisainta niistä on sopia, kun asiat ovat hyvin. 

Suurin syy siihen, miksi avioehto oli meillä tekemättä, oli riesa. En tiennyt miten edetä. Tarvitaanko juristi? Mistä sellaisen saa? Googlaanko vain jonkun? Ja mitä sitten? Meillä oli sinänsä aika selvät speksit siitä, millaisen avioehdon haluamme. Olemme jakaneet lapsenhoitovastuut puoliksi ja hoitaneet omat raha-asiamme itsenäisesti. Molemmista oli ihan loogista, että avioehto on sen mukainen.

Lexly – nopeasti netissä

Lexly tarjoaa ratkaisun, joka on ihan superkätevä: avioehto kotona, vaikka ilman housuja.

Luin siitä ensimmäisen kerran viime keväänä Kauppalehdestä ja ajattelin, että tällä palvelulla  avioehto vihdoin hoidetaan kuntoon.

Lexly tekee avioehdon hankkimisen paitsi helpoksi, myös avartavaksi kokemukseksi. Ihan mahtavaa on sekin, että palvelun takana on kaksi naista, jotka haluavat mullistaa tavan, jolla perheoikeudellisia asioita hoidetaan.

Tein Lexlyn avulla meille avioehdon. Homma toimi näin:

Menin Lexlyn verkkosivulle ja aloin klikkailla.

Ensin ”avioehtomoottori” kertoo, mistä avioehdossa sovitaan.

Sitten kysytään perustietoja. Olemme kihloissa vai naimisissa ja jos naimisissa, mistä asti. Iisiä tähän asti.

Seuraavat ruksit ovatkin jo vaikeampia. Haluammeko avioehdon, jossa avio-oikeutta rajoitetaan? Palvelu selittää yksinkertaisesti, mikä avio-oikeus ylipäätään on. (Se on se oikeus, jolla kaikki menee puoliksi, ellei toisin sovita.) Avioehtoa saatetaan haluta rajata vaikka perintökesämökin kohdalla, kun halutaan varmistaa, että mökki pysyy suvussa.

Kysymyksissä nostetaan esiin asioita, jotka eivät tulisi normaalisti edes mieleen. Halutaanko avioehdon olevan voimassa vain eron varalta vai päteekö se silloinen, jos liitto päättyy toisen kuolemaan? Entä jos liiton aikana, sopimuksen teon jälkeen toinen osapuoli hankkii omaisuutta, vaikka sijoitusasunnon, miten sen kanssa menetellään?

Lexlyn palvelussa avioehdon voi muokata juuri sellaiseksi kuin haluaa. Se voi olla avio-oikeuden täysin poissulkeva eli täydellinen tai hyvinkin yksityiskohtaiseksi räätälöity. Meidän perusmallinen, netissä tehty avioehtosopimus maksoi 125 euroa. Hyvä ja halpa!

Lopuksi: avioehtosopimuksen rekisteröinti

Avioehdon tekeminen pistää pohtimaan, mikä on meidän mielestämme taloudellisesti reilua. Se on työkalu sen pohdintaan, miten vastuut on perheessä jaettu ja miten työnjako huomioidaan rahallisesti.

Lopputuloksena minulle ruudulleni putkahti ihan oikealla juristikielellä tehty avioehto, tosin ymmärrettävä sellainen.

Siitä löytyvät meidän nimemme, hääpäivämme, sovellettava laki, ja muutama lause siitä, mitä olemme tulleet sopineeksi. Sen kirjaukset ymmärtää, kun on edellä kliksutellut vastaukset kysymyksiin ja edes silmäillyt kysymysten selitykset.

Sitten vaan nimet alle ja kaverit todistajaksi. Tämä todistajaosuus voi tuntua yllättävän vaikealta. On outoa kysellä kavereilta nimiä paperiin, joka on tehty eron tai toisen kuoleman varalle, mutta tätäkin varten kaverit ovat olemassa.

Allekirjoitusten jälkeen avioehtosopimuksen rekisteröinti tehdään Digi- ja väestövirastossa. Käytännössä paperi lähetetään sinne postissa. Lysti maksaa 49 euroa, sitten se on valmis.

Avioehto voi olla merkittävin taloudellinen sopimus, jonka ihminen elämässään tekee, tärkeämpi kuin työsopimuksetkaan. Tehkää se pois. Minun kokemukseni mukaan homma toimi tosi hyvin Lexlyllä.

Tee ilmainen tarvekartoitus täällä.

Avioehtomoottorin löydät täältä.