Miten aloittaa sijoittaminen lapselle?

Olen kuvassa saman ikäinen kuin poikani nyt. Minulle sijoitettiin silloin ja sillä on ollut valtava merkitys elämäni kululle. Parasta on kuitenkin se, että opin hyvän tavan. KUVA TIMO SOASEPP

Kaupallinen yhteistyö: @op_ryhma

Lapsille on ylivoimaisesti yksinkertaisinta sijoittaa rahastojen kautta. Pienillä sijoituksilla nyt voi olla iso merkitys lapselle tulevaisuudessa.

Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Älä osta lapselle mitään turhaa – osta rahastoa

Minulle on sijoitettu lapsesta asti. Silloin 1980-luvulla sijoitusrahastoja ei ollut niin näppärästi saatavilla kuin nykyään, joten ensimmäiset sijoitukseni olivat suoriin osakkeisiin. Oli SYP:iä ja KOP:ia ja Ameria. Yhtäkään näistä ei löydy enää Helsingin pörssistä, mutta niiden vaikutus elämääni on ollut valtava.

Aloitin opinnot Helsingissä vuonna 1996 ja vuonna 1998 ostin ensimmäisen asuntoni. SYP:stä ja KOP:stä oli siihen mennessä tullut Merita ja myymällä Meritan osakkeet sain kasaan omavastuuosuuden Helsinginkadulla Tenkkaa vastapäätä sijaitsevaan yksiöön. Asunto maksoi 340 000 markkaa. Jos on juuri nyt etsimässä asuntoa Kalliosta, ei ehkä kannata laskea, kuinka vähän se maksoi, pahoittaa vaan mielensä.

Vaikka tein isoimman talousvirheeni ikinä myymällä Hesarin yksiön, kun muutin kaksioon, asunnolla on ollut valtava merkitys elämääni. (Asunto olisi tietenkin pitänyt silloin jättää vuokralle, mutta oh well.)

Asuntojen hinnat ovat nousseet koko ajan Helsingissä. Säästöjen ansiosta saatoin ostaa asunnon noin 10 vuotta aikaisemmin kuin ikätoverini. Sain asunnon edullisemmin ja pääsin lyhentämään lainaa rahoilla, jotka muilla kuluivat vuokraan. Lopputulos: maksoin asuntolainani pois vuonna 2009. Tein tuolloin maailmanympärimatkan. Vuokratulo kaksiosta maksoi osan sen kuluista.

Hesarin yksiö aloitti oikeastaan ketjureaktion, sillä sen ansiosta isojen päätösten tekeminen on ollut elämässäni keskimääräistä helpompaa. Minun oli esimerkiksi poikkeuksellisen huoletonta ryhtyä yrittäjäksi. Ei tarvinnut miettiä, että selviänkö asuntolainasta, jos yritys ei lähdekään rullaamaan.

Kerron Sijoituskaverit-podcastissa, miten olen kokenut suorastaan velvollisuudekseni kertoa tästä lapselle sijoittamisen ihmeestä. Mitä enemmän tästä puhutaan, sitä useampi vanhempi kuulee asiasta ja useampi lapsi hyötyy. Ymmärrän, että kaikille vanhemmille lapselle sijoittaminen ei yksinkertaisesti taloudellisesti onnistu, mutta jos onnistuu, tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi. Laskin joskus kolumnia varten, että minulle säästetty alkupääomaa vastasi nykyrahassa 50 euron kuukausisijoitusta 18 ikävuoteen asti, mutta rahastoon voi sijoittaa pienempiäkin summia. OP:n tavallisissa sijoitusrahastoissa ei ole lainkaan minimisummaa.

Miten aloittaa lapselle sijoittaminen käytännössä?

Lapselle sijoittaminen on nykyään superhelppoa. Rahastot ovat yksinkertaisin ja helpoin tapa edetä.

Podcastissa meillä oli vieraana Joakim Reinius OP Varainhoidosta kertomassa, miten rahastosijoitukset saa lapselle pyörimään OP:ssä. Oma pankki on minusta tässä kohtaa kätevä vaihtoehto, sillä sitä kautta lapsen sijoitusasiat saa näkyviin omassa verkkopankissa.

Homma toimii OP:ssa näin:

  1. Mene OP.fi palveluun. Jos lapsella on jo tili, niin voit siellä voit tehdä pyynnön lapselle maksuttoman säästämisen ja sijoittamisen sopimuksen tekoon ja säilytyksen avaukseen. Tähän tarvitaan molempien huoltajien allekirjoitus. Tilinkin voi avata verkon kautta. Kun nämä ovat kunnossa, voi edetä kohtaan 2.

2. Kun asiakkuus on avattu, myös isovanhemmat ja muut sukulaiset voivat auttaa säästöjen kartuttamisessa esimerkiksi vaihtamalla jonkun synttärilahjan rahalahjoitukseksi lapsen tilille. Vanhemmat voivat sitten ohjata rahat rahastoon.

3. Usein kätevintä olisi, jos lapselle perustaisi säännöllisen kuukausisäästön. OP:ssa yleisin summa lapselle on 30-50 euroa. Suosituimpia rahastoja ovat Säästäjä-perheen yhdistelmärahastot, mutta indeksirahastojen ja vastuullisten rahastojen suosio kasvaa lastenkin sijoituskohteena.

4. Säännöllisesti säästettäessä säästöt kertyvät hieman kuin huomaamatta. Jossain vaiheessa sijoittaminen kannattaa ottaa lapsen kanssa puheeksi niin, ettei kerrytetty potti tule lapselle yllätyksenä, kun hän täyttää 18 vuotta. Samalla tavalla kun lapselle olisi hyvä opettaa omien jälkien siivoamista ja vähän ruuanlaittoa ja pesukoneen täyttämistä, olisi tärkeää selittää, ettei rahasto ole bileitä varten vaan aikuisuuden tärkeä rakennuspalikka. En pidä tätä mitenkään ylivoimaisena tehtävänä. Jo nykyiset milleniaalit ovat raha-asioissa(kin) hyvin valveutuneita, enkä usko, että tulevat sukupolvet tästä huononevat. Päinvastoin. Esikoisen kanssa aloitimme sijoittamisesta puhumisen esikouluiässä, mutta nyt tuntuu kyllä siltä, että olin yli-innokas. Lapsi on nyt kahdeksan, ja opettelee säästämään rahaa Nerf-pyssyihin. Se sujuu hyvin ja on mielekästä. Lue lisää täältä!

5. Mutta apua! Entä jos kohta 1 ei jostain syystä onnistu toisen huoltajan vastustuksen takia? Tällöin on mahdollista säästää lapselle omissa nimissään ja siirtää rahastot lapselle sitten, kun katsoo, että aika on hyvä ja kypsä. Muista kuitenkin tällöin huomioida mahdollinen lahjavero.

Kohtaan 1 saattaa liittyä toinenkin pulma. Olen huomannut, että moni miettii, mitenköhän lapsi osaa rahojen kanssa elää. Pistääkö hän kaiken menemään sinä päivänä kun täyttää 18 vuotta? Toinen vaihtoehto omissa nimissä säästämiselle on sijoitusvakuutus. Siinä vakuutuksen ottaja voi määritellä, koska lapsi saa sijoitukset hallintaansa.

Minä olen itse tehnyt omille lapsilleni simppelit rahastosalkut ja luotan siihen, että osaan myös perustella, miksei niitä kannata tuhlata.

Kun tämän lasten sijoitusbuumin aikana varttuneet lapset tulevat täysi-ikäisiksi, he eivät suinkaan ole rahastoineen yksin. Voisi kuvitella, että silloin niin somessa kuin muuallakin mediassa heille olisi tarjolla hyviä vinkkejä.

Huomaathan:

”OP-rahastoja hallinnoi OP-Rahastoyhtiö Oy. Sijoittamisen palvelut tarjoaa osuuspankki. Vakuutuksen myöntää OP-Henkivakuutus Oy. Osuuspankit toimivat OP-Henkivakuutuksen asiamiehinä.

Muistathan, että sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo voi nousta ja laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman osittain tai kokonaan. Myös odotettu tuotto voi jäädä saamatta. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.

Annettuja tietoja ei ole tarkoitettu sijoitusneuvoksi, tarjoukseksi tai kehotukseksi antaa tarjous rahoitusvälineen ostamisesta tai myymisestä.”

Miten valitsen ensimmäiset rahastoni Nordnetissä?

Digiavustaja auttaa luomaan sopivan rahastopaletin. Kuva: Timo Soasepp

Kaupallinen yhteistyö: Nordnet

Jos aloittaisin sijoittamisen nyt, aloittaisin kuukausisäästämällä indeksirahastoihin ja rakentaisin niistä sijoitussalkulleni perustan. Tässä vinkkini siihen, miten hoidat homman kuudella klikillä Nordnetissä.

Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Julian – ja ehkä sinunkin salkkusi ensimmäinen rahasto

Kuka mahtoi keksiä termin kivijalka, kun puhutaan sijoitussalkusta? En tiedä, mutta olen alkanut viljellä tätä ajatusta. Sen idea on, että sijoitussalkussa on tietty ydin, joka pysyy muuttumattomana perustana salkulle. Tämän ytimen voi rakentaa indeksirahastojen varaan. Ne ovat nykyisen sijoitusmaailmaan peruskaurapuuroa.

Kun kivijalka on muurattu ja kunnossa, voi sitten halutessaan alkaa viritellä salkkuun vähän hilloa tai voisilmää aktiivisilla rahastoilla tai suorilla osakesijoituksilla, mikäli haluaa yrittää saada vähän enemmän tuottoa, tai jos on kamala polte kokeilla siipiään osakkeiden valikoimisessa. Mikään pakko ei ole. Indekseillä pärjää vaikka elämänsä loppuun saakka.

Indeksit on alunperin kehitetty mittaamaan pörssin yleistä kehitystä ja kertomaan, miten pörssissä menee. Hyvä esimerkki indeksistä on OMXH 25 -indeksi, joka on Helsingin pörssin menoa kuvaava indeksi. Siinä on mukana 25 Helsingin pörssin vaihdetuinta yhtiötä. Kun perinteisessä rahastossa rahastonhoitaja valitsee sijoituskohteet, indeksirahastoon otetaan indeksin yhtiöt sen enempää analysoimatta. Näin rahaston kulut pystytään pitämään alhaalla. Alhaiset kulut yhdistettynä pörssin jokseenkin keskimääräiseen tuottoon ovat mainio yhdistelmä tavalliselle sijoittajalle, jolla on pitkä, mielellään yli 6 vuoden sijoitusaika edessään.

Mikä rahasto ensimmäiseksi rahastoksi?

Usein sanotaan, että sijoittaminen indeksirahastoon, joka pitää sisällään yhtiöitä kaikkialta maailmasta, on hyvä ratkaisu, jos haluaa sijoittaa vain yhteen rahastoon. Tällaiset rahastot tunnistaa näppärästi siitä, että niiden nimessä on jonkinlainen yhdistelmä sanoja indeksi, index, passiivinen, maailma, world. Siinä tulee koko maailma hoidetuksi kerralla.

Mutta miksi tyytyä yhteen indeksirahastoon, kun voi saada monta? Kuluihin se ei vaikuta.

Nordnetin uudella digiavustajallaindeksirahastosalkun rakentaa tosi helposti.

Käytännössä homma toimii näin:

  1. Ihan ensimmäisenä pääset kirjoittamaan salkulle nimen. Onko se unelmien koti? Vai lomamatkat? Eläkepäivät? Tällä kohdalla ei sinänsä ole mitään merkitystä, mutta ehkä se auttaa pysymään tavoitteessa. Minun tavoitteeni on pitkään ollut päästä tekemään 4-päiväistä työviikkoa. Tavoite alkaa olla maalissa, nyt pitäisi vaan malttaa pitää ne vapaapäivät.

2. Seuraavaksi kysytään sijoitusaikaa ja summaa. Erityisesti sijoitusaika on tosi tärkeä, koska sen perusteella digiavustaja suosittelee rahastopalettia. Jos sijoitusaikaa on alle 10 vuotta, se suosittelee sinulle vaihtoehtoa, joka pitää sisällään myös korkorahastoja – niistä puhutaan Sijoituskaverit-podissa myöhemmin! Oletin tässä, että salkulle ollaan muuraamassa kivijalkaa pitkäksi aikaa. Siksi valinta on yli 10 vuotta. Pitkä sijoitusaika tarkoittaa, että sijoituskohteeksi voidaan valita korkeamman riskin osakerahastoja, sillä aika tasaa riskiä.

Kannattaa muistaa, että korkea riski ei tarkoita sitä, että olisit hyppäämässä sijoituksinesi jyrkänteeltä alas. Korkea riski viittaa siihen, että salkussa on vain osakerahastoja. Niissä on enemmän riskiä kuin korkorahastoissa, mutta mistään uhkarohkeasta upporikasta ja rutiköyhää -leikistä ei ole kyse. Sijoitus Helsingin pörssin indeksiin, joka tuottaa keskimäärin 7-8 % vuodessa, on rahastokielellä korkean riskin sijoitus.

3. Tadaa – saat maantieteellisestä hajautuksesta ehdotuksen, jota voit muokata. Minusta tämä perusehdotus on kiva. On Suomea, on maailman osakkeita ja kehittyviä markkinoita. Näiden kahden jälkimmäisen koodisanan taakse kätkeytyy pitkälti amerikkalaisia (maailma) ja kiinalaisia (kehittyvät markkinat) yhtiöitä ja sitten rippeitä muualta maailmasta.

4. Sitten tulee paras kohta. Pääset kertomaan, mikä sinulle on tärkeää. Jos on luomassa kivijalkaa salkkuunsa, indeksirahastot ovat se perusasetus. Mutta kriteeri voi olla vastuullisuus, korkein historiallinen tuotto tai vaikka Nordnetin suosituimmat. Sinä päätät!

5. Ja siinä se on! Ehdotus sijoitussalkuksi. Minulla ei ole tähän mitään mukisemista. Summat on jaettu valmiiksi niin, että jaossa on hajautuksen kannalta järkeä. Mutta jakoa voi myös muuttaa. Ja tässä homma on.

Kuudennessa kohdassa valitset enää sen kuukauden päivän, jossa haluat sijoitukset tehdä. Tässä kohtaa kannattaa minusta valita oma palkkapäivä, niin rahat menevät heti säästöön. Jo säästösummaa valitessa kannattaa minusta olla konservatiivinen niin, että pistää rahastoihin vain sen verran, mihin on varmuudella varaa. Joskus nimittäin käy niin, että alkuinnostuksessa alkaakin laittaa rahastoon niin paljon rahaa, että arjen raha-asiat menevät liian tiukalle.

Kun olet valinnut rahastot, sinun täytyy enää pitää huolta siitä, että Nordnetin tililläsi on tarpeeksi rahaa, kun on kuukausittaisen sijoituksen aika. Tämä tapahtuu niin, että teet verkkopankistasi toistuvan maksun Nordnet-tilillesi. Ei ole vaikeaa!

Päästäksesi testaamaan palvelua tarvitset Nordnetin tunnukset. Se onnistuu täältä.

Jos sinulla on jo tunnukset, löydän digiavustajan klikkaamalla tätä linkkiä.

Tärkeää tietoa riskeistä ja tuotoista

Huomioi, että historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta. Rahastoihin tekemiesi sijoitusten arvo voi nousta tai laskea. On olemassa riski, ettet saa sijoittamiasi varoja takaisin. Sinun tulee perehtyä rahastoesitteeseen ja avaintietoesitteeseen ennen kuin sijoitat rahastoihin. Rahastoesitteen saat rahastoyhtiöltä ja avaintietoesitteen löydät nordnet.fi-sivustolta rahaston yleiskatsaus -sivulta sekä toimeksiantosivulta.


Kovaa tuottoa aktiivisella rahastolla?

Kaupallinen yhteistyö: Aktia

Aktiiviseen rahastoon sijoittamisen idea on tavoitella pörssin keskimääräistä tuottoa parempaa tuottoa. Kokosit vinkit siihen, miten aktiivinen rahasto kannattaa valita.

Heräsin indeksikoomasta! Olen sijoittanut viimeisen vuoden aikana indeksirahastojen lisäksi neljään aktiiviseen rahastoon, yksi niistä on pienyhtiörahasto.

Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Pienillä yhtiöillä suuria tuottoja.

Minusta tuntuu, että olen viimeisen vuoden aikana herännyt indeksikoomasta. Indeksikooma on tila, jossa ihminen on kiinnittynyt ajatukseen siitä, että vain matalakuluinen indeksisijoittaminen on kannattavaa ja OIKEIN.

Indeksisijoittaminen toki on viisasta. Se on idioottivarma tapa saada sijoituksilleen pörssin jokseenkin keskimääräistä tuottoa. Keskimääräisillä, 7-8 prosentin tuotoilla, sijoituksen lopputulos on korkoa korolle -efektin ja rahaston matalien kulujen ansiosta kaunista katseltavaa parinkymmenen vuoden päästä. All good. Tämän te olette varmaan kuulleet ja lukeneet jo miljoona kertaa.

Mutta mitä jos olisikin vähän ahneempi ja lähtisi tavoittelemaan tätä kovempaa tuottoa sijoittamalla aktiiviseen rahastoon?

En ollut tässä indeksikoomassani huomannut edes ajatella, miten suurista rahoista voi olla kyse, jos aktiivinen rahasto onnistuu tavoitteessaan ja saa sijoittajalle vielä rahaston kulujen jälkeen parikin prosenttia korkeampaa tuottoa.

Kirjaprojektin takia olen tehnyt erilaisia harjoituslaskelmia, joista alla yksi. Siinä on tutkittu, mitä tapahtuu 1000 euron sijoitukselle rahastossa, joka tuottaa 7 prosenttia tai 10 prosenttia per vuosi 25 vuoden ajan.

Pörssistä voi odottaa saavansa keskimäärin 7-8 % tuoton. Aktiiviselta osakerahastolta pitää odottaa parempaa tuottoa. Jos rahasto onnistuisi pääsemään esimerkiksi 10 % vuotuiseen tuottoon kulujen jälkeen, sen arvo on 25 vuoden päästä huomattavasti suurempi kuin keskimääräiseen tuottoon pääsevän rahaston.

Hyvinhän sille käy, kummassakin tapauksessa.

Keskimääräisellä tuottoprosentilla tonni muuttuu kymppitonniksi. En valittaisi siitä.

Mutta erinomaisella tuottoprosentilla tonni muuttuu yli 20 000 euroksi.

Nyt kysymys kuuluu: mitä jos tekisikin niin, että sijoittaisi indeksiin noin niin kuin varmuuden vuoksi – ja sitten siihen kaveriksi aktiiviseen rahastoon, jolla haetaan kovempaa tuottoa?

Mieti tätä. Jos salkunhoitaja onnistuu pääsemään tuohon 10 % tuoton kulujen jälkeen, tonnin sijoitus poikii sen 10 000 euron lisätuoton 25 vuodessa. Jos taas salkunhoitaja ei niin onnistukaan ja jää kulujen jälkeen 5 % tuottoon, tonnin sijoitus on 25 vuoden päästä 7000 euroa. Häviötä indeksiin verrattuna tulee 3 000 euroa. Lopputulos olisi silti ok, tonnista seitsemän, vaikka isompi tuotto jäisikin saamatta.

Jos aktiivinen rahasto jäisi kulujen jälkeen indeksirahastolle 2 prosenttia, ero euroissa olisi pienempi kuin se olisi, jos rahasto voittaisi indeksin 2 prosentilla kulujen jälkeen.

Eli joo: aktiivinen rahasto voi jäädä tuotossa alle indeksin, koska salkunhoitaja voi tehdä virheitä ja rahastolla on väkisin kuluja. Mutta entä jos salkunhoitaja onnistuukin? Tästä onnistumisesta ei pääse nauttimaan, jos sijoittaa vain indeksirahastoihin. Olen jokseenkin ihmeissäni tässä vertailusta – en tiedä, miksi en ole tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin.

Juttelin podin teon yhteydessä Aktian salkunhoitajan Janna Haahtelan kanssa indeksibuumista. Haahtela oli meillä vieraana kertomassa sijoittamisesta pienyhtiöihin rahaston kautta. Haahtela tiesi kertoa, että moni institutionaalinen sijoittaja (=säätiöt, eläkeyhtiöt, joissa ammattilaiset miettivät, mikä olisi fiksua hajautusta), sijoittaa  esimerkiksi indeksirahastojen kautta pääindekseihin (kuten S&P 500 / USA) JA sitten hakee salkun mausteena esimerkiksi aktiivisten pienyhtiörahastojen kautta korkeampaa kokonaistuottoa sijoitussalkulle. Luulin, että keksin tämän itse! Mutta näköjään joku pukutyyppi oli ehtinyt ensin.

Miten salkunhoitaja metsästää tuottoa?

Miten salkunhoitaja sitten voi onnistua saamaan osakkeista huipputuottoa?

No tärkein keino on tietysti osakevalinnat. Salkunhoitaja yrittää löytää ne tähdet.

Haahtelan yksi erinomainen ja kaikille tuttu valinta omaan eurooppalaiseen pienyhtiörahastoon on ollut Marimekko. Haahtela huomasi hetken tulleen vuoden 2015 lopussa, kun Anna Teurnell oli reilun vuoden toiminut Marimekon taiteellisena johtajana. Kiinnostavat mallisto-uudistukset houkuttelivat yhä nuorempia ja muotitietoisempia kuluttajia, kansainvälinen laajentuminen oli hyvällä mallilla ja kustannussäästöt parantaneet kannattavuutta. Ne vähän vanhanaikaiset jutut jäivät, ja tilalle tuli katu-uskottavuutta. Tavalliseen sijoittajaan (niin kuin minä) verrattuna salkunhoitajalla on niin kutsuttu informaatioetu, minkä oma analyysityö luo – salkunhoitaja voi myös tavata firman johtoa ja pysyä kärryillä siitä, missä mennään vaikka salkunhoitajakin tekee päätöksensä vain julkisen tiedon pohjalta. Tässä on pikkaisen eroa siihen, että minä seuraan Marimekon toimitusjohtajaa Tiina Alahuhta-Kaskoa Instassa.

Indeksin mukana salkkuun voi tulla Marimekon suurien kuvioiden sijaan pakkopullaa, esimerkiksi pankkeja. Ne ovat ison markkina-arvonsa takia isossa osassa peruseurooppalaissa indekseissä, vaikka ne ovat olleet jo pitkään vaatimattomia sijoituksia. (Tähän on monta syytä, tärkeimpänä matalat korot ja kiristynyt sääntely.) Salkunhoitaja voi vain skipata ne ja etsiä kasvavia aloja. Haahtelan suuriin eurooppalaisiin yhtiöihin keskittyvässä Aktia Eurooppa rahastossa isoimpia sijoituksia ovat kaikille tutuista nimistä Zalando ja LVMH, eli Louis Vuitton Moët Hennessy. Eurooppalaisessa pienyhtiörahastossa vastaavasti isoimpia omistuksia ovat Boozt, Dermapharm ja IMCD.

Erityisen mielenkiintoisia mahdollisuuksia aktiivisella salkunhoitajalla on pienyhtiöissä, koska niillä on suurin kasvupotentiaalia ja toisaalta vähän seurantaa. Niissä salkunhoitaja voi omalla työllään seuloa helmiä heinäsuovasta.

Aktiassa on kolme tällaista rahastoa: pohjoismaiset Nordic Small Cap ja Nordic Micro Cap sekä eurooppalainen Europe Small Cap. Rahastoilla on hyvät tuottohistoriat. Erityisesti pohjoismaisten rahastojen tuottohistoria on _todella_ vakuuttava, 28 % ja 38 % per vuosi viimeisen kolmen vuoden aikana. En tee näistä mitään taulukkoesitystä – sellaista Beyoncé-salkunhoitajaa ei ole, joka tällaisiin tuottoihin pystyisi kymmenen vuotta putkeen. Sanon vaan, että jos homma etenisi edes puoliksi näin hyvin, sijoittajalla olisi syytä olla erittäin, erittäin tyytyväinen.

Miten valita aktiivinen rahasto?

Miten tällaisen hyvän aktiivisen rahaston sitten löytää? Kyselin Haahtelalta tähän vinkkejä ja listasin ne alle.

Perussääntö kaikkiin rahastovalintoihin: oman sijoitushorisontin täytyy sopia rahaston riskiprofiiliin. Jos sijoitushorisontti on pitkä, mielellään yli 6 vuotta, osakerahasto käy hyvin. Siinä on enemmän riskiä kuin myös korkosijoituksia sisältävässä yhdistelmärahastossa ja sen arvo voi heilua paljonkin. Pitkä sijoitusaika pitää kuitenkin riskin kurissa. Kun tämä asia on tsekissä, voit aktiivista rahastoa valitessasi käyttää seuraavia konsteja:

  1. Ota selvää rahastoyhtiöstä, jonka rahasto sinua kiinnostaa. Onko se hyvämaineinen? Kotimaisuus plussaa. Internet on sijoittajalle tässä kohtaa arvokas lähde.
  2. Tuottohistoria ei kerro tulevasta! Mutta kyllä se jotain kertoo siitä, millainen kyky salkunhoitajalla on luoda sijoittajille arvoa. Miten rahasto pärjää vertailuindeksilleen? Hyvin pitäisi pärjätä, että sijoitus on fiksu.
  3. Lue rahaston esittely ja vertaa sitä rahaston suurimpiin omistuksiin. Jos rahaston väitetään sijoittavan esimerkiksi laadukkaisiin pieniin yhtiöihin, mutta suurimmat omistukset vaikuttavat isoilta ja vähemmän laatuyhtiöiltä, niin jätä väliin. (Nyt ehkä mietit, mistä sen tietää, onko joku yhtiö sitten laadukas? No. Laatuyhtiöys on termi jota käytetään yleisesti kuvaamaan yhtiöitä, joilla on mm. hyvä johto (ajattele Marimekon Tiina Alahuhta-Kasko), joku erityinen kilpailuetu (ajattele kuuluisaa brändiä, ajattele vaikka Louis Vuittonia.)

Ja lopuksi niistä kuluista!

  • Mieti kulurakennetta. Tämä ei ole yksinkertaista, sillä mitään tiettyä rajaa ei ole siihen, missä kohtaa aktiivisesta rahastosta pitäisi todeta, että se on kallis. Sijoittajan pitäisi miettiä, mistä hän oikein maksaa.
  • No mistä sen tietää, mistä on maksamassa??!! Tälle on kehitetty oma tunnuslukunsa, jonka suosio on Morningstarin mukaan viime vuosina lisääntynyt. Tunnusluku on active share. Se kertoo siitä, kuinka erilainen rahasto on sisällöltään verrattuna indeksiin. Haahtelan Aktia Europe Small Cap -rahaston active share on korkea, 97 %. (100 % prosentin poikkeama tarkoittaisi täysin indeksistä poikkeavaa rahastoa, kun taas 0 % poikkeama tarkoittaisi että rahaston sisältö on sama kuin indeksissä. Sellaisesta ei todellakaan kannata maksaa kuin minimikulut eli 0,jotain %.) Active share -tunnusluvusta voit lukea lisää täältä.
  • Muita tunnuslukuja ovat Sharpen luku ja salkun kiertonopeus. Ne on selitetty hyvin pörssisäätiön sijoitusrahasto-oppaassa. (Totean tässä kohtaa, että minua kiinnostaa näistä lähinnä salkun kiertonopeus. Mitä korkeampi se on, sitä enemmän salkunhoitaja vekslaa sijoituksiaan. Se on harvoin hyvä asia. Haahtelan hallinnoiman Aktia Eurooppa -rahaston kiertonopeus on negatiivinen. Se on merkki todellisesta pitkäjänteisyydestä.)

Aktian rahastoja voit merkitä suoraan Aktiassa tai Nordnetin kautta!

 P.S

Morningstar on valinnut Aktian Suomen parhaaksi osake- ja korkorahastojen hoitajaksi, sekä parhaaksi rahastotaloksi 2021. Tämä on ensimmäinen kerta kun suomalainen varainhoitaja voittaa kaikki kolme pääkategoriaa. Parhaan korkovarainhoitajan palkinnon Aktia voitti jo peräti seitsemättä kertaa.

Edit. 1.4. Korjattu ensimmäisen taulukon otsikko 1000 euroa => 2000 euroa. Sisältö ei muutu korjauksen myötä.

Miten aloittaa rahastosijoittaminen? Tässä minun vinkkini

Rahasto on kuin suklaarasia! Yhtiöt ovat konvehteja, ja ostamalla rahastoa, saat pienen pienen siivun jokaista rahaston omistamaa konvehtia.

Kaupallinen yhteistyö: Nordea

Mistä tietää, mikä tai mitkä rahastot valita? Paljonko rahastoon kannattaa laittaa? Keräsin tähän omat vinkkini rahastosijoittamisen aloittamiseen.

+ Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Julia, sinä kelpaat (vaikka olet rahastosijoittaja)

Yksi yleisimpiä kysymyksiä, joita Julialta ja minulta kysytään meidän sijoittamisen ja säästämisen Rahakurssilla on se, että miten valita rahasto. Heti toiseksi yleisin kysymys on se, että millaisia summia rahastoihin kannattaa laittaa.  

Olen vasta Rahakurssin myötä ymmärtänyt, miten hankalaksi nämä kysymykset koetaan. Valinnan varaa on ihan älyttömän paljon ja valitseminen voi tuntua jopa ylivoimaiselta. Sen lisäksi jokaisen sijoittajan tilanne on erilainen, ja rahasto pitää valita siihen sopivasti. Ei ole mitään yhtä oikeaa summaa.

Onneksi näihin kysymyksiin voi nykyisin vastata helposti hyödyntämällä erilaisia digitaalisia työkaluja, joita voi käytellä kaikessa rauhassa kotisohvalla.

Nordeassa tällainen työkalu on Rahastovalitsin. Sen avulla saat valmiin ehdotuksen sinulle sopivasta rahastosalkusta. Se ei siis ehdota vain yhtä rahastoa, vaan kokonaista salkkua. Ei tätä tarvitse tehdä tämän vaikeammaksi! 

Ehdotuksia ei ole myöskään pakko noudattaa. Tällaisilla työkaluilla voi hyvin jumpata omia ajatuksia ja katsoa, millaista kokonaisuutta sitä voisi alkaa miettimään, millaisia rahastoja ylipäätään on, ja miten sijoitusaika ja summat vaikuttavat lopputulokseen. 

Rahastovalitsin toimii niin, että se esittää kysymyksiä ja ehdottaa sen jälkeen rahastokokonaisuutta. Samat kysymykset sinun pitäisi esittää itsellesi, vaikka et mitään työkalua käyttäisikään.

Entä jos pörssi romahtaa?

Ihan ensimmäiseksi sinun pitää miettiä, mitä pääsi kestää. 

Tuntuu ehkä vähän hassulta, että sijoittamista lähestytään näin negatiivisen kautta. Tässähän pitäisi tehdä rahaa, ei hävitä sitä! Mutta on kamalan tärkeää ymmärtää, että minkä tahansa sijoituksen arvo voi laskea. Sen lisäksi pitää tiedostaa, miten mahdolliseen laskuun reagoi. Muuten sijoittaminen voi johtaa pettymykseen.

Tässä kohtaa kysy itseltäsi, voiko sijoittamasi raha olla kiinni rahastossa useamman vuoden ajan. Jos tiedät, ettet tarvitse rahoja mihinkään vähään aikaan, voit suhtautua mahdolliseen arvon laskemiseen huolettomammin. 

Nordean rahastovalitsimessa vaihtoehdot ovat maltillinen, tasapainoinen, tuottohakuinen ja erittäin tuottohakuinen. Minun valintani on erittäin tuottohakuinen. 

Se ei tarkoita, että olisin uhkarohkea tai muutenkaan hullu. Käytännössä se tarkoittaa vain sitä, että olen valmis sietämään kurssiheiluntaa saadakseni suurempaa tuottoa. Tesla- ja Gamestop-sijottajat ovat sitten ihan eri juttu. He ovat minusta vähän hulluja.

Mieti tosissasi, mitä teet, jos kurssit laskevat. Panikoidutko? Tiedän finanssikriisin ja koronan kurssipudotukset kokeneena, että minun hermoni kestävät, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Ja sekin on ihan ok. Silloin kannattaa tutkia esimerkiksi tasapainoista vaihtoehtoa.

Paljonko rahastoon kannattaa laittaa?

Seuraavaksi sinulla pitäisi olla vastaus siihen, minkälaisen summan ja kuinka pitkäksi aikaa aiot sen sijoittaa. 

Rahastovalitsimessa kannattaa tässä kohtaa pysähtyä leikkimään erilaisilla arvoilla, jotta näet, miten korkoa korolle -efekti toimii ja minkä kokoisiksi poteiksi erilaiset sijoitussummat kasvavat. Kokeile erilaisia sijoitusaikoja ja summia. Mieti, mikä sinulle sopisi ja mikä sinua innostaisi. 

Rahastovalitsiminen tuottolaskurilla voi testata, millaisia tuottoja sijoituksesta sopisi olettaa. Se kannattaa kuitenkin muistaa, että laskurit perustuvat historiaan, eivätkä tuotot välttämättä toteudu tulevaisuudessa samanlaisina.

Minusta kannattaa valita sellaisen summa, jonka kanssa pystyy hyvin elämään. Liian kireäksi venytetty tavoite voi johtaa jojoilemiseen, jossa rahastosta joutuu nostamaan rahaa arjen yllätyksiin. Mieluummin tekisin niin, että sijoittaisin summan, jota ilman pärjää varmasti, ja nostaisin sitä myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Miten valitsen rahaston?

Toisin kuin osakkeissa, joissa hajautuksen rakentaminen vie aikaa ja vaivaa ja sitä rahaakin, rahastoissa voit valita vaikkapa heti valmiin salkkukokonaisuuden, johon säästää eikä summan tarvitse olla suuri.

Saat siis halutessasi heti kerralla monta rahastoa. Fun! Nordean rahastovalitsimessa on kolme eri rahastopaketteja: Tehokas, vastuullinen ja joustava.

Rahastovalitsin suosittelee erilaisia rahastoyhdistelmiä. Näitä miettiessä kannattaa olla tarkkana. Vaikka sanat ”maltillinen” ja ”tasapainoinen” miellyttäisivät, pohdi ennen kaikkea sitä, mikä on sijoitusaikasi. Jos rahat voivat varmuudella kiinni rahastossa vuosikausia, voit valita tuottohakuisemman vaihtoehdon olematta mielipuolisen uhkarohkea.

Tehokas salkku perustuu indeksirahastoihin, tai niin sanottuihin enhanced-rahastoihin, jotka ovat vähän viritettyjä indeksirahastoja. Niistä on käytännössä poimittu tiettyjä huonoiksi arvioituja firmoja pois paremman tuoton toivossa. Minulla on kumpiakin rahastoja, tavallisia ja enhanced -rahastoja. (Ja hei, indeksirahastot selitetään juurta jaksain Sijoituskaverien kuudennessa jaksossa!)

Vastuullinen salkku perustuu rahastoihin, joissa korostuu sijoitusten vastuullisuus. Joukossa on indeksityyppisiä rahastoja ja Nordean Tähtirahastoja. Ne ovat aktiivisia rahastoja, joissa yhtiöt poimitaan vielä tarkemman vastuullisuuseulan läpi. (Niistä muuten puhutaan lisää Sijoituskaverit-podcastin yhdeksännessä jaksossa!)

Joustava salkku taas antaa mahdollisuuksia venkslata erilaisia rahastoja ja luoda ihan oman näköinen salkku. Tässä kohtaa voi testata rahastojen vaihtamisen vaikutusta myös salkun kuluihin. Tämä olisi minun valintani, koska no, tykkään venkslata.

Valitsee sitten minkä tahansa salkkutyypin, minä en malttaisi olla tutkimatta, mitä yhtiöitä (tai korkosijoituksia) rahastot ovat syöneet. Minulle on tärkeää, että tiedän, millaisia yhtiöitä salkussani. Tässä kohtaa kävisin katsomassa rahaston tiedot Nordean Rahastot nytpalvelusta. Sieltä esimerkiksi huomaisin, että Global Enhanced -rahasto olisi tuomassa salkkuuni Applea ja Microsoftia ja Facebookia. No, kyllä se minulle kävisi, mutta miltä se tuntuisi sinusta?

Entäs sitten?

Minä kokosin viime syksynä itse itselleni tällä tavalla neljän rahaston setin, joihin aloin sijoittaa säännöllisesti. Mukaan tuli vähän kaikenlaista. Yksi korkorahasto, pari indeksirahastoa ja yksi niin sanottu impaktirahasto. Pari kuukautta myöhemmin fiksasin rahastosettiäni. Mukaan tuli pari rahastoa lisää, ja samalla muutin sijoitussummia verkkopankissani. Se oli yksinkertaista, eikä aiheuttanut lisää kuluja. Tähän liittyy viimeinen vinkkini: valmista ei tarvitse tulla heti. Aloita jostain ja muokkaa rahastosalkkuasi pikkuhiljaa vastaamaan tarpeitasi.

Valitsin vaihtoehdon, jossa pääsin vaikuttamaan rahastoihin. Kannattaa katsoa, minkälaisia painotuksia valitsin ehdottaa. Esimerkiksi Japanin osuus on vain 3 %, kun Yhdysvaltojen osuus on 22 %.

Rahastovalitsin vaatii Nordean verkkopankkitunnukset, joten palvelun käyttö on helpointa Nordean asiakkaille. Jos haluat verkkopankkitunnukset, ne saa kuulemma hankittua 12 minuutissa!

Rahastot Nyt -palvelussa voit käydä tutkimassa rahastoja ilman tunnuksia.

YEL: Paljonko kannattaa maksaa?

Maksan YEL-vakuutusmaksua nyt noin 490 euroa kuukaudessa. Seuraavassa kerron, miten olen tällaiseen ratkaisuun päätynyt.

Kaupallinen yhteistyö: Varma.

Vanhempainpäiväraha perustuu YEL:in työtuloon. Olen määritellyt omani noin 32 000 euroon. Sillä perusteella maksan YEL-maksua vähän alle 500 euroa kuukaudessa. Nyt saan vanhempainpäivärahaa noin 70 euroa päivässä maanantaista lauantaihin – sunnuntai on sitten työpäivä.

Paljonko YEL:iä kannattaa maksaa? YEL ja äitiysloma?

Näillä kahdella kysymyksellä tein hakuja yrittäjän eläkevakuutuksesta YEL:istä, kun ryhdyin yrittäjäksi.

Hakutuloksissa vastakkain oli kaksi maailmaa.

Oli virallisten tahojen kuten Varman ja muiden työeläkevakuuttajien ja Suomen Yrittäjien palopuheet siitä, miksi yrittäjän on tärkeää maksaa sellaista yrittäjän eläkevakuutusmaksua, joka oikeasti turvaa vanhuuden päivät.

Ja sitten oli yrittäjien kommentteja, joissa YEL:iä haukuttiin niin kalliiksi, että järkevämpää olisi maksaa vain se pakollinen minimi, vaikka se ei kerrytä omaa eläkettä lainkaan. Näiden kommenttien mukaan ennemmin kannattaisi sijoittaa itse ja kasata sillä lailla ihan itse oma eläketurvansa. Kun nämä kommentit toistuivat viikoittain niin Twitterissä kuin yrittäjien Facebook-ryhmissä ne alkoivat kuulostaa totuudelta.

Aktiivisena sijoittajana ja jopa sijoituskirjailijana olisi ollut ihan luontevaa todeta, että hoidan eläkkeeni itse, kiitos vain saarnoista Varma ja muut. Toisaalta tiedän myös jotain sijoitustoiminnan luonteesta. Tässä kohtaa YEL:iin liittyy yksi massiivinen väärinkäsitys: YEL on vakuutus. Se on hyvin erilainen ratkaisu kuin vaikkapa matalakuluinen indeksirahasto, joita mielelläni kyllä suosittelen sijoittamisen aloittamiseen. Mutta en oman eläketurvan pohjaksi!

YEL vastaan sijoittaminen

Se, että YEL on vakuutus, tarkoittaa, että eläkettä saa varmuudella kerran kuussa kuolemaan asti. Se on elinikäinen turva.

Sijoitusrahastossa taas kerrytät omaa pottia, ja kun eläkkeellä on aika alkaa sitä pottia syömään, se voi loppua kesken, kun pottia käyttää elämiseen. Pörssi myös heittelee, kuten koronakeväänä 2020. Jos silloin joutui nostamaan omasta rahastostaan rahaa, niin oma eläkepotti pieneni suhteettomasti. Myöhempi kurssinousu ei korvaa jo nostettujen varojen osuutta kokonaispotista.

Sivumennen sanoen vähän huvittaakin se, miten huolettomasti ja helposti netissä annetaan neuvoja, että sijoittakaa vain sinne indeksirahastoon, se kyllä hoitaa eläkkeenne. Tällaisia neuvoja kuulee sekä finanssiammattilaisten että sellaisina esiintyvien suusta. Vaatii kuitenkin paljon itsekuria olla koskematta omiin eläkesäästöihin, kun vastaan tulee unelmakämppä tai unelmaloma. Myös taitoja vaaditaan. Keskustelen joka päivä aloittelevien sijoittajien kanssa ja ajatuskin siitä, että aloittelijat hoitaisivat eläkkeitään itse puistattaa. Ei se nii-in helppoa ole. Mielenkiintoista ja hauskaakin kyllä! Mutta eläke, se on tylsä ja vakava asia ja sellaisena siihen on minusta syytä suhtautua.

YEL ja äitiysloma

YEL:in vakuutusluonne liittyy myös siihen, että esimerkiksi mahdollinen työkyvyttömyyseläke korvataan YEL-vakuutuksen pohjalta. Tunnen ikäiseni yrittäjän, jolta sairaus vei kyvyn pyörittää omaa yritystä. Niin voi oikeasti käydä. Takuueläke, eli se jonka saa, jos työeläkettä ei ole kertynyt lainkaan, on 834,52 euroa kuukaudessa. Vaikka siihen saisi asumistukea päälle, elämiseen ei paljon jää. Työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi YEL vaikuttaa myös siihen, paljonko yrittäjän lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta voi saada korvauksia. Siihen perustuvat myös sairauspäivärahat.

Yrittäjäneläkevakuutusta verrataan vaarallisesti sijoittamiseen. Tee-se-ite-eläkerahaston rahat voivat loppua kesken tai ne voi innostua nostamaan, kun vastaan tulee unelmakämppä.

Vakuutuksen liittyy myös iloisempia asioita. Olen juuri jäänyt äitiyslomalle. Vanhempainvapaa-korvaukseni on 72,16 euroa arkipäiviltä ja lauantailta. Minimi olisi 28,94 euroa. Sen verran saisin, jos maksaisin vain YEL-minimiä. Verojen jälkeenkin ero on useita kymppejä päivässä.

Ennen vuoden 2020 alussa tullutta lakimuutosta yrittäjä-äiti saattoi kikkailla YEL-maksujen kanssa ja hilata maksun ylös tehtyään raskaustestin. Näin saattoi saada itselleen korkeampaa vanhempainrahaa. Keplottelu ei varsinaisesti ollut reilua muita äitejä (tai heidän eläkemaksuista huolehtivia työnantajiaan kohtaan.) Sääntöjen pitää olla samat kaikille. Nykymallissa keplottelu ei enää onnistu.

Paljonko YEL:iä kannattaa maksaa?

YEL-maksut maksetaan mystisen työtulon mukaan. Käytännössä työtulo on se vuositasoinen summa, joka ilmoitetaan työeläkeyhtiöön, kun työeläkevakuutus otetaan. Mutta miten ihmeessä se määritellään?

Jos yrittäjä ansaitsee vähintään 7 958,99 euroa vuodessa, YEL-vakuutusmaksua on pakko maksaa. Jos työtulon määrittelee tähän summaan, oma eläke ei kerry lainkaan ja eläke jää tämän päivän rahassa 834:aan euroon. Olen taipuvainen ajattelemaan että 834 euroa on vaikea saada riittämään. Toki yrittäjyyttä edeltäneet palkkatyöt kasvattavat eläkettä, sillä palkkatöissä työnantaja huolehtii eläkkeiden kertymisestä. Oma eläkekertymä kannattaa tsekata heti osoitteesta www.tyoelake.fi.

Ohjeiden mukaan työtulon pitäisi olla määritelty yrittäjän työpanoksen mukaan. Työpanos ei siis ole palkka, jota yrittäjä maksaa itselleen tai saa toiminimeltä kulujen jälkeen. Palkan suhteen yrittäjät kuitenkin yleensä miettivät, mikä olisi verotuksellisesti järkevää ja se ei taas välttämättä kulje käsi kädessä eläkkeen kanssa.

Työpanos ei myöskään mene yksi yhteen yrityksen liikevaihdon kanssa. Liikevaihto voi vaihdella kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Yksinkertaisimmin YEL:in voi miettiä sitä kautta, että paljonko vastaavasta työstä pitäisi maksaa ulkopuoliselle palkkaa. Olen itse noudattanut tätä ohjetta. Teen töitä toimittajana ja viestintäkonsulttina ja sitten käyn puhumassa sijoittamisesta erilaisissa tilaisuuksissa. Toimittajan keskimääräinen palkka on Oikotien tietojen mukaan 3400 euroa kuukaudessa, viestintäkonsultin 3500 euroa. Sijoituskeikoille ei järkevää taulukkohintaa ole, joten olen käyttänyt toimittajan ja konsultin palkkoja lähtökohtana YEL:in määrittämiseen.

Maksan YEL-maksua palkastani noin 490 euroa kuukaudessa. Aloitteleva yrittäjä saa maksusta alennusta ensimmäiset 48 kuukautta. Kuulun alennuksen piiriin vielä pari vuotta, sitten se nousee 600 euron pintaan. Summan saa onneksi vähentää verotuksessa. Omia sijoituksia taas ei saa vähentää, vaikka ne olisi korvamerkitty eläkkeeksi. Eläkevakuutusmaksu käytännössä alentaa veroprosenttiani.

Huomioin työtulossa myös aiemman työurani. Minulta puuttuu työuralta noin 2,5 vuotta reissaamiseen ja hoitovapaaseen käytettyä aikaa, joilta eläkettä ei ole kertynyt. Toisaalta eläkekertymää tasapainottavat nousukiidon vuodet esimiesputkessa vuosia sitten ennen elämänmuutoksia.

Minun eläkkeeni

Pohdintojen lopputuloksena on eläke, joka on sellaisella tasolla, että sillä elää mukavasti vaikka sijoituksille kävisi köperösti. Ajatuksena on, että asuntolaina sun muut on eläkeikään mennessä kuitattu ja kuluja tulee lähinnä ruoasta, vastikkeesta, lääkkeistä ja sitten kivoista extroista.

Pohdintoihini yhdistyi toki myös vauvahaave. Oli silmiäavaavaa miettiä, miten pieneksi vanhempainvapaan päivärahani olisivat jääneet pienemmillä maksuilla.

En usko, että mitään one size fits all -ratkaisua on YEL:in miettimiseen on, ja siksi yksinkertaistavien nettikommenttien varassa toimiminen ei ole järkevää. YEL:in pitäisi heijastaa jokaisen omaa työuraa.

Avioehto helposti netissä – näin toimii Lexly

Avioehto oli meillä vuosia semmoinen asia, että sen tekeminen vain jäi. Lexly auttoi meitä vihdoin saamaan sen tehdyksi.

Kaupallinen yhteistyö.

Minä toki tiesin, että avioehto on tärkeä asiakirja. Mutta tekemättä se oli jäänyt silti. Vuosien varrella paperin roikkuminen on vaivannut minua säännöllisin väliajoin. Sanoisin kenelle tahansa naimisiin menijälle, että tehkää nyt hyvät ihmiset avioehto, just in case. Elämässä voi tapahtua mitä vain. Oli jopa kiusallista, että en ollut saanut asiaa hoidetuksi itse.

Olemme menneet naimisiin rakkaudesta, emme tehdäksemme sopimusta omaisuudestamme. Mutta siitä avioliitossa on juridisesti kyse. Häät, sormukset, matkat, ja hunnut, ne ovat kuorrutteita, jonka alla on sopimus omaisuuden jakamisesta erossa ja kuolemassa.  Naimisiin mennessä sovitaan, että kaikki mitä omistetaan naimisiin mennessä ja sen jälkeen, jaetaan puoliksi – ellei avioehdossa sovita toisin. Kun menimme naimisiin, tämä ei käynyt edessä mielessä. Minä vain halusin naimisiin.

Raha-asiat näyttelevät kuitenkin jonkinlaista roolia kaikissa asioissa ja niistä on pakko pystyä sopimaan, jos yhdessä aiotaan olla. Viisainta niistä on sopia, kun asiat ovat hyvin. 

Suurin syy siihen, miksi avioehto oli meillä tekemättä, oli riesa. En tiennyt miten edetä. Tarvitaanko juristi? Mistä sellaisen saa? Googlaanko vain jonkun? Ja mitä sitten? Meillä oli sinänsä aika selvät speksit siitä, millaisen avioehdon haluamme. Olemme jakaneet lapsenhoitovastuut puoliksi ja hoitaneet omat raha-asiamme itsenäisesti. Molemmista oli ihan loogista, että avioehto on sen mukainen.

Lexly – nopeasti netissä

Lexly tarjoaa ratkaisun, joka on ihan superkätevä: avioehto kotona, vaikka ilman housuja.

Luin siitä ensimmäisen kerran viime keväänä Kauppalehdestä ja ajattelin, että tällä palvelulla  avioehto vihdoin hoidetaan kuntoon.

Lexly tekee avioehdon hankkimisen paitsi helpoksi, myös avartavaksi kokemukseksi. Ihan mahtavaa on sekin, että palvelun takana on kaksi naista, jotka haluavat mullistaa tavan, jolla perheoikeudellisia asioita hoidetaan.

Tein Lexlyn avulla meille avioehdon. Homma toimi näin:

Menin Lexlyn verkkosivulle ja aloin klikkailla.

Ensin ”avioehtomoottori” kertoo, mistä avioehdossa sovitaan.

Sitten kysytään perustietoja. Olemme kihloissa vai naimisissa ja jos naimisissa, mistä asti. Iisiä tähän asti.

Seuraavat ruksit ovatkin jo vaikeampia. Haluammeko avioehdon, jossa avio-oikeutta rajoitetaan? Palvelu selittää yksinkertaisesti, mikä avio-oikeus ylipäätään on. (Se on se oikeus, jolla kaikki menee puoliksi, ellei toisin sovita.) Avioehtoa saatetaan haluta rajata vaikka perintökesämökin kohdalla, kun halutaan varmistaa, että mökki pysyy suvussa.

Kysymyksissä nostetaan esiin asioita, jotka eivät tulisi normaalisti edes mieleen. Halutaanko avioehdon olevan voimassa vain eron varalta vai päteekö se silloinen, jos liitto päättyy toisen kuolemaan? Entä jos liiton aikana, sopimuksen teon jälkeen toinen osapuoli hankkii omaisuutta, vaikka sijoitusasunnon, miten sen kanssa menetellään?

Lexlyn palvelussa avioehdon voi muokata juuri sellaiseksi kuin haluaa. Se voi olla avio-oikeuden täysin poissulkeva eli täydellinen tai hyvinkin yksityiskohtaiseksi räätälöity. Meidän perusmallinen, netissä tehty avioehtosopimus maksoi 125 euroa. Hyvä ja halpa!

Lopuksi: avioehtosopimuksen rekisteröinti

Avioehdon tekeminen pistää pohtimaan, mikä on meidän mielestämme taloudellisesti reilua. Se on työkalu sen pohdintaan, miten vastuut on perheessä jaettu ja miten työnjako huomioidaan rahallisesti.

Lopputuloksena minulle ruudulleni putkahti ihan oikealla juristikielellä tehty avioehto, tosin ymmärrettävä sellainen.

Siitä löytyvät meidän nimemme, hääpäivämme, sovellettava laki, ja muutama lause siitä, mitä olemme tulleet sopineeksi. Sen kirjaukset ymmärtää, kun on edellä kliksutellut vastaukset kysymyksiin ja edes silmäillyt kysymysten selitykset.

Sitten vaan nimet alle ja kaverit todistajaksi. Tämä todistajaosuus voi tuntua yllättävän vaikealta. On outoa kysellä kavereilta nimiä paperiin, joka on tehty eron tai toisen kuoleman varalle, mutta tätäkin varten kaverit ovat olemassa.

Allekirjoitusten jälkeen avioehtosopimuksen rekisteröinti tehdään Digi- ja väestövirastossa. Käytännössä paperi lähetetään sinne postissa. Lysti maksaa 49 euroa, sitten se on valmis.

Avioehto voi olla merkittävin taloudellinen sopimus, jonka ihminen elämässään tekee, tärkeämpi kuin työsopimuksetkaan. Tehkää se pois. Minun kokemukseni mukaan homma toimi tosi hyvin Lexlyllä.

Tee ilmainen tarvekartoitus täällä.

Avioehtomoottorin löydät täältä.

Mänttä on maailmanluokan matkakohde, not kidding!

Rakastin tätä pientä pyörämatkaa Gösta-museolle Joenniemeen. Taisi vähän sataa. Oli raikasta ja ihanaa.

Mänttä parhaat:

Nuku: Mäntän klubi. Historiallinen kartanotunnelma.

Syö: Hienompaa Gösta-museon ravintolassa, peruslounasta Honkahovissa tai salaattia Cafe Alexissa.

Aja: Lainafillarilla Lemmenpolkua Gösta-museoon.

Kuuntele: Gustav-museon audioguide. Se on hyvä, vaikka ei nyt niin metsäteollisuudesta välittäisi. (Kannattaisi toki välittää.)

Lue: Oula Silvennoinen, Paperisydän (Siltala)

Tässä kun matkakuume alkaa kesäloman lähestyessä nousta, ajattelin että fiilistelisin yhtä Suomen hienointa kesäkohdetta, Mänttää.

En ollut kuullutkaan koko Mäntästä ennen viime kesää. Mänttä tunnetaan joka kesäisistä kuvataideviikoista, mutta no, ne olivat menneet minulta ihan ohi. Suomalaiset kesätapahtumat eivät ole perinteisesti olleet kovinkaan sydäntä lähellä. Usein sataa.

Päädyin Mänttään ihan töiden takia. Minulla oli Keski-Suomessa kuvauspäiviä Jämsässä ja Vilppulassa, ja kun aloin etsiskellä yöpaikkaa jommastakummasta, Mäntästä löytyi Mäntän klubi. Se kuulosti hienolta.

Mäntän klubi on tehtaan entinen juhlatalo, nyt hotelli.

Ja se oli! Mäntän klubi on vessapaperipatruuna Gösta Serlachiuksen tehtaan juhlatilaksi rakennuttama kartanomainen rakennus, joka on sittemmin muutettu hotelliksi ja ravintolaksi. Sain kattohuoneiston, joka oli aikoinaan toiminut Serlachiuksten lasten englantilaisen kotiopettajattaren asuntona.

Hotellin kaikilla huoneilla on oma tarinansa. Yksi huone on nimeltään Salahuone. Se on perimätiedon mukaan ollut perheellisten tehtaanjohtajien käytössä hommissa, joita ei olisi katsottu hyvällä. Vanhalla Gösta Serlachiuksella itsellään oli jonkinlainen skandalöösi kolmiodraama, jossa kolmas osapuoli oli nuori Miss Eurooppa, Ester Toivonen. Toivonen oli tuttu näky Mäntässä ja esiintyi myös klubilla.

Mäntän kulttuuriskeneä hallitsee kaksi museota, Gösta ja Gustav. Ne on nimetty suurten paperi-Serlachiusten mukaan. Gustav rakennutti Mänttään sen ensimmäisen tehtaan. Modernisoituva maailma tarvitsi kovasti paperia, ja olutbisneksissä epäonnistunut apteekkari G.A. Serlachius näki Mäntässä tilaisuutensa tulleen.

Gustav Serlachius vaikutti hyvin angstiselta tyypiltä. Audioguide on erinomainen.

Rakastan näitä tarinoita Suomen teollisuushistoriasta: Nuori Gustaf Adolf joutuu jättämään koulun kesken isän kuoltua ja hankkiutuu töihin. Hän pääsee apteekkarin oppiin ja kiertää apteekkariperheestä toiseen. Ura urkenee, vaikka vaikeaa on. Omaksi ostettu apteekki palaa. Serlachius lähtee Näsijärven yli Mäntänkoskelle, vaikka kyläpahaseen ei ole edes tietä, jota pitkin tuotteet voitaisiin hoitaa maailmalle. Ottamalla epäinhimillisen määrän velkaa G.A. Serlachius saa puuhioketehtaan pystyyn.

Myöhemmin G.A. Serlachius oy:stä tuli ensin osa Metsä-Serlaa, ja sitten Metsä Groupia, joka on pörssilistatun kartonkivalmistajan Metsä Boardin pääomistaja. Serla talous- ja vessapaperit tehdään edelleen Mäntässä, ihan Mäntän klubin vieressä. Tänä keväänä Suomen vessapaperihuoltovarmuus oli kiinni Mäntän tehtaista. (FYI: Tehdas ei ihmeemmin haise.)

Gustav-museo keskittyy hullun kunnianhimon ja itsepäisyyden riivaaman, onnettoman oloisen patruunan elämäntyön esittelemiseen. Se on erinomaisen hyvin toteutettu historiamuseo.

Mutta Mäntän päämuseo on Gösta. Gösta on Gustavin veljenpoika, joka uimalla setänsä liiveihin ja naimalla tämän tyttären Sissin junaili itsensä tehtaan pääomistajaksi ohi serkkunsa Axelin, Gustavin pojan. Tuhlaavainen Axel ajautui lopulta vararikkoon ja teki itsemurhan. Gösta dumppasi Sissin tämän mielenterveysongelmien takia. (Ester Toivosen kanssa Gösta heilasteli vasta toisen vaimonsa, Ruthin, aikana.) Mänttä on Suomen Dallas ja Serlachiukset Ewingit.

Sekä Gösta että Gustav olivat suuria taiteenkerääjiä ja suosijoita. ja Gösta-museo onkin taidemuseo. Ja millainen taidemuseo!  On Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Schjerfbeckiä, Thesleffiä ja Simbergiä. Viime kesän näyttelyssä seinällä roikkui pikantisti myös Jani Leinosen Elovena-työ. Museo on rakennettu Göstan kodikseen rakennuttamaan Joeniemen kartanoon.

Hauskinta on, että matkan Mäntän keskustasta ja Gustav-museosta Göstaan voi tehdä ilmaisella Serlachius-pyörällä pitkin järven rannassa kulkevaa parin kilometrin metsäpolkua. Se oli tosi kiva retki ja sopiva matka.

Mäntän vessapaperitehtaan vanha puoli.

Museoiden ja kuvataideviikkojen ansiosta Mäntässä voi syödä paljon paremmin kuin vastaavankokoisessa pikkukaupungissa keskimäärin. Poikkesin Göstasta palatessani lounaalle Honkahoviin, joka on täydellinen funkkiskartano Mäntän keskustan liepeillä järven rannassa. Se on rakennutettu Göstan pojalle R. Erik Serlachiukselle, josta oli tuleva yhtiön toimitusjohtaja. Hyviä ruokapaikkoja ovat myös Hotel Alexander ja Mäntän Klubi.

Olen tänä keväänä palannut mielessäni monta kertaa Mänttään, kun olen lukenut Gösta Serlachiuksen mainiota elämäkertaa Paperisydän iltalukemisena. Mänttä on ihana kesäkohde. Menkää tekin! Nyt on se kesä, kun Mänttä hakkaa Berliinin.

Pörssiyhtiöt tutuksi Instagramissa!

IMG_3582

Olen huomannut, että orastava sijoitusinnostus tyssää usein siihen, että sijoituskärpäsen purema ei yksinkertaisesti tiedä, mistä aloittaa ja mitä osakkeita ostaa salkkuun. Joululomalla, ensimmäisen pakkaspäivän lenkillä mieleeni juolahti, että voisi olla nastaa toteuttaa Instagramissa sarja, jossa esittelisin Helsingin pörssistä löytyviä yhtiöitä. Sitten ei tarvitsisi hapuilla ihan sokkona, kuten itse tein aloitellessani sijoittamista vuonna 2012.

Helsingin pörssi on mahtava ja erinomaisesti tuottanut pörssi – se on rankattu jopa maailman parhaaksi. Mutta sen yhtiöt ovat usein vähän vieraita. Ne tekevät tyypillisesti isoja koneita tai muita hyödykkeitä, joita harva arjessaan näkee. Pörssi tutuksi sarjan tarkoitus on tehdä näitä tuntemattomia tutuksi. Luvassa on ahaa- ja wau-elämyksiä, sillä Helsinkiin on listattu makeita firmoja.

Askartelin ensimmäisen postauksen lenkiltä tultuani ja se löytyy jo Instagramista. Toivottavasti siitä ja tulevista osista on apua kaikille, jotka miettivät, mitä sinne uudelle osakesäästötilille oikein voisi ostaa. Instagramista ei_voi saada kattavaa kuvaa yhtiöstä, mutta sieltä voi saada haisun siitä, kiinnostaako tällainen yhtiö minua vai ei.

 

Minun ensimmäinen osakepoimintani oli silloin aikoinaan Ponsse. Ostin osakkeet sillä perusteella, että olin lukenut Hesarista Ponssen olevan vientiyhtiö, ja vieläpä ykköshyvä omalla alallaan eli joissain metsäkoneissa. Sellaista en ollut ikinä nähnytkään, mutta tykkäsin erityisen paljon siitä, että yhtiö sponsoroi Kuninkuusraveja. Se sinetöi sijoituspäätökseni.

Vaikka erityisesti Kunkkarit sijoituspäätöksen syynä tuntuvat nyt vähän hölmöltä, huomaan, että olin niiden ansiosta oikeilla jäljillä. Vientiyhtiöt ovat pörssin kivijalka ja markkinajohtajan kyydissä on hyvä olla. Tämän sain ekalla yrityksellä oikein. Kuninkuusraveissa taas näkyivät yhtiön arvot. Näitä asioita mietin edelleen, kun pohdin sijoituskohteita: Mistä raha tulee? Onko tämä yhtiö erityisen hyvä siinä, mitä se tekee? Entä minkä asioiden puolesta yhtiö seisoo?

En anna Pörssi tutuksi -sarjassa sijoitussuosituksia. En ole niin hyvä sijoittaja, että tohtisin kertoa, mitä kannattaa ostaa. Läpinäkyvyyden vuoksi – ja silkkaa ylpeyttä – kerron kuitenkin, mitä yhtiöitä omistan itse. Näitäkään mainintoja ei kannata pitää suosituksina.

Ammattilaisten kirjoittamia suosituksia on tarjolla monessa paikassa. Minä luen analyysejä oman pankkini verkkopalvelusta sekä Inderesin sivulta. Inderes on erikoistunut osaketutkimukseen ja tuottaa paljon materiaalia, jota on tarjolla myös ilmaiseksi. Katson Inderesin videoita Youtubesta juostessani matolla.

Suosittelen tietysti myös hankkimaan kirjan Sijoittajaksi 7 päivässä, jonka kirjoitimme yhdessä Unna Lehtipuun kanssa. Kirjoittamassani luvussa 3 käsitellään osakepoimintaa, eli osakkeiden valikoimista omaan salkkuun. Se on tosi selkeä, vaikka itse sanonkin. Kirjaan on pirun pitkä jono ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Jos sen halua näppeihinsä pian, tilaa se täältä.

Osakesäästötilistä voit minun tekemäni esittelyn lukea täältä.

 

Oletko sijoitusjahkailija? Sijoittajaksi 7 päivässä -kirja on tarkoitettu sinulle

Kun alkaa puhua omista raha- ja sijoitusasioistaan julkisesti, saa vastavuoroisesti kuulla toisten ihmisten kokemuksista.

Se on opettavaista ja ihanaa. Olen kuullut menestyksistä ja epäonnistumisista, yrityksistä ja erehdyksistä. Mutta aika usein olen kuullut tämän: ”olen kyllä miettinyt sijoittamisen aloittamista, mutta…” Ja tämä kuiskaten. Sitä ihan hävetään, että omia raha-asioita ei ole tullut mietittyä loppuun asti.

Ei pitäisi. Sijoitusjahkailijat eivät ole saamattomuutensa kanssa yksin. Kynnys aloittaa sijoittaminen on hirveän paljon suurempi kuin olin ikinä osannut kuvitellakaan. Fiksut ammattilaiset, jotka tienaavat hyvin ja menestyvät urallaan, eivät saa aikaiseksi edes indeksirahastosalkun aloittamista.

Minulle se ei ollut temppu eikä mikään. Minä vain aloitin. Miksi?

Minua auttoi se, että minulla oli jo sijoitussalkku, oli ollut lapsesta saakka. Tiesin, että tavallinen ihminen voi omistaa osakkeita. Olin nähnyt, miten salkku käyttäytyy isoissa laskuissa ja siten tiesin, että kun sijoitusaika on tarpeeksi pitkä, salkku, jossa on riittävästi sitä sun tätä kömpii plussalle.

Olen alkanut ajatella, että sijoittaminen on perinnöllistä. Jos sitä näkee kotona, se näyttäytyy normaalina asiana. Ja jos sijoittamista ei näe, se näyttäytyy pelottavana ja jopa epäreiluna asiana.

Tämä oli tärkein syy siihen, miksi halusin kirjoittaa kirjan sijoittamisen aloittamisesta. Halusin talloa matalammaksi aloituskynnystä. Sijoittamisen ei pitäisi olla perinnöllistä. Sen ei pitäisi olla mikään rikkaiden salaisuus, päinvastoin! Ihan kaikkien pitäisi saada mahdollisuus tietää, miten sijoittaminen toimii. Siksi sijoittamisesta pitää puhua.

IMG_1693.JPG

Sijoittajaksi 7 päivässä -kirjassa puramme Unna Lehtipuun kanssa tätä tematiikkaa. Kirjassa esitellään viikon ohjelma, jossa ajatuksena on, että kun kirja on luettu, lukija uskaltaa mennä aloituskynnyksen yli ja tehdä sen ensimmäisen päätöksen. Kirjassa käsittelemme joka päivä eri perusasioita arvo-osuustilin perustamisesta hermojen hallintaan. Mukana on myös muita erilaisia sijoittajia, jotka kertovat omista kokemuksistaan. Parhaan palautteen mukaan ”kirja on jopa inspiroiva, mitä en olisi uskonut”. Sijoittaminen on supermielenkiitoista!

Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri sanoi edellisviikolla Pörssisäätiön perinteisissä Soppajuhlissa, että elämme uudenlaista aikaa. Ihminen voi olla duunari ja omistaja samaan aikaan. Se oli hienosti sanottu. Näinhän se on. Sijoittaminen demokratisoituu. Alkuun pääsee pienellä summalla ja nykyaikaiset yksinkertaiset sijoitustuotteet mahdollistavat sen, ettei syvällistä tietoa enää tarvita.

Kaikilla järkevillä aloittajilla on sijoittamiseen liittyviä huolia. Jos ei ole, he ovat todennäköisesti vähän uhkarohkeita, sillä sijoittamalla voi myös menettää rahaa. Fiksut aloittelijat ovat vähän huolissaan. He myös ottavat huolensa todesta tekemällä sellaisia sijoitusvalintoja, joiden kanssa voi hyvin elää. Näistäkin teemoista lisää kirjassa.

Kirja on muuten Akateemisissa helmikuun ystävätarjouksessa hintaan 23,90. Tsek: https://www.akateeminen.com/sijoittajaksi-7-paivassa-9789521436406.html

AdLibriksessä hinta on 24,90: https://www.adlibris.com/fi/kirja/sijoittajaksi-7-paivassa-9789521436406

 

Sijoittamiselta halutaan elämänhallintaa, ei rikkauksia

Pohdin kolumnissa sijoittamisen motiiveita. Luulin alkuun itsekin sijoittavani rikastuakseni, mutta olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin. Raha tuo elämään liikkumavaraa ja vapautta. Siitä kolumnissa.