Merja Mähkä

Yksi yleisimpiä kysymyksiä, joihin saan vastata, ei koske sijoittamisen aloittamista vaan rahojen käyttöä. Miten ne vaivalla säästetyt rahat pitäisi eläkkeellä käyttää? Taulukosta löydät hyvän ja harvinaisen esimerkin.

Eikö ole ihmeellistä, että sijoitusten käyttämisestä löytyy niin vähän tietoa netistä?

Sijoitusihmiset puhuvat suu vaahdossa sijoittamisen aloittamisesta ja osakevalinnoista, mutta what’s the point, jos niitä rahoja ei koskaan käytetä?

Luulen, että syy tähän hiljaisuuteen ovat sijoitusintoilijoiden korkeat tavoitteet. Tähdätään taloudelliseen riippumattomuuteen, joka lyhyesti tarkoittaa sitä, että massia on niin paljon, että voi elellä sen tuotoilla.

Esimerkki: Miljoonan euron sijoitusvarallisuus. Maltillisella tuotto-odotuksella voit olettaa saavasi 30 000 euroa vuodessa pääomatuloja (osinkoja tai rahastojen tuotto-osuuksista tuottoa), joilla verojen jälkeen sitten voi elellä enemmän tai vähemmän laihasti, riippuen menoista. Kun nostelee vain tätä tuottoa, miljoona on lahja, joka keeps on giving. Se ei ehdy.

Kaikki eivät vain saavuta miljoonan miljoonan euron sijoitusvarallisuutta ja taloudellista riippumattomuutta.

Ei siksi, että se olisi erityisen vaikeaa, vaan siksi, että aika loppuu kesken. Jos voi työuran alusta asti sijoittaa 300 euroa indeksirahastoon, miljoona euroa on kasassa 40 vuodessa.

Jos taas vanhemmat pistävät säästöhommat alulle heti lapsen synnyttyä ja säästävät 100 euroa kuussa ja opettavat lapsen vielä 18-vuotiaana aina sijoittamaan 100 euroa kuussa, miljoona euroa on kasassa 53-vuotiaana. Eikö ole ihmeellistä? 100 euron ja 300 euron välillä on isompi ero kuin 40 ja 53 vuoden välillä, mutta näin aika sijoittamisessa toimii.

Kuinka oikeasti käyttää sijoitukset?

Takaisin todellisuuteen: miljoona jää monelle haaveeksi, koska sijoittamiseen herää vasta keski-iässä, tai koska siihen ei vain yksinkertaisesti ole merkittävästi rahaa nuorena aikuisena.

Siksi voi olla kiinnostavaa miettiä, mitä pienemmillä summilla tekisi.

Oheisesta taulukosta saat idean.

Taulukko on laskettu niin, että sijoitukset tuottavat eläkkeelläkin inflaatiokorjatusti 3 % vuodessa.

Taulukossa on kaksi saraketta kuukausinostoille. Ensimmäinen on se, jossa rahasta nostetaan vain vuotuinen tuotto. Toisessa rahaa nostetaan enemmän siten, että säästöt vuosi vuodelta pienenevät kunnes ne loppuvat 20 vuoden jälkeen. Jos ihminen on jäänyt eläkkeellä 65-vuotiaana, rahat siis loppuvat 85-vuotiaana.

Nopealla tarkastelulla taulukosta huomaa pari pointtia.

Jos sallii säästöjen pienenevän (ja miksi ei sallisi, ne ovat omia rahoja, miksi hillota niitä), niin vähän pienempikin summa riittää siihen, että rahoista saa oikein kivan lisän eläkkeen päälle.

Toki jos sattuu kuluttamisen aloittamisen jälkeen elämään pitempään kuin 20 vuotta (naiset, teitä erityisesti varoitettu), rahat sitten loppuvat. Mutta onko tuolla niin väliä, jos saa kohtuullista eläkettä?

Toinen pointti on se, että taloudelliseen riippumattomuuteen tarvitaan aika paljon rahaa. 30 000 euroa vuodessa miinus verot (9 000 euroa nykyverotuksella) eivät leveään elämään riitä, vaikka koti olisi omissa nimissä. Olisi seiffimpää tavoitella 1,5 miljoonaan varallisuutta.

(Tässä kohtaa on hyvä huomata, että jos saa kasaan miljoonan, 1,5 miljoonaa on sen jälkeen muutaman lisävuoden pikkunakki, koska suurista rahoista tulee paljon suurempia huomattavasti nopeammin kuin pienistä rahoista tulee yhtään mitään. Se on sijoittamisen tylsä laki ja syy siihen, miksi rikkaat rikastuvat.)

Taulukko löytyy viime vuonna ilmestyneestä kirjastani Rahastokirja vasta-alkajille ja sen on minulle tehnyt ekonomisti Jukka Appelqvist alun perin lehtijuttua varten. Kiitos Jukka!

Taulukko on laskettu niin, että sijoitukset tuottavat eläkkeelläkin inflaatiokorjatusti 3 % vuodessa. Miljoona pankkitilillä ei riitä – siellä sen murhaavat lepakot ja inflaatio.

YEL vai sijoittaminen

Yrittäjille haluaisin antaa vielä yhden vinkin.

Tosi moni yrittäjä maksaa minimi-YEL-maksua ajatuksenaan, että sijoittaa itselleen eläkkeen. Silloin täytyy olla tosi varma, että rahaa on tarpeeksi, että se riittää. Yrittäjäeläkkeen kanssa ei tätä ongelmaa ole, koska eläkkeitä maksetaan, kunnes ihminen kuolla kupsahtaa.

Iso haaste eläkepotin sijoittamisessa on se, että omien päivien määrää on mahdotonta tietää. 20 vuodeksi on helpompi säästää kuin 30:ksi.

Yksinkertaisinta on, että saisi niin paljon sijoitusvarallisuutta kasaan, että voisi elellä sen tuotoilla. Tavoitellusta elintasosta riippuen miljoona voisi nippa nappa riittää siihen, etenkin kun sen kaveriksi saisi takuueläkkeen (nyt noin 870 € /kk). Mutta kuten yllä todettiin, miljoonakin on kovan työn takana, ellei satu olemaan kultasormi pörssissä. Harva on.

PS. Rahastokirjan alekoodi on taas voimassa! Se on RAHASTOKIRJA ja sillä saa Alma Talent Shopissa Rahastokirjan hinnasta 20 % pois. Hinnaksi jää alen kanssa 28 euroa (norm. 35 euroa).

Lisää teemasta löydät myös mun IG:stä: @merjamahka

Se, onko lapsivakuutus kannattava hankinta, riippuu aivan ziljoonasta asiasta. Avasin aiheesta Instagramissa keskustelun, joka opetti, että kysymys on todella monisyinen. Jaan seuraavassa omia ajatuksiani ja keskustelusta oppimaani – toivottavasti näistä pohdinnoista on apua, kun asia on ajankohtainen!

1. Ihan aluksi: Kun puhutaan lapsivakuutuksen kaltaisista vapaa-ehtoisista vakuutuksista, täytyy aina kysyä itseltä, mikä on elämässä tärkeää ja millaisia riskejä itse kestää ja haluaa ottaa. Se on ihan yhtä tärkeää kuin taloudellinenkin pohdinta.

2. Moni miettii, saako vakuutuksella vastinetta rahalle, eli vakuutusmaksuja vastaavaa määrää hoitoa. Tämä ei ole ehkä lopulta se hyödyllisin lähestysmistapa: Ne, joiden lapset sairastavat paljon tai kalliisti, ovat tyytyväisiä vakuutukseen ja kiitollisia siitä, että tulivat sen ottaneeksi. Tottakai! Mutta olen huomannut, että moni turhautuu, kun maksaa kalliita vakuutusmaksuja, eikä sitten tarvitsekaan palveluita. Näin ei pitäisi olla. Se on tietysti onni, että lapsi on terve! Mikä sen parempaa.

3. Tiedä tämä: Vakuutukset rakennetaan AINA niin, että yksityiset vakuutusyhtiöt tienaavat niillä. Tässä ei minusta ole mitään vikaa. (Olen myös vakuutusyhtiösijoittaja.) Vakuutuksen idea on, että moni pistää pottiin vähän, jotta ne, jotka tarvitsevat isompaa jeesiä, saavat jeesiä. (Huomaa, että on olemassa myös keskinäisinä vakuutusyhtiöitä, joiden ”omistajia” ovat vakuutuksenottajat,)

4. Palataan kohtaan 1 ja siihen, mikä itselle on tärkeää.

• Onko se hoitoon pääsyn helppous? Vakuutuksella voi päästä kätevämmin yksityiseen hoitoon esimerkiksi flunssatilanteessa. (=Ajanvaraus netistä / puhelimella ilman jonoa itselle hyvään aikaan.)
• Onko se tarve saada sairauslomatodistus työnantajaa varten nopeasti? On onnetonta joutua ottamaan palkatonta, koska lapsi sairastaa. Vaikein tilanne on yksinhuoltajille ja se on tosi epäreilua. Heillä on taloudellisesti hankalinta muutenkin.
• Entä onko kulujen ennakoitavuus tärkeää? Toisille esimerkiksi 500 € euron kertalasku sairaalahoitoa vaatineesta lapsen koronasta on pahempi kuin monta vuotta 250 € vakuutusmaksuja. Mitä suurempi varallisuus, sitä pienempi on yleensä tarve kulujen ennakoitavuudelle.
• Nämä kaikki syyt puoltavat vakuutuksen ottamista: Jonkinasteinen helppous ja nopeus sekä kulujen ennakoitavuus. Mieti, kuinka tärkeitä asioita ne ovat sinulle?

5. Vaikka yksityiselle pääsisi kätevämmin, se ei silti ole ilmaista vakuutuksellakaan. Omavastuut on maksettava itse. Ei se julkinenkaan ole täysin ilmaista, vaikka suurta osaa terveydenhuollon maksuista ei alle 18-vuotiailta peritäkään. Maksuista voit lukea täältä tarkemmin. Senkin voi huomioida, että kaikki lääkkeet eivät ole Kela-korvattavia, vaikka lääkäri olisi ne määrännyt. Vakuutuksesta niihin voi silti saada korvauksen.

5. TÄRKEÄÄ: Lapsivakuutusta ei pidä verrata auton tai kodin vakuutukseen. Jos romutat autosi, poltat kotisi, taloudelliset vahingot ovat valtavat. Jos lapsi sairastuu, joutuu maksamaan yksityisen lääkärikäynnin tai menemään julkisille, jossa ei siis ole välttämättä mitään vikaa. Ajattele se näin: palovakuutukselle ei ole varajärjestelmää, lapsen terveysvakuutukselle on (julkinen terveydenhuolto). Huomaa myös, että lääkekuluillekin on vuotuinen katto – kulut eivät pääse juoksemaan loputtomasti. Huomaa sekin, että vaikeimmat sairaudet, kuten lasten syövät, hoidetaan anyway julkisella.

6. Kaupunkien välillä on ilmeisesti isoja eroja. Pienissä kaupungeissa yksityistä hoitoa ei välttämättä ole edes saatavilla. Helsingistä taas tiedän, että täällä pääsee sairaan lapsen kanssa nopeasti julkisellekin, ja hoito on hyvää. Ajan varaaminen on takaisinsoiton odottelun kanssa vähän työläämpää kuin se olisi yksityisellä, mutta 10 vuoden kokemuksella uskallan sanoa, että ainakin meillä homma on toiminut oikein hyvin. Sen perusteella, mitä olette kertoneet, kaikissa isoissa kaupungeissa asiat eivät ole niin hyvin kuin Helsingissä. (Turussa kuulemma on.) Voi olla, että päivystyksessä lasta hoidetaan niin, että sermin takana on humalainen huutelija.

7. Yksityinen voi ylihoitaa. Viimeksi kun itse kävin yksityisellä (minulla on terveysvakuutus itselleni, koska en ole työterveyden piirissä), lääkäri ensin kysyi, onko minulla vakuutusta ja vasta sitten ehdotti laajaa verenkuvaa. Kieltäydyin. Viimeksi kun kävin saman vaivan kanssa (rintatulehdus) julkisella (säästin omavastuun), sitä ei ehdoteltu. Lääkäri tunnisti sen ilmankin. Oma kokemus esikoisen korvatulehduksista on se, että yksityiseltä sai aina antibioottikuurin. Julkinen sanoi, että kattellaan nyt ensin. Arvostan jälkimmäistä, vaikka ärsyttäähän se. Antibiootteja pitäisi käyttää säästeliäästi, sillä liiallinen käyttö johtaa resistenttien bakteerikantojen syntyyn.

8. Sitten on tietysti vakuutusten erilaiset hinnat ja ehdot! Edullinen vakuutus on tottakai parempi diili kuin kalliimpi vakuutus. Vakuutuksen hinnalla on merkitystä. LISÄYS: Ylipäätään ehdoilla on merkitystä. Jotkut vakuutukset saattavat kuulemma mahdollistaa sen, että aikuisiälläkään mahdolliset sairaudet eivät vaikuta siihen, saako vakuutusta vai ei, vaan mennään lapsuuden vakuutuksen ehdoilla.

9. Vanhempien taidoilla on merkitystä – sain viestin useammalta lääkäriltä, jotka totesivat, että lapsivakuutukset ovat turhaa rahanmenoa. Toki lääkäri osaa arvioida hoidon tarvetta itsekin. Hoidon tarvetta oppii arvioimaan maallikkokin. Esikoisesta olin koko ajan aivan paineessa, että onko nyt kuumetta vai mitä mitä. Toisen kanssa en ole mitannut kuumetta kertaakaan. Sen tuntee kyllä kädellä otsasta, onko kuumetta.

10. Meillä ei ole lapsivakuutuksia. Ekalle lapselle emme saaneet, olisimme ehkä tuoreina vanhempina sellaisen ottaneet. Viimeisen 10 vuoden aikana olemme käyttäneet julkista ja yksityistä rinnakkain. Ensisijainen vaihtoehto on julkinen, mutta jos on kiire tai muuten hankalaa, voimme mennä yksityisellekin. Järjestely on toiminut – toisellekaan emme sitten ottaneet vakuutusta. Mutta kaiken nyt oppimani pohjalta saattaisin jopa harkita vakuutusta.

11: Huomionarvoista on, että meillä on joustavat työt ja säästöjen ansiosta taloudellisesti mahdollista ostaa omalla rahalla terveydenhoitoa, jos tarve.

(Se vakuutus, mikä mun pitäisi ottaa on henkivakuutus – sillä lapset saisivat hoidettua perintöverot, jos kuolisin. En tiedä miksi en saa tätä aikaiseksi.)

12. Vakuutuksista puhuttaessa pohditaan usein korvatulehduksia ja muita pikkukremppoja. Mutta entäs pitempää terapiaa vaativat haasteet? Yksi vakuutuksen ottamista ehdottomasti puoltava seikka on se, että erilaisiin neuropsykologisiin terapioihin on pitkät jonot ilmeisesti kaikkialla. Oikea-aikainen diagnoosi ja terapiaan pääsy helpottavat perheen elämää merkittävästi, monet kertoivat sellaisen saaneensa vakuutuksen ansiosta.

13. Palaan vielä kohtaan 1. Oikeasti: lapsivakuutuksen hyvyys on tosi yksilöllinen asia. Ei ole tyhmää tai fiksua ottaa lapsivakuutusta. Muuttujia on tosi paljon, ja ne kannattaisi kaikki käydä läpi, kun pohtii ottaako vakuutusten / jatkaako sitä.

Sijoitussuunnitelma? Onko sinulla sellainen? Pitäisi olla. Lupasin Rahastokirja-lukupiirissä jakaa omani, joten tässä se tulee.

Aloitin tammikuun alussa Instagramissa Rahastokirja-lukupiirin, jossa käyn kirjaa läpi luku luvulta.

Kirjan toisessa luvussa kirjoitan sijotussuunnitelmasta ja rahastosalkun perustan valamisesta.

Tähän blogiin tiivistin sijoitussuunnitelmasta  perusasiat ja sitten omat toteutukseni. Voit lukea sijoitussuunnitelman tekemisestä enemmän Rahastokirjasta.

Sijoitussuunnitelman tärkein tehtävä on muistuttaa omista tavoitteista ja hyvistä aikeista silloin, kun markkinoilla myrskyää ja tekee mieli lyödä koko sijoitushomma läskiksi. Sijoitussuunnitelma on työkalu, jolla sitoutat itse itsesi sijoittamiseen. Kun pörssissä on iisiä, sitoutumista ei juuri kysytä. Sen kun sijoitat ja rikastut. Ei vaikeaa. Sitoutuminen mitataan vasta, kun myrsky nousee horisontissa, kuten tällä viikolla.

Mutta sijoitussuunnitelmalla on käyttöä myös hyvällä säällä. Sijoitussuunnitelma on jonkin sortin tietkartta. Olen huomannut, että aloittelijat haluavat usein vain päästä äkkiä alkuun ja sijoittaa kiireellä johonkin. Fiksua olisi kuitenkin vetää hetki happea ja miettiä vähän sitä, mitä haluaa ja ennen kaikkea tarvitsee. Näin ei tee alussa pöhköjä valintoja.

Minulla sijoitussuunnitelma on selkärangassa. Tiedän, että olen pitkäjäntäinen, riskiä hyvin sietävä sijoittaja ja teen ratkaisuni sen mukaan. En siis ole erityisesti kirjannut suunnitelmaani paperille, mutta ei kirjaaminen huono idea ole.  

Tältä sijoitussuunnitelmani näyttäisi, jos sen kirjaisin.

1. BUDJETTI: Paljonko voin sijoittaa?

Onko minulla käteistä pahan päivän varalle niin, että en joudu koskemaan sijoituksiini, kun esim. pesukone hajoaa? Puskuri on supertärkeä, koska usein käy niin, että sitä käteistä tarvitsee juuri silloin, kun pörssi laskee. Entä onko minulla sijoitettavaksi isompi kertasumma vai onko sijoittamiseni säännöllistä.

Minun budjettini on ollut poikkeusasetuksilla jo tovin. On ollut remonttia ja perhevapaata, ja budjetti on ollut mitä sattuu. Silloin kun olin palkkatöissä, budjettini oli 400 e / kk rahastoon ja satunnaisesti osakesijoituksia, kun oli enemmän rahaa.

Yritykselleni minulla on oma sijoitussuunnitelma. Minulla on jo hetken aikaa ollut tilanne, jossa minulla on ollut yksi isompi potti sijoitettavaksi. Olen purkanut sitä säännöllisesti rahastoihin viimeiset 1,5 vuotta, vielä sitä on jäljellä. Homma on edennyt suunnitelman mukaan.

2. SIJOITUSAIKA: Kuinka pitkän aikaa rahat voivat olla kiinni sijoituksissa?

Sijoitusaika vaikuttaa rahaston valintaan. Jos sijoitusaika on lyhyt, vain muutaman vuoden tai alle, ei voi sijoittaa ainakaan kaikkia rahojaan rahastoon, jonka arvo heiluu kovasti. Se tarkoittaa myös pienemmän tuoton hyväksymitä.

Minun sijoitusaikani on pitkä. Rahat saavat olla kiinni melkeinpä tästä ikuisuuteen, koska suurempia tarpeita irrottaa pääomaa ja investoida (esim. ostaa kesämökki) ei ole. Lähtökohtaisesti ajattelen, että rahat saavat olla kiinni niin kauan kuin olen töissä. Olen nyt 44.

3. Riskinsietokyky: Kuinka hyvin pää kestää sijoitusten arvon vaihtelua?

Jos menee paniikkiin laskusta, se ei kestä hyvin ja silloin kannattaa miettiä vähäriskisempiä sijoituksia, esimerkiksi yhdistelmärahastoja. Pienempi riski toki tarkoittaa, että ei voi odottaa ihmeellisiä tuottojakaan.  

Minun riskinsietokykyni on suuri. En myynyt finanssikriisissä, enkä koronassakaan muuten kuin vaihtaakseni parempiin yhtiöihin. Siksi salkussani osakepaino on iso. Minulla on kuitenkin myös pienempiriskisiä sijoituksia esimerkiksi metsä- ja kiinteistörahastoihin, lähinnä sen takia että osakkeita alkoi olla paljon suhteessa varallisuuden kokonaisarvoon.

4. VAIVANNÄKÖ: Käytettävissä oleva aika ja taidot

Jos ei ole aikaa eikä taitoa, kannattaa valita sijoituskohteeksi rahastot. Jos on taitoa ja aikaa, voi sijoittaa suoraan osakkeisiinkin, jos kamalasti haluaa. Alkuunhan se menee helposti pieleen, mutta kovalla työllä taidot karttuvat.

Minä olen aika nöyrä omien taitojeni suhteen. Mitä kauemman sijoitan, sitä paremmin ymmärrän, että oikeiden osakelöytyjen tekeminen on vaikeaa. Sen sijaan aikaa minulla on: nipistän sitä joka välistä, koska sijoittaminen on minusta hauskaa. Tajusin juuri, että olen luopunut kokonaan musiikin kuuntelusta, koska kuuntelen mieluummin sijoittamista koskevia podeja. Olen onnistunut ujuttamaan sijoitusjuttuja jopa työajalle.

5. ALLOKAATIO, eli mihin omaisuusluokkiin haluan sijoittaa.

Allokaatiota ei yleensä taideta laskea osaksi sijoitussuunnitelmaa, sillä se on ennemminkin sen lopputulos. Budjetti, riskinsietokyky, sijoitusaika ja mahdollisuudet nähdä vaivaa määräävät allokaation.

Minun sijoitussalkkuni allokaation perusta on siinä, että

a) sijoittamisen on säännöllistä

a) siedän hyvin riskiä

b) sijoitusaikani on pitkä

c) aikaa on, ja halua kehittää taitoja

Allokaationi on jokseenkin sellainen, että 80 % sijoitusvarallisuudestani on kiinni osakkeissa ja 20 % rahastoissa. Sanoisin niin, että koska viisauteni on lisääntynyt, pyrin jatkossa kasvattamaan rahastojen ja ETF:ien osuutta.

Muista kuitenkin, että sijoitussuunnitelmaa ei voi kopioida toiselta. Sen pointti on, että käy ITSENSÄ kanssa neuvottelun omista tarpeistaan, tavoitteistaan ja mahdollisuuksistaan. Kopsattua sijoitussuunnitelmaa ei tiukassa paikassa pysty noudattamaan.

Rahastokirjan vasta-alkajille voit tilata täältä. Koodilla RAHASTOKIRJA saat hinnasta 20 % pois. Ja hei! Sama alennuskoodi toimii myös Sijoittajaksi 7 päivässä -kirjaan, jos tilaat ne yhdessä.

Jaoimme puolisoni kanssa vanhempainvapaan puoliksi. Harvoin käytetty järjestely toimi erinomaisesti sekä taloudellisesti että vauvan ja vanhempien kannalta. Yritykselleni se oli pelastus. Tuloni pysyivät jokseenkin ennallaan vauvavuodesta huolimatta.

Kun aloin toivoa tulevani vielä kerran äidiksi, googlasin poppakonstien lisäksi sitä, miten voisimme jakaa perhevapaat niin, että voisin tehdä töitä ja pitää yritykseni pystyssä vauvavuodesta huolimatta.

Googlaus tuotti työrintamalla tulokseksi osittaisen vanhempainvapaan. Kun vauvakin sitten muutama aika myöhemmin syntyi ja paljastui helpoksi ja hyvin syöväksi tyypiksi, oli selvää, että meidän perheessä vanhempainvapaat jaettaisiin.

Ennen googlaustani en ollut koskaan kuullutkaan osittaisesta vanhempainvapaasta, eikä ihme. Vanhempainvapaiden jakaminen on harvinaista. Kelan mukaan mahdollisuutta vanhempainvapaiden jakamiseen käytti vuonna 2020 vain vähän yli 100 paria, kun kokonaisuudessaan vanhempainrahaa sai 68 070 suomalaista. Mikä ero!

Vanhempainvapaata on se loppuosa ajasta, jota ennen kutsuttiin äitiyslomaksi. Se ei siis tarkoita hoitovapaata, vaan aikaa, jona hoidetaan noin 3-9 kuukautta vanhaa vauvaa. Ensimmäiset neljä kuukautta äiti saa äidille tarkoitettua äitiysrahaa.

Isä kotona taaperon kanssa ei ole äidin taivas

Esikoisen kanssa puolisoni oli hoitovapaalla seitsemän kuukautta, joten hoitohommien jakaminen ei ollut meillä uutta. Suurin yllätys tulikin siinä, miten paljon paremmin meillä toimi tällainen osittainen hoitovastuun jakaminen kuin totaalijako.

Totaalijako, jossa siis toinen on töissä ja toinen vapaalla, oli minulle aivan kamalan raskasta.

Kotivuorossa ollessani kaipasin järkevää tekemistä ja suuntasin kaiken unen puutteesta vähäisen aivokapasiteettini sijoittamisen opiskelemiseen sillä välin, kun vauva nukkui. Sijoittamisesta harvoin puhutaan henkireikänä, mutta sellainen se minulle oli soseiden ja kakkavaippojen keskellä.

Kun olin työvuorossa, henkireikiä ei ollut enää lainkaan. Silloinen työni oli tosi kuormittavaa ja venyi iltoihin ja jopa öihin. Puolison päivät kotona olivat siis pitkiä. Kotiin tullessani halusin tietysti antaa hänelle tauon ja viettää aikaa lapsen kanssa. Omaa aikaa palautua ei ollut yhtään.

Olen jälkikäteen ihmetellyt, olenko todella ainoa äiti, joka koki puolison hoitovapaa-ajan tosi rankkana. Minusta miesten hoitovapailusta annetaan aina omituisen ruusuinen kuva: isät vain istuvat hiekkalaatikon laidalla virkistymässä ja pitävät kaivattua urabreikkiä, jonka aikana he viisastuvat ja kypsyvät johtajina tai muuta hienoa.

Taloudellisesti järkevää

Mutta osittainen vanhempainvapaa – SE oli ruusuista.

Jako toimi niin, että kun vauva täytti 3 kuukautta noin vuosi sitten, minä aloin tehdä kaksi päivää viikossa töitä. Puolisolla työpäiviä oli kolme. Vanhempainvapaapäiviä on kuusi viikossa, ja kun emme sitä hakiessa tajunneet, Kela lätkäisi lauantait puolisoni hoitovapaapäiviksi. Tämä oli sinänsä taloudellisesti järkevää, sillä hänen palkkansa on isompi kuin minun YEL-työtuloni, jonka mukaan yrittäjän vanhempainpäivärahat määräytyvät.

Taloudellisesti järkevää oli pitää myös yritykseni käynnissä. Liikevaihtoni laski hieman mutta ei älyttömästi edellisestä vuodesta, josta olin kolme kuukautta Kelan äitiysrahalla. (Sen aikana töitä saa tehdä vain sunnuntaisin). Osittaisella hoitovapaalla saa vapaasti tehdä töitä vauvan päiväunienkin aikana, vaikka olisi itse vanhempainvapaapäivällä. Osan työpäivistäni käytin Rahastokirjan kirjoittamiseen.

Jälkikäteen ajatellen sain vauvavuoden aikana ihan hemmetisti aikaan: noin 100 000 euroa liikevaihtoa, kirja, uusi podcast, kodin vaihto ja remontti. Remontista sentään ulkoistettiin kaikki mitä voitiin.

Vanhempainvapaan jakaminen oli kiva juttu myös puolisolleni. Hän sai viettää omia päiviä pienen vauvan kanssa, ei vain riiviötaaperon, joka on koko ajan kiskomassa tavaroita kaapista tai suttaamassa keittiötä sormiruokailullaan monta kertaa päivässä. Koska minä teen työtä kotona, imetyskin sujui ongelmitta äidin töiden häiriintymättä.

Lue lisää

Halusin kirjoittaa tämän blogin osittaisesta vanhempainvapaasta, jotta kaikki järjestely tulisi paremmin tutuksi. Ennen kaikkea yrittäjä-äitien, joilla on palkkatyössä olevia kumppaneita, kannattaa pohtia tätä mahdollisuutta.

Vanhempainvapaasysteemi ehti tässä välissä toki jo uudistuakin, mutta mahdollisuus osittaiseen vanhempainvapaaseen säilyi. Siitä voit lukea lisää täältä.

Kela haastatteli minua asiasta tähän juttuun. Asuttiin vielä Merihaassa!

Testamentti ei ole vain vanhojen ja rikkaiden juttu. Jos sinulla on alaikäisiä lapsia ja vähänkin omaisuutta, esimerkiksi omistusasunto, tarvitset testamentin. Minä tein omani kätevästi Lexlyn verkkopalvelussa.

Mainos: Lexly

Minulla on nyt testamentti.

Miten hämmentävän helpottavalta se tuntuukin.  Oletukseni oli, että näiden asioiden pohtiminen olisi ahdistavaa, mutta sitten kun avasin puolen vuoden pohdinnan jälkeen Lexlyn verkkopalvelun ja aloin vain tehdä ensin edunvalvontavaltakirjaa ja sitten testamenttia, päällimmäinen tunne oli helpotus.  

En ole menossa minnekään, tai ainakaan kuolemassa, mutta jos niin kävisi, olen ainakin pitänyt perheen edusta huolta.

Opin tämän prosessin aikana, että tällaisen ydinperheellisen ihmisen testamentilla on oikeastaan kaksi keskeistä tarkoitusta, ja ne ovat sidoksissa elämänvaiheeseen.

Kun lapset ovat alaikäisiä, pitää varmistaa, että lesken ja lasten elämä on mahdollisimman helppoa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että testamentilla määrätään oma osuus yhteisestä asunnosta puolisolle (toki lapsilla on oikeus lakiosaansa). Näin mahdollistetaan se, että leski voi ilman viranomaisbyrokratiaa halutessaan myydä yhteisesti omistetun kodin ja vaihtaa sen sopivampaan. Tässä yhteydessä tarvitaan usein vielä henkivakuutusta, jotta leskellä on surun keskellä taloudellista liikkumavaraa järjestellä elämää uusiksi.

Ilman testamenttia käy niin, että lapset perivät kaiken, ja heidän ollessa alaikäisiä, omaisuus joutuu holhousviranomaisten valvontaan. Silloin kotia ei voi ilman viranomaisilta anottua lupaa myydä. Tämä on siis perintöjuridiikan tehdasasetus. Luvan saa kyllä, kunhan se myynti on lasten edun mukainen, mutta prosessi voi viedä lähemmäs vuoden, ja sinä aikana asuntolainat juoksevat.

Toinen testamentti perintösuunnittelua varten

Lasten kasvettua testamentti-game on ihan erilainen. Viranomaiset voi unohtaa, kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Toista testamenttia lähestytään enemmän verotuksen optimoinnin näkökulmasta.

Mielikuvissa vanhemmalla iällä tehty testamentti on sellainen dramaattinen ruutitynnyripaperi, jolla määrätään lempilapselle valtaosa kakkua ja jätetään muille vain lakiosa.

Epädramaattisemmassa todellisuudessa testamenttia käytetään tässä kohtaa verosuunnittelun välineensä. Toisin sanottuna: tekemällä testamentin voi optimoida maksettavien perintöverojen määrää.

Lexlyn perhejuristi Pauliina teki minulle laskelman, josta kerroin laajemmin IG:ssä. Siinä oli esimerkki, jossa iäkäs nainen jätti kahdelle eläkeikää jo kolkuttelevalle lapselleen 300 000 euron arvoisen kesähuvilan. Testamentittomassa perustilanteessa lapset maksaisivat perintäveroa yhteensä noin 30 000 euroa. Fiksusti tehdyllä testamentilla verot saadaankin kutistettua vajaaseen 10 000 euroon, kun lapset luopuvatkin perinnöstään osittain, omien lastensa hyväksi. Ja toki olisi päästy vieläkin halvemmalla, mutta pidettiin tämä nyt sellaisena realistisena esimerkkinä.

Ymmärrän hyvin, ettei tällaisista esimerkeistä kirjoitella lehdissä, kun kukaan ei riitele tai huuda. Mutta jos tekemällä testamentin voi säästää kymmeniätuhansia, niin kelpaa minulle.

Testamentti netissä sinkulle, avoparille, minulle

Minä tein nyt oman, ensimmäisen testamenttini Lexlyn verkkopalvelussa. Hommaan meni noin puoli tuntia, kun olin perehtynyt aiheeseen etukäteen. Parissa kohdassa kysyin chatissä varmistusta toissijaissaajamääräyksestä. Toissijaissaajamääräys liittyy siihen, kuka perii minulta perittyä omaisuutta ja sillä voi huolehtia siitä, että omaisuus ei karkaa omasta suvusta esimerkiksi siinä tilanteessa, että leski menee uudestaan naimisiin tai saa lapsia. Niin tai myöhemmin sitten niiden omien lapsien puolisoille – vähän niin kuin vahingossa.

Olin ymmärtänyt toissijaissaajamääräyksen oikein, mutta hyvä se oli varmistaa. Chatti on olemassa juuri sitä varten, että sitä käytetään! Ja vastaamassa on siis oikea elävä juristi, ei pöhkö botti, joka kertoo opettelevansa hommia ja pyytää kysymään yksinkertaisia asioita.

Yksi ihan peruskysymys koskee sitä, suljetaanko lasten puolisoiden avio-oikeus perintönä tulevaan oikeuteen pois. Tämä on sellainen perushomma, joka melkein aina juristin tekemään testamenttiin kirjataan, jotta ei käy niin, että lapsen avioeron myötä ex-miniästä tai -vävystä tulee yksi sukutilan omistajista. Tämä tärkeä kirjaus tulee mukaan myös verkkopalvelussa tehdyssä testamentissa.

Verkossa tehty testamentti maksaa normaalisti 90 euroa, juristin kanssa tehty 400 euroa.

Jos olet yhtään UTELIAS tai KIINNOSTUNUT, lähde seikkailemaan verkkopalveluun. Et menetä mitään, koska testamentti maksetaan vasta, kun se on tehty.  Megahienoa on se, että jos ostettuasi toivot, että juristi jälkitarkistaa testamentin, niin se onnistuu. Testamentin tehtyäsi saat sähköpostin, jossa kysytään tarkistustarpeesta. Sitten juristi soittaa sinulle, jos tarkistusta kaipaat.

Testamentin voi tehdä täällä.  

Jos olet vielä epävarma, niin Lexlyltä voi varata 15 minuutin maksuttoman keskusteluajan. Siinä voidaan selvitellä tarpeet.

Lexlyn perhejuristi Pauliina arvioi, että palvelu on yksinkertaisin silloin, kun testamenttia tehdään suoraan omille lapsille tai muille läheisille. Jos sinulla on puoliso, saatat tarvita juristin apua siinä, missä laajuudessa puolison asemaa kannattaa testamentissa turvata. Puolison osalta valitset, annetaanko puolisolle hallinta- vai omistusoikeus ja annetaanko se osaan vai kaikkeen omaisuuteen. Puolisohan saattaa pärjätä myös ihan hyvin omien varojensa turvin, jolloin häntä ei testamentissa nimetä ollenkaan.

Jokaisen meistä tilanne on siis vähän erilainen ja tämä oli juuri se toinen kohta, missä itsekin kysyin neuvoa.

Täältä voit käydä lukemassa lisää.

Tältä sivulta löydät vastauksia erilaisiin elämäntilanteisiin. Lexly on tehnyt ohjeet avopareille, pariskunnille, joista vain toisella on lapsia, yksinhuoltajille, lapsettomille pariskunnille, sinkuille… You name it. Löydät ne täältä.

Ja täällä voit vielä käydä valmistautumassa testamentin tekemiseen verkossa. Mukana on mm. sanasto.