Kuukausi: tammikuu 2022

Sijoitussuunnitelma? Onko sinulla sellainen? Pitäisi olla. Lupasin Rahastokirja-lukupiirissä jakaa omani, joten tässä se tulee.

Aloitin tammikuun alussa Instagramissa Rahastokirja-lukupiirin, jossa käyn kirjaa läpi luku luvulta.

Kirjan toisessa luvussa kirjoitan sijotussuunnitelmasta ja rahastosalkun perustan valamisesta.

Tähän blogiin tiivistin sijoitussuunnitelmasta  perusasiat ja sitten omat toteutukseni. Voit lukea sijoitussuunnitelman tekemisestä enemmän Rahastokirjasta.

Sijoitussuunnitelman tärkein tehtävä on muistuttaa omista tavoitteista ja hyvistä aikeista silloin, kun markkinoilla myrskyää ja tekee mieli lyödä koko sijoitushomma läskiksi. Sijoitussuunnitelma on työkalu, jolla sitoutat itse itsesi sijoittamiseen. Kun pörssissä on iisiä, sitoutumista ei juuri kysytä. Sen kun sijoitat ja rikastut. Ei vaikeaa. Sitoutuminen mitataan vasta, kun myrsky nousee horisontissa, kuten tällä viikolla.

Mutta sijoitussuunnitelmalla on käyttöä myös hyvällä säällä. Sijoitussuunnitelma on jonkin sortin tietkartta. Olen huomannut, että aloittelijat haluavat usein vain päästä äkkiä alkuun ja sijoittaa kiireellä johonkin. Fiksua olisi kuitenkin vetää hetki happea ja miettiä vähän sitä, mitä haluaa ja ennen kaikkea tarvitsee. Näin ei tee alussa pöhköjä valintoja.

Minulla sijoitussuunnitelma on selkärangassa. Tiedän, että olen pitkäjäntäinen, riskiä hyvin sietävä sijoittaja ja teen ratkaisuni sen mukaan. En siis ole erityisesti kirjannut suunnitelmaani paperille, mutta ei kirjaaminen huono idea ole.  

Tältä sijoitussuunnitelmani näyttäisi, jos sen kirjaisin.

1. BUDJETTI: Paljonko voin sijoittaa?

Onko minulla käteistä pahan päivän varalle niin, että en joudu koskemaan sijoituksiini, kun esim. pesukone hajoaa? Puskuri on supertärkeä, koska usein käy niin, että sitä käteistä tarvitsee juuri silloin, kun pörssi laskee. Entä onko minulla sijoitettavaksi isompi kertasumma vai onko sijoittamiseni säännöllistä.

Minun budjettini on ollut poikkeusasetuksilla jo tovin. On ollut remonttia ja perhevapaata, ja budjetti on ollut mitä sattuu. Silloin kun olin palkkatöissä, budjettini oli 400 e / kk rahastoon ja satunnaisesti osakesijoituksia, kun oli enemmän rahaa.

Yritykselleni minulla on oma sijoitussuunnitelma. Minulla on jo hetken aikaa ollut tilanne, jossa minulla on ollut yksi isompi potti sijoitettavaksi. Olen purkanut sitä säännöllisesti rahastoihin viimeiset 1,5 vuotta, vielä sitä on jäljellä. Homma on edennyt suunnitelman mukaan.

2. SIJOITUSAIKA: Kuinka pitkän aikaa rahat voivat olla kiinni sijoituksissa?

Sijoitusaika vaikuttaa rahaston valintaan. Jos sijoitusaika on lyhyt, vain muutaman vuoden tai alle, ei voi sijoittaa ainakaan kaikkia rahojaan rahastoon, jonka arvo heiluu kovasti. Se tarkoittaa myös pienemmän tuoton hyväksymitä.

Minun sijoitusaikani on pitkä. Rahat saavat olla kiinni melkeinpä tästä ikuisuuteen, koska suurempia tarpeita irrottaa pääomaa ja investoida (esim. ostaa kesämökki) ei ole. Lähtökohtaisesti ajattelen, että rahat saavat olla kiinni niin kauan kuin olen töissä. Olen nyt 44.

3. Riskinsietokyky: Kuinka hyvin pää kestää sijoitusten arvon vaihtelua?

Jos menee paniikkiin laskusta, se ei kestä hyvin ja silloin kannattaa miettiä vähäriskisempiä sijoituksia, esimerkiksi yhdistelmärahastoja. Pienempi riski toki tarkoittaa, että ei voi odottaa ihmeellisiä tuottojakaan.  

Minun riskinsietokykyni on suuri. En myynyt finanssikriisissä, enkä koronassakaan muuten kuin vaihtaakseni parempiin yhtiöihin. Siksi salkussani osakepaino on iso. Minulla on kuitenkin myös pienempiriskisiä sijoituksia esimerkiksi metsä- ja kiinteistörahastoihin, lähinnä sen takia että osakkeita alkoi olla paljon suhteessa varallisuuden kokonaisarvoon.

4. VAIVANNÄKÖ: Käytettävissä oleva aika ja taidot

Jos ei ole aikaa eikä taitoa, kannattaa valita sijoituskohteeksi rahastot. Jos on taitoa ja aikaa, voi sijoittaa suoraan osakkeisiinkin, jos kamalasti haluaa. Alkuunhan se menee helposti pieleen, mutta kovalla työllä taidot karttuvat.

Minä olen aika nöyrä omien taitojeni suhteen. Mitä kauemman sijoitan, sitä paremmin ymmärrän, että oikeiden osakelöytyjen tekeminen on vaikeaa. Sen sijaan aikaa minulla on: nipistän sitä joka välistä, koska sijoittaminen on minusta hauskaa. Tajusin juuri, että olen luopunut kokonaan musiikin kuuntelusta, koska kuuntelen mieluummin sijoittamista koskevia podeja. Olen onnistunut ujuttamaan sijoitusjuttuja jopa työajalle.

5. ALLOKAATIO, eli mihin omaisuusluokkiin haluan sijoittaa.

Allokaatiota ei yleensä taideta laskea osaksi sijoitussuunnitelmaa, sillä se on ennemminkin sen lopputulos. Budjetti, riskinsietokyky, sijoitusaika ja mahdollisuudet nähdä vaivaa määräävät allokaation.

Minun sijoitussalkkuni allokaation perusta on siinä, että

a) sijoittamisen on säännöllistä

a) siedän hyvin riskiä

b) sijoitusaikani on pitkä

c) aikaa on, ja halua kehittää taitoja

Allokaationi on jokseenkin sellainen, että 80 % sijoitusvarallisuudestani on kiinni osakkeissa ja 20 % rahastoissa. Sanoisin niin, että koska viisauteni on lisääntynyt, pyrin jatkossa kasvattamaan rahastojen ja ETF:ien osuutta.

Muista kuitenkin, että sijoitussuunnitelmaa ei voi kopioida toiselta. Sen pointti on, että käy ITSENSÄ kanssa neuvottelun omista tarpeistaan, tavoitteistaan ja mahdollisuuksistaan. Kopsattua sijoitussuunnitelmaa ei tiukassa paikassa pysty noudattamaan.

Rahastokirjan vasta-alkajille voit tilata täältä. Koodilla RAHASTOKIRJA saat hinnasta 20 % pois. Ja hei! Sama alennuskoodi toimii myös Sijoittajaksi 7 päivässä -kirjaan, jos tilaat ne yhdessä.

Jaoimme puolisoni kanssa vanhempainvapaan puoliksi. Harvoin käytetty järjestely toimi erinomaisesti sekä taloudellisesti että vauvan ja vanhempien kannalta. Yritykselleni se oli pelastus. Tuloni pysyivät jokseenkin ennallaan vauvavuodesta huolimatta.

Kun aloin toivoa tulevani vielä kerran äidiksi, googlasin poppakonstien lisäksi sitä, miten voisimme jakaa perhevapaat niin, että voisin tehdä töitä ja pitää yritykseni pystyssä vauvavuodesta huolimatta.

Googlaus tuotti työrintamalla tulokseksi osittaisen vanhempainvapaan. Kun vauvakin sitten muutama aika myöhemmin syntyi ja paljastui helpoksi ja hyvin syöväksi tyypiksi, oli selvää, että meidän perheessä vanhempainvapaat jaettaisiin.

Ennen googlaustani en ollut koskaan kuullutkaan osittaisesta vanhempainvapaasta, eikä ihme. Vanhempainvapaiden jakaminen on harvinaista. Kelan mukaan mahdollisuutta vanhempainvapaiden jakamiseen käytti vuonna 2020 vain vähän yli 100 paria, kun kokonaisuudessaan vanhempainrahaa sai 68 070 suomalaista. Mikä ero!

Vanhempainvapaata on se loppuosa ajasta, jota ennen kutsuttiin äitiyslomaksi. Se ei siis tarkoita hoitovapaata, vaan aikaa, jona hoidetaan noin 3-9 kuukautta vanhaa vauvaa. Ensimmäiset neljä kuukautta äiti saa äidille tarkoitettua äitiysrahaa.

Isä kotona taaperon kanssa ei ole äidin taivas

Esikoisen kanssa puolisoni oli hoitovapaalla seitsemän kuukautta, joten hoitohommien jakaminen ei ollut meillä uutta. Suurin yllätys tulikin siinä, miten paljon paremmin meillä toimi tällainen osittainen hoitovastuun jakaminen kuin totaalijako.

Totaalijako, jossa siis toinen on töissä ja toinen vapaalla, oli minulle aivan kamalan raskasta.

Kotivuorossa ollessani kaipasin järkevää tekemistä ja suuntasin kaiken unen puutteesta vähäisen aivokapasiteettini sijoittamisen opiskelemiseen sillä välin, kun vauva nukkui. Sijoittamisesta harvoin puhutaan henkireikänä, mutta sellainen se minulle oli soseiden ja kakkavaippojen keskellä.

Kun olin työvuorossa, henkireikiä ei ollut enää lainkaan. Silloinen työni oli tosi kuormittavaa ja venyi iltoihin ja jopa öihin. Puolison päivät kotona olivat siis pitkiä. Kotiin tullessani halusin tietysti antaa hänelle tauon ja viettää aikaa lapsen kanssa. Omaa aikaa palautua ei ollut yhtään.

Olen jälkikäteen ihmetellyt, olenko todella ainoa äiti, joka koki puolison hoitovapaa-ajan tosi rankkana. Minusta miesten hoitovapailusta annetaan aina omituisen ruusuinen kuva: isät vain istuvat hiekkalaatikon laidalla virkistymässä ja pitävät kaivattua urabreikkiä, jonka aikana he viisastuvat ja kypsyvät johtajina tai muuta hienoa.

Taloudellisesti järkevää

Mutta osittainen vanhempainvapaa – SE oli ruusuista.

Jako toimi niin, että kun vauva täytti 3 kuukautta noin vuosi sitten, minä aloin tehdä kaksi päivää viikossa töitä. Puolisolla työpäiviä oli kolme. Vanhempainvapaapäiviä on kuusi viikossa, ja kun emme sitä hakiessa tajunneet, Kela lätkäisi lauantait puolisoni hoitovapaapäiviksi. Tämä oli sinänsä taloudellisesti järkevää, sillä hänen palkkansa on isompi kuin minun YEL-työtuloni, jonka mukaan yrittäjän vanhempainpäivärahat määräytyvät.

Taloudellisesti järkevää oli pitää myös yritykseni käynnissä. Liikevaihtoni laski hieman mutta ei älyttömästi edellisestä vuodesta, josta olin kolme kuukautta Kelan äitiysrahalla. (Sen aikana töitä saa tehdä vain sunnuntaisin). Osittaisella hoitovapaalla saa vapaasti tehdä töitä vauvan päiväunienkin aikana, vaikka olisi itse vanhempainvapaapäivällä. Osan työpäivistäni käytin Rahastokirjan kirjoittamiseen.

Jälkikäteen ajatellen sain vauvavuoden aikana ihan hemmetisti aikaan: noin 100 000 euroa liikevaihtoa, kirja, uusi podcast, kodin vaihto ja remontti. Remontista sentään ulkoistettiin kaikki mitä voitiin.

Vanhempainvapaan jakaminen oli kiva juttu myös puolisolleni. Hän sai viettää omia päiviä pienen vauvan kanssa, ei vain riiviötaaperon, joka on koko ajan kiskomassa tavaroita kaapista tai suttaamassa keittiötä sormiruokailullaan monta kertaa päivässä. Koska minä teen työtä kotona, imetyskin sujui ongelmitta äidin töiden häiriintymättä.

Lue lisää

Halusin kirjoittaa tämän blogin osittaisesta vanhempainvapaasta, jotta kaikki järjestely tulisi paremmin tutuksi. Ennen kaikkea yrittäjä-äitien, joilla on palkkatyössä olevia kumppaneita, kannattaa pohtia tätä mahdollisuutta.

Vanhempainvapaasysteemi ehti tässä välissä toki jo uudistuakin, mutta mahdollisuus osittaiseen vanhempainvapaaseen säilyi. Siitä voit lukea lisää täältä.

Kela haastatteli minua asiasta tähän juttuun. Asuttiin vielä Merihaassa!