Saimme lapsen esikoulusta vanhemmille suunnatun kotitehtävän. Meidän piti listata puolen A4:n verran syitä, miksi lapsemme on ihan mahtava. Tehtävän tarkoituksena on itsetunnon vahvistaminen:
”Pyrimme tällä voimannuttamaan lapsen käsitystä omasta itsestään, vahvuuksistaan ja persoonallisuuden piirteistään. Vahvistunut käsitys itsestä auttaa luottamaan itseensä ja taitoihinsa sellaisena kuin on.”
Minusta tehtävä oli ihan huippu. Tekstit luetaan eskarissa lapsille ääneen omassa ryhmässä. Eskariopen mukaan ”hetki on lapsille koskettava ja tärkeä”.
Koska tämä on LinkedIn, arvaat ehkä jo, mitä seuraavaksi aion sanoa. Siirappivaroitus!
Sanon näin:
Voisitko kuvitella, että tekisit tällaisen listauksen itsestäsi ammatillisen itsetuntosi vahvistamiseksi? Olisiko sinulla jotain menetettävää, jos kokeilisit?
Vai olisiko se turhaa? Töissä useimmilla on jo kehityskeskustelut, joissa yhdessä pomon kanssa pohditaan parantamisen paikkojen lisäksi myös onnistumisia. Edistyneillä työpaikoilla ollaan löydetty tapoja kiittää työkaveria esimerkiksi jokaperjantaisilla kiitoslapuilla.
Riittääkö tämä?
*****
Ammatillinen identiteetti tai itsetunto on jokaisen oma ja ainutlaatuinen. Se ei voi olla kiinni yksin pomojen, työkaverin ja asiakkaiden näkemyksistä. Jokainen on oman laivansa kapteeni.
Ammatillinen identiteetti voi mennä rikki erilaisista syistä. Ulkoisia syitä voivat olla huonosti hoidettu muutosviestintä tai henkilökemia pomon kanssa. Ammatillisen identiteetin saa rikki myös ihan itse vaihtamalla tehtäviä tai työtä. Tästä ei usein ääneen puhuta, mutta kaikki työnäkökulman vaihdokset eivät aina suinkaan ole onnistuneita loikkia, jossa ihminen ja tehtävä kasvavat ihanasti yhteen. Joskus vain käy niin, että ihminen ja tehtävä menevät eri suuntiin.
Tällöin tehtävä pärjää. Sille löytyy uusi tekijä. Ihminen pärjää huonommin. Hän palaa loppuun, masentuu tai muuten hukkaa itsensä.
Pirstaloituneen ammatillisen identiteetin palasten kerääminen takaisin kokoon on minun kokemukseni mukaan vuosien korpivaelluksen päässä. Se on raskas tie kulkea, vaikka sen päässä olisikin entistä ehompi, vastoinkäymisten koettelema uusi minä.
Yrittäjäksi ryhtymisen yksi parhaita puolia on ollut se, että on päässyt miettimään, missä minä oikein olen hyvä, ja mitä minä tykkään tehdä. Tässä kun pääsee vielä markkinoimaankin omia tekemisiään, näitä asioita tulee myös sanoneeksi ääneen. Se vahvistaa itsetuntoa. Askel ja mieli kevenevät, kun ei koko ajan tarvitse kantaa epäilystä siitä, onko hyvä siinä, mitä tekee.
*****
”Olet taitava…”
”Olet meille tärkeä, koska….”
”Teet meidät onnelliseksi, koska…”
Näillä sanoilla meitä opastettiin kirjoittamaan eskarilaiselle kirje. Entä jos ne sanoisi itselle?
Missä olen taitava?
Mikä tekemisissäni on minulle tärkeää?
Mikä tekee minut onnelliseksi?
Vastaukset auttavat olemaan parempi kapteeni.
Merja Mähkä 