Olen toimittajataustani ansiosta päässyt tekemään lukuisia mediavalmennuksia ja teen niitä jonkun verran edelleen. Tämän vuoden aikana olen saanut niihin arvokkaan uuden perspektiivin, sillä tulin itse antaneeksi ison määrän haastatteluita liittyen sijoitusharrastukseeni. Toimittajana sitä luulee tietävänsä kaiken haastatteluissa pärjäämisestä, mutta totuus on, että niiden antaminen on ihan erilaista puuhaa kuin niiden tekeminen. Se on vaikeaa, erityisesti kriisitilanteessa.
Fiksut organisaatiot valmentavat puhemiehiään kohtaamaan median. Siinä ei ole mitään pahaa. Taitamattomalta haastateltavalta pointti katoaa. Mediavalmennuksissa (ainakaan minun) ei opetella sitä, miten toimittajia sumutetaan, vaan sitä, miten oma näkemys asioista tuodaan esiin fiksusti ja koherrentisti.
Nykyisin onkin aika harvinaista nähdä haastattelua, jossa haastateltava päästelisi menemään ihan kunnolla ja antaisi paukkua kaikki fiiliksensä. Edes urheilijat eivät enää suoritustensa jälkeen adrenaliinipäissään lauo täysillä lausuntoja. Mutta aina välillä joku rikkoo kaavan.
Jokerien toimitusjohtaja Jukka Kohonen antoi Ilta-Sanomille haastattelun, jota voi aidosti kutsua ”harvinaiseksi haastatteluksi”, niin moni asia siinä eteni poikkeuksellisia latuja. Kohosta haastateltiin Jokerien tekemistä miljoonatappioista. Purin tähän, mitä siitä voi oppia.
- Ilo on hyvä tunne, suru on hyvä tunne, mutta vitutusta ei kannata paljastaa. Kohosta harmittaa toimittajan ja suomalaisen median vinkkeli Jokereiden tekemiin tappioihin. ”Mä en voi käsittää, kun luen näitä samoja uutisia joka kerta. Ensinnäkin sen täytyy olla tarkoituksenhakuista, että halutaan taivastella niitä tappioita. Tai sitten se johtuu siitä, että toimittajat ovat vain niin kuistilla tai pleksi huurussa tästä asiasta etteivät he oikeasti ymmärrä tätä”, Kohonen sanoo. Toimittajien kuuluu kysyä kysymyksiä. Toimittajien kuuluu kysyä inhottavia kysymyksiä. Joskus ne tuntuvat ihan Mutta mediaan turhautuminen ei edistä asiaa yhtään. Päinvastoin.
- Turhautuneena joutuu puolustuskannalle ja ojasta allikkoon. Jokerit on ollut ennenkin Sanoman medioiden hampaissa ja ärsyttäähän se. Tuoreessa muistissa on Kuukausiliitteen juttu, joka ansiokkaasti purki Jokerien ja KHL:n suhdetta Venäjän valtapoliittisiin intresseihin. Jokerit hermostui erityisesti lehden kannesta, jossa narrilogoon oli photoshopattu Putinin naama. Se uhkasi Sanomia jopa oikeustoimilla. Kuukausiliitteen jutun jälkimainingeissa Jokerien intresseissä olisi edistää mielikuvaa siitä, että tässä vain pelataan hyvää hokia, eikä olla Putinin narreina yhtään. Mutta turhautuneena omat intressit helposti unohtuvat, kun harmistus ottaa vallan. ”Jos rahoittajilla on intressit rahoittaa ja ne tietävät etukäteen, että niiden tarvitsee rahoittaa, niin se ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä sama asia kuin, että jollekin syntyy tappiota! Ne ovat suunniteltuja kuluja, jotka rahoittaja on valmistautunut maksamaan saadakseen mahdollisesti sille rahoitukselleen vastinetta jostakin muualta.” Vastinetta jostakin muualta? Mistä? Juuri tämä kysymys saa haastattelussa bensaa liekkeihinsä, vaikka sitä pitäisi yrittää sammuttaa.
- Oma viesti täytyy tuoda selvästi esiin. Haastattelu on hyökkäyspeliä. Kohosella on itse asiassa ihan loogisen kuuloinen selitys rahoittajien motiiveille. ”Mitä jos ne rahoittajat ovat samoja, jotka rahoittavat KHL:ää ja heillä on intressi sen suhteen? Mitä jos he saavat KHL:lle televisiosopimuksen ja useamman brändisponsorin vain, jos Jokerit pelaa sarjassa?” Tämä pointti hukkuu omaan defensiivisyyteensä. Oma viesti täytyy tuoda esiin asiallisesti ja mieluusti pitkin haastattelua. Hyökkäys on paras puolustus. Tämä on tärkein yksittäinen pointti. Kun kriittinen kirjoittelu yltyy, täytyy ottaa hetki happea ja miettiä, mikä on se mielikuva, joka organisaatiosta halutaan luoda, ja mitkä viestit sitä tukevat. Se on se maali, johon pelataan. Tämä kun on kirkkaana mielessä, pärjää.
Merja Mähkä 