Helpponouto tekee kierrätyksestä helppoa

Kaupallinen yhteistyö + alekoodi: Uusi sohva tilattu ja vanhasta pitäisi päästä eroon? Helpponouto hakee vanhan sohvan pois uuden tilalta ja kierrättää sen niin kuin kuuluu. Kierrätin Helpponoudon avulla kerran sohvan ja nojatuolin. Tilasin palvelun taas, kun kierrätettäväksi tuli sänky.

Tämän huonojen unien sängyn on aika lähteä! Helpponouto hakee sen ennen kuin uusi tulee.

Meidän vanhassa taloyhtiössämme Merihaassa on isot aidatut roskakatokset. Ne sijaitsevat Merihaan tunnelissa, suojassa katseilta. Ja voi kääk, jengi dumppasi sinne roskakatokseen milloin mitäkin, mikä ei sinne kuulu. Joskus siellä oli kamaa, joka oli ihan käyttistä. (Dyykkasin kerran ison siistin räsymaton, jonka pesin rannan mattolaiturilla.) Ja joskus sellaista, joka kuuluu tavaroiden taivaaseen.

Pahinta oli aina kuun alussa ja lopussa, koska muutot ajoittuvat yleensä niihin. Dumppaus otti minua ihan suunnattomasti päähän, koska huonekalujen jättäminen taloyhtiön roskiin maksaa taloyhtiölle. Ei ole ilmaisia lounaita. Roskiin väärin hylätyt kamat nostavat lopulta vastikkeita ja myös vuokria.

Samaan aikaan ymmärrän senkin, että kierrättäminen on monelle etenkin kaupungissa asuvalle hankalaa. Jos ei ole autoa, millä viet huonekalut Sorttiiin tai jäteasemalle?

Onneksi tähän on mahtava ratkaisu, nimittäin Helpponouto!

Helpponouto: kokemuksia

Löysin Helpponoudon, kun ostin uuden sohvan koronakeväällä 2020. Meidän vanha, asunnon entisiltä omistajilta peritty sohva oli kulunut puhki, ja se oli kertaalleen jo uudelleen täytettykin. Isolla nahkaisella laiskanlinnalla oli kaverina samanlainen nojatuoli. Olin ihan hätää kärsimässä, että mitä näille tehdään. Googlaamalla se selvisi. Helpponouto haki sohvan ja nojatuolin kotoamme ja toimitti ne puolestani kierrätykseen.

Kokemus oli ihan tosi hyvä. Verkkopalvelu toimi helposti. Listasin haettavat huonekalut, valitsin toivomani noutopäivämäärän ja siinä se oli. Noudon saa halutessaan vaikka huomiselle, jos tilaa sen ennen kello 16:a. Tyypit olivat meillä pari minuuttia, itse ei tarvinnut tehdä muuta kuin avata heille ovi.

2-3 hengen ihmisen sohvan haku maksoi 69 euroa, nojatuoli siihen päälle teki noudolle kympin lisää hintaa. 79€ on musta aika pieni hinta siitä vaivasta, mikä tulee siitä, kun lähtee itse tällaisia roudaamaan vuokrapakettiautolla, joka sekin tietty maksaa ja vaatii rahan lisäksi myös aikaa ja vaivaa.

Nyt meiltä lähtee Helpponoudon matkaan meidän vanha jenkkisänky. Noudolle tulee hintaa 95 euroa, sillä sänky on sen verran iso, että vaatii kahdelta kantajalta useamman kantokerran.

Noudon voi tilata myös esimerkiksi varastolle tai vinttikomerolle, jolloin Helpponoudon työntekijät tyhjentävät tilan ylimääräisistä tavaroista puolestasi.

Tämä rotjake vaatii kaksi kantoreissua, ja sen kierrätys maksaa 95 euroa.

Miksi valita Helpponouto?

Minulle oli tärkeää, että tiesin tavaroiden päätyvän sinne, mihin ne kuuluvat. Helpponouto on Lassila & Tikanojan palvelu, joten tiesin, että homma sujuu asiallisesti. Helpponouto toimittaa hyväkuntoiset tavarat uusiokäyttöön ja huonokuntoiset Lassila & Tikanojan kierrätyslaitokselle, jossa ne hyödynnetään uusioraaka-aineeena. Mitään perinteisiä kaatopaikkoja, joihin hylätä tavaroita, ei enää ole, onneksi.

Helpponoudosta on ollut meille ihan tosi paljon apua. Kun sohvat piti kierrättää, minä kärsin raskauspahoinvoinnista, Kalle teki pitkiä päiviä koronan takia ja ekaluokkalainen oli kotikoulussa. Nyt minulla on kesken kirjaprojekti, äitiysloma ja remontti.

Kun vihdoin saimme uuden sängyn tilattua, kysyin Helpponoudolta, että kerrottaisiinko palvelusta teillekin. Koska minusta ihan kaikkien pitäisi tietää, että Helpponouto on olemassa ja jeesaa tarpeen vaatiessa vastuullisessa kierrättämisessä. Koodilla MERJA15 saat noudosta 15 % alennuksen! Koodi on voimassa lokakuun loppuun saakka. Pääset palveluun tästä.

Yksi juttu vielä. Kun hankkii tavaraa, sen mukana tulee vastuu kierrättää se oikein, kun aika tulee. Tee oikein, kierrätä asiallisesti. Älä dumppaa kamoja muiden vaivaksi ja maksettavaksi. Niillä voi olla vielä uusi elämä, ja jos ei ole, niin ne kierrätetään asiallisesti.

Tee oikein myös itseäsi kohtaan. Oman ajan voi käyttää paremminkin, kuin kuskaamalla vanhoja huonekaluja itse.

Projekti alkaa: Testamentin ja edunvalvontavaltakirjan tekeminen netissä

Kaupallinen yhteistyö: Lexly

Testamentti valmiista mallista? Edunvalvontavaltakirja itse tehtynä? Netistä löytyy kaikenlaista, mutta meneekö elämäsi jonkin mallin mukaan? Ei mene, siksi tärkeät lakipaperit täytyy tehdä yksilöllisesti. Sekin on mahdollista netissä.

Alan tehdä ensimmäistä testamenttiani.

Tuntuu omituiselta kirjoittaa nämä sanat. En ole sairastunut, tai synkeissä ajatuksissa, vaan laittamassa lakipapereitani kuntoon.

Viime kesänä laitoin järjestykseen avioehdon. Se oli lopulta aika yksinkertaista. Avioehto ei koske kuin minua ja Kallea. (Projektista voi lukea täältä. Toisenlaisesta avioehtoprojektista voi lukea tästä Julia Thurénin blogista.)

Edunvalvontavaltakirjaan ja testamenttiin liittyy paljon enemmän muuttujia – ihmisiä, mahdollisia tapahtumakulkuja, kaikkea.

Edunvalvontavaltakirja (eli EVVK): Olen hengissä, mutta vähän förbi ja tarvitsen huolenpitoa muilta. Ja hei, tämä on todellakin asiakirja, johon pitäisi suhtautua riittävällä vakavuudella eikä todellakaan Ei Voisi Vähempää Kiinnostaa -asenteella.

Testamentti: Olen peruuttamattomasti ja lopullisesti förbi, end of story, mutta muut ihmiset jatkavat elämäänsä ja haluaisin puolestani pitää heistä huolta sen, mitä nyt taloudellisesti voin.

Preppasin itseäni tähän vähän erilaiseen kesäprojektiin yhteistyökumppanini Lexlyn ihanan juristin ja yhden perustajan, Kata Kuusiluoman kanssa. Se selvitti ajatuksia paljon, mutta samalla heräsi kasa uusia kysymyksiä, joita en ollut pystynyt edes kuvittelemaan.

Tämä tuli selväksi: Jos kikkailee jonkin valmiin mallipohjan kanssa, olennaiset kysymykset jäävät kysymättä. Verkosta löytää kyllä googlaamalla valmiita malleja näihin asiakirjoihin, mutta ne eivät ole yksilöllisiä, vaikka jokainen ihminen, elämä ja perintö on.

Ensimmäinen testamentti

Suurin osa ihmisistä alkaa miettiä näitä asioita (jos alkaa), vasta sitten, kun ikää alkaa olla tai jotain tapahtuu. Väärin!

Ensimmäinen testamentti pitäisi tehdä viimeistään siinä kohta, kun saa ensimmäisen lapsen. Ja sitten siinä samalla, kun tekee ensimmäisen testamentin, hoitaa kuntoon sen evvk-asiakirjan.

Miksi näin? Lapsi on game changer myös tässä asiassa. Se on sitä juridisesti perintöasioihin liittyen, mutta myös muuten. Jos minulle kävisi jotain, todellakin haluaisin, että asiat menisivät mahdollisimman siedettävästi niin, että ne on valmiiksi mietitty. Lapsi tuo mukanaan ihan erilaisen tarpeen varmistella tulevaa.

Tässä kohtaa erilaiset asiat ovat erilaisissa tilanteissa oleville ihmisille relevantteja.

Opin Katan kanssa jutellessani, että minun kohdallani avioehto vaikuttaa siihen, kuinka haluan turvata puolisoni ja lapseni, jos nyt sattuisi käymään oikein huonosti. Meillä on tehtynä poissulkeva avioehto, joka tarkoittaa sitä, että minun omaisuuteni menee kokonaisuudessaan lapsille – Kalle saa ilman testamenttia vain laista tulevan lesken vähimmäissuojan eli elinikäisen asumisoikeuden viimeiseen yhteiseen kotiimme. Sama suomeksi: hän saa jäädä sinne asumaan. Mutta kääk, Kalle saisi asua vain ja ainoastaan tässä kodissa. Asunnon vaihtaminen ei noin vain onnistukaan.

Tämäpä ei sitten olekaan välttämättä kovin kätevää. Mitä jos kodissa on liikaa muistoja, ja sieltä pitää päästä pois? En halua kahlita ketään tiettyihin seiniin.

Enter testamentti!  Sillä voi parantaa lesken elinikäistä asumissuojaa niin, että leski voi muuttaa sopivaan kotiin, johon sitten säilyy elinikäinen hallintaoikeus.

Kata huomautti toisestakin jutusta: aviopuolisolle voi testamentata omaisuutta verovapaasti aina 109 999 euroon asti. (Raja menee 110 000 eurossa, siksi hassu luku.) Tämä verohyöty koskee myös AVOpuolisoa, JOS on yhteisiä lapsia. Ei voi pieni ihminen mistään tietää tällaisia asioita! Omaisuuden ei tarvitse olla käteistä tilillä, se voi olla pörssiosakkeita, rahastoja tai kodin omaisuutta. Testamentin hinnan (Lexlyn verkkopalvelussa 90 euroa) säästää perintöveroissa aika nopeasti, jos omaisuutta on.

Näistä ja monesta muusta jutusta on tarpeellista määrätä minun ensimmäisessä testamentissani. Kun lapsista tulee täysi-ikäisiä, se on syytä päivittää. Ehkä haluan vähän katsoa, millaisia heistä tulee, mutta tärkeämpi syy on siinä, että myös omaisuuteni ehtii muuttua.

Edunvalvontavaltakirja testamentin kylkeen

Edunvalvontavaltakirjaan liittyy Katan mukaan monesti se harhaluulo, että ihmiset luulevat sen tarkoittavan myös ihan fyysistä hoitotyötä. Tästä ei ole kyse, ja omaishoitajuus on oma juttunsa. Edunvalvontavaltavaltakirja tarkoittaa sitä, kuka saa päättää ja hoitaa mun raha-asiat ja muut henkilökohtaiset asiat, jos mä sairastun tai oon muuten vähän förbi. Homman juju on siinä, että tekemällä edunvalvontavaltakirjan mä saan päättää itse, kuka mun asioidenhoitaja on.

Edunvalvonta erityisellä valtakirjalla (joka on siis eri asia kuin edunvalvonta ILMAN valtakirjaa) liittyy kaikenlaisiin paperiasioihin, esimerkiksi siihen, että edunvalvontavaltuutettu saa verkkopankkitunnarit mun tileille laskujen maksamista varten. Lisäksi hän voi hoitaa sijoituksiani ja muuta omaisuuttani tai vaikkapa solmia ja irtisanoa sopimuksia.

Toisekseen se liittyy siihen, miten rahojani saa ja pitää käyttää. Haluanko, että minulle ostetaan palveluita vai säästetäänkö rahat? Entä saako nimissäni antaa lahjoja vaikka lapsilleni? Oma suosikki aivopähkinäni oli tämä: saako edunvalvontavaltuutettu sanoa ”ei” perinnölle, joka olisi tulossa minulle testamentin nojalla, vaikka olisi järkevämpää, että se menisi suoraan lapsilleni? Apua! Totta kai saa.

Ihan toinen kysymysnippu liittyy sitten siihen, kenet haluan nimetä edunvalvontavaltuutetukseni. Yleisin vastaus on puoliso, jos edunvalvontavaltakirjan tekijä on parisuhteessa. Mutta sitten voi ja kannattaa olla varavaltuutettuja (tarvitaan, kun edunvalvoja on hetkellisesti netin ulottumattomissa viidakossa tai vaikka leikkauksessa taikka jossain asiassa jäävi) ja toissijaisia valtuutettuja (tarvitaan, kun edunvalvoja ei pysty tai halua enää toimia edunvalvontavaltuutettuna taikka kuolee).

Pohdittavaa kesäksi

Tällaisia juttuja aion tässä kesän aikana miettiä. Apuna käytän Lexlyn verkkopalveluita testamentille ja edunvalvontavaltakirjalle. Nehän toimivat siis niin, että ne kysyvät kysymyksiä, joihin asiakirjan tekijä  valitsee vastauksen vaihtoehdoista.

Lopputulemana on asiakirja, joka on tietysti muodollisesti pätevä ja hyvin tehty, myös tekijänsä näköinen, yksilöllinen asiakirja. Jos jokin asia mietityttää, sitä voi kysyä juristilta chatissa!

Aloin alustavasti kliksutella kummankin verkkopalvelun kysymyksiä jo keväällä. Tavoite on, että olen syksyyn mennessä saanut asiat päässäni sellaiseen järjestykseen, että voin saattaa asiakirjat verkkopalvelussa valmiiksi. Sitten ne voi ostaa. Ja sen jälkeen ne täytyy vielä rekisteröidä!

Eli puuhaa on, mutta on tosiaan helpottavaa tietää, että tämä tulee tehdyksi.

Palveluita voit käydä testaamassa alla olevista linkeistä. Testaaminen on ilmaista, vasta valmiista asiakirjasta maksetaan, testamentista 90 euroa, edunvalvontavaltakirjasta 85 euroa.

testamentti

edunvalvontavaltakirja 

Kummankin tekemiseen Lexlyllä on minioppaat, jotka voi käydä lataamassa täältä

miniopas / testamentti

miniopas / edunvalvontavaltakirja

Miten aloittaa sijoittaminen lapselle?

Olen kuvassa saman ikäinen kuin poikani nyt. Minulle sijoitettiin silloin ja sillä on ollut valtava merkitys elämäni kululle. Parasta on kuitenkin se, että opin hyvän tavan. KUVA TIMO SOASEPP

Kaupallinen yhteistyö: @op_ryhma

Lapsille on ylivoimaisesti yksinkertaisinta sijoittaa rahastojen kautta. Pienillä sijoituksilla nyt voi olla iso merkitys lapselle tulevaisuudessa.

Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Älä osta lapselle mitään turhaa – osta rahastoa

Minulle on sijoitettu lapsesta asti. Silloin 1980-luvulla sijoitusrahastoja ei ollut niin näppärästi saatavilla kuin nykyään, joten ensimmäiset sijoitukseni olivat suoriin osakkeisiin. Oli SYP:iä ja KOP:ia ja Ameria. Yhtäkään näistä ei löydy enää Helsingin pörssistä, mutta niiden vaikutus elämääni on ollut valtava.

Aloitin opinnot Helsingissä vuonna 1996 ja vuonna 1998 ostin ensimmäisen asuntoni. SYP:stä ja KOP:stä oli siihen mennessä tullut Merita ja myymällä Meritan osakkeet sain kasaan omavastuuosuuden Helsinginkadulla Tenkkaa vastapäätä sijaitsevaan yksiöön. Asunto maksoi 340 000 markkaa. Jos on juuri nyt etsimässä asuntoa Kalliosta, ei ehkä kannata laskea, kuinka vähän se maksoi, pahoittaa vaan mielensä.

Vaikka tein isoimman talousvirheeni ikinä myymällä Hesarin yksiön, kun muutin kaksioon, asunnolla on ollut valtava merkitys elämääni. (Asunto olisi tietenkin pitänyt silloin jättää vuokralle, mutta oh well.)

Asuntojen hinnat ovat nousseet koko ajan Helsingissä. Säästöjen ansiosta saatoin ostaa asunnon noin 10 vuotta aikaisemmin kuin ikätoverini. Sain asunnon edullisemmin ja pääsin lyhentämään lainaa rahoilla, jotka muilla kuluivat vuokraan. Lopputulos: maksoin asuntolainani pois vuonna 2009. Tein tuolloin maailmanympärimatkan. Vuokratulo kaksiosta maksoi osan sen kuluista.

Hesarin yksiö aloitti oikeastaan ketjureaktion, sillä sen ansiosta isojen päätösten tekeminen on ollut elämässäni keskimääräistä helpompaa. Minun oli esimerkiksi poikkeuksellisen huoletonta ryhtyä yrittäjäksi. Ei tarvinnut miettiä, että selviänkö asuntolainasta, jos yritys ei lähdekään rullaamaan.

Kerron Sijoituskaverit-podcastissa, miten olen kokenut suorastaan velvollisuudekseni kertoa tästä lapselle sijoittamisen ihmeestä. Mitä enemmän tästä puhutaan, sitä useampi vanhempi kuulee asiasta ja useampi lapsi hyötyy. Ymmärrän, että kaikille vanhemmille lapselle sijoittaminen ei yksinkertaisesti taloudellisesti onnistu, mutta jos onnistuu, tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi. Laskin joskus kolumnia varten, että minulle säästetty alkupääomaa vastasi nykyrahassa 50 euron kuukausisijoitusta 18 ikävuoteen asti, mutta rahastoon voi sijoittaa pienempiäkin summia. OP:n tavallisissa sijoitusrahastoissa ei ole lainkaan minimisummaa.

Miten aloittaa lapselle sijoittaminen käytännössä?

Lapselle sijoittaminen on nykyään superhelppoa. Rahastot ovat yksinkertaisin ja helpoin tapa edetä.

Podcastissa meillä oli vieraana Joakim Reinius OP Varainhoidosta kertomassa, miten rahastosijoitukset saa lapselle pyörimään OP:ssä. Oma pankki on minusta tässä kohtaa kätevä vaihtoehto, sillä sitä kautta lapsen sijoitusasiat saa näkyviin omassa verkkopankissa.

Homma toimii OP:ssa näin:

  1. Mene OP.fi palveluun. Jos lapsella on jo tili, niin voit siellä voit tehdä pyynnön lapselle maksuttoman säästämisen ja sijoittamisen sopimuksen tekoon ja säilytyksen avaukseen. Tähän tarvitaan molempien huoltajien allekirjoitus. Tilinkin voi avata verkon kautta. Kun nämä ovat kunnossa, voi edetä kohtaan 2.

2. Kun asiakkuus on avattu, myös isovanhemmat ja muut sukulaiset voivat auttaa säästöjen kartuttamisessa esimerkiksi vaihtamalla jonkun synttärilahjan rahalahjoitukseksi lapsen tilille. Vanhemmat voivat sitten ohjata rahat rahastoon.

3. Usein kätevintä olisi, jos lapselle perustaisi säännöllisen kuukausisäästön. OP:ssa yleisin summa lapselle on 30-50 euroa. Suosituimpia rahastoja ovat Säästäjä-perheen yhdistelmärahastot, mutta indeksirahastojen ja vastuullisten rahastojen suosio kasvaa lastenkin sijoituskohteena.

4. Säännöllisesti säästettäessä säästöt kertyvät hieman kuin huomaamatta. Jossain vaiheessa sijoittaminen kannattaa ottaa lapsen kanssa puheeksi niin, ettei kerrytetty potti tule lapselle yllätyksenä, kun hän täyttää 18 vuotta. Samalla tavalla kun lapselle olisi hyvä opettaa omien jälkien siivoamista ja vähän ruuanlaittoa ja pesukoneen täyttämistä, olisi tärkeää selittää, ettei rahasto ole bileitä varten vaan aikuisuuden tärkeä rakennuspalikka. En pidä tätä mitenkään ylivoimaisena tehtävänä. Jo nykyiset milleniaalit ovat raha-asioissa(kin) hyvin valveutuneita, enkä usko, että tulevat sukupolvet tästä huononevat. Päinvastoin. Esikoisen kanssa aloitimme sijoittamisesta puhumisen esikouluiässä, mutta nyt tuntuu kyllä siltä, että olin yli-innokas. Lapsi on nyt kahdeksan, ja opettelee säästämään rahaa Nerf-pyssyihin. Se sujuu hyvin ja on mielekästä. Lue lisää täältä!

5. Mutta apua! Entä jos kohta 1 ei jostain syystä onnistu toisen huoltajan vastustuksen takia? Tällöin on mahdollista säästää lapselle omissa nimissään ja siirtää rahastot lapselle sitten, kun katsoo, että aika on hyvä ja kypsä. Muista kuitenkin tällöin huomioida mahdollinen lahjavero.

Kohtaan 1 saattaa liittyä toinenkin pulma. Olen huomannut, että moni miettii, mitenköhän lapsi osaa rahojen kanssa elää. Pistääkö hän kaiken menemään sinä päivänä kun täyttää 18 vuotta? Toinen vaihtoehto omissa nimissä säästämiselle on sijoitusvakuutus. Siinä vakuutuksen ottaja voi määritellä, koska lapsi saa sijoitukset hallintaansa.

Minä olen itse tehnyt omille lapsilleni simppelit rahastosalkut ja luotan siihen, että osaan myös perustella, miksei niitä kannata tuhlata.

Kun tämän lasten sijoitusbuumin aikana varttuneet lapset tulevat täysi-ikäisiksi, he eivät suinkaan ole rahastoineen yksin. Voisi kuvitella, että silloin niin somessa kuin muuallakin mediassa heille olisi tarjolla hyviä vinkkejä.

Huomaathan:

”OP-rahastoja hallinnoi OP-Rahastoyhtiö Oy. Sijoittamisen palvelut tarjoaa osuuspankki. Vakuutuksen myöntää OP-Henkivakuutus Oy. Osuuspankit toimivat OP-Henkivakuutuksen asiamiehinä.

Muistathan, että sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo voi nousta ja laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman osittain tai kokonaan. Myös odotettu tuotto voi jäädä saamatta. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.

Annettuja tietoja ei ole tarkoitettu sijoitusneuvoksi, tarjoukseksi tai kehotukseksi antaa tarjous rahoitusvälineen ostamisesta tai myymisestä.”

Kovaa tuottoa aktiivisella rahastolla?

Kaupallinen yhteistyö: Aktia

Aktiiviseen rahastoon sijoittamisen idea on tavoitella pörssin keskimääräistä tuottoa parempaa tuottoa. Kokosit vinkit siihen, miten aktiivinen rahasto kannattaa valita.

Heräsin indeksikoomasta! Olen sijoittanut viimeisen vuoden aikana indeksirahastojen lisäksi neljään aktiiviseen rahastoon, yksi niistä on pienyhtiörahasto.

Blogi liittyy Sijoituskaverit -podcastin jaksoon Pienillä yhtiöillä suuria tuottoja.

Minusta tuntuu, että olen viimeisen vuoden aikana herännyt indeksikoomasta. Indeksikooma on tila, jossa ihminen on kiinnittynyt ajatukseen siitä, että vain matalakuluinen indeksisijoittaminen on kannattavaa ja OIKEIN.

Indeksisijoittaminen toki on viisasta. Se on idioottivarma tapa saada sijoituksilleen pörssin jokseenkin keskimääräistä tuottoa. Keskimääräisillä, 7-8 prosentin tuotoilla, sijoituksen lopputulos on korkoa korolle -efektin ja rahaston matalien kulujen ansiosta kaunista katseltavaa parinkymmenen vuoden päästä. All good. Tämän te olette varmaan kuulleet ja lukeneet jo miljoona kertaa.

Mutta mitä jos olisikin vähän ahneempi ja lähtisi tavoittelemaan tätä kovempaa tuottoa sijoittamalla aktiiviseen rahastoon?

En ollut tässä indeksikoomassani huomannut edes ajatella, miten suurista rahoista voi olla kyse, jos aktiivinen rahasto onnistuu tavoitteessaan ja saa sijoittajalle vielä rahaston kulujen jälkeen parikin prosenttia korkeampaa tuottoa.

Kirjaprojektin takia olen tehnyt erilaisia harjoituslaskelmia, joista alla yksi. Siinä on tutkittu, mitä tapahtuu 1000 euron sijoitukselle rahastossa, joka tuottaa 7 prosenttia tai 10 prosenttia per vuosi 25 vuoden ajan.

Pörssistä voi odottaa saavansa keskimäärin 7-8 % tuoton. Aktiiviselta osakerahastolta pitää odottaa parempaa tuottoa. Jos rahasto onnistuisi pääsemään esimerkiksi 10 % vuotuiseen tuottoon kulujen jälkeen, sen arvo on 25 vuoden päästä huomattavasti suurempi kuin keskimääräiseen tuottoon pääsevän rahaston.

Hyvinhän sille käy, kummassakin tapauksessa.

Keskimääräisellä tuottoprosentilla tonni muuttuu kymppitonniksi. En valittaisi siitä.

Mutta erinomaisella tuottoprosentilla tonni muuttuu yli 20 000 euroksi.

Nyt kysymys kuuluu: mitä jos tekisikin niin, että sijoittaisi indeksiin noin niin kuin varmuuden vuoksi – ja sitten siihen kaveriksi aktiiviseen rahastoon, jolla haetaan kovempaa tuottoa?

Mieti tätä. Jos salkunhoitaja onnistuu pääsemään tuohon 10 % tuoton kulujen jälkeen, tonnin sijoitus poikii sen 10 000 euron lisätuoton 25 vuodessa. Jos taas salkunhoitaja ei niin onnistukaan ja jää kulujen jälkeen 5 % tuottoon, tonnin sijoitus on 25 vuoden päästä 7000 euroa. Häviötä indeksiin verrattuna tulee 3 000 euroa. Lopputulos olisi silti ok, tonnista seitsemän, vaikka isompi tuotto jäisikin saamatta.

Jos aktiivinen rahasto jäisi kulujen jälkeen indeksirahastolle 2 prosenttia, ero euroissa olisi pienempi kuin se olisi, jos rahasto voittaisi indeksin 2 prosentilla kulujen jälkeen.

Eli joo: aktiivinen rahasto voi jäädä tuotossa alle indeksin, koska salkunhoitaja voi tehdä virheitä ja rahastolla on väkisin kuluja. Mutta entä jos salkunhoitaja onnistuukin? Tästä onnistumisesta ei pääse nauttimaan, jos sijoittaa vain indeksirahastoihin. Olen jokseenkin ihmeissäni tässä vertailusta – en tiedä, miksi en ole tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin.

Juttelin podin teon yhteydessä Aktian salkunhoitajan Janna Haahtelan kanssa indeksibuumista. Haahtela oli meillä vieraana kertomassa sijoittamisesta pienyhtiöihin rahaston kautta. Haahtela tiesi kertoa, että moni institutionaalinen sijoittaja (=säätiöt, eläkeyhtiöt, joissa ammattilaiset miettivät, mikä olisi fiksua hajautusta), sijoittaa  esimerkiksi indeksirahastojen kautta pääindekseihin (kuten S&P 500 / USA) JA sitten hakee salkun mausteena esimerkiksi aktiivisten pienyhtiörahastojen kautta korkeampaa kokonaistuottoa sijoitussalkulle. Luulin, että keksin tämän itse! Mutta näköjään joku pukutyyppi oli ehtinyt ensin.

Miten salkunhoitaja metsästää tuottoa?

Miten salkunhoitaja sitten voi onnistua saamaan osakkeista huipputuottoa?

No tärkein keino on tietysti osakevalinnat. Salkunhoitaja yrittää löytää ne tähdet.

Haahtelan yksi erinomainen ja kaikille tuttu valinta omaan eurooppalaiseen pienyhtiörahastoon on ollut Marimekko. Haahtela huomasi hetken tulleen vuoden 2015 lopussa, kun Anna Teurnell oli reilun vuoden toiminut Marimekon taiteellisena johtajana. Kiinnostavat mallisto-uudistukset houkuttelivat yhä nuorempia ja muotitietoisempia kuluttajia, kansainvälinen laajentuminen oli hyvällä mallilla ja kustannussäästöt parantaneet kannattavuutta. Ne vähän vanhanaikaiset jutut jäivät, ja tilalle tuli katu-uskottavuutta. Tavalliseen sijoittajaan (niin kuin minä) verrattuna salkunhoitajalla on niin kutsuttu informaatioetu, minkä oma analyysityö luo – salkunhoitaja voi myös tavata firman johtoa ja pysyä kärryillä siitä, missä mennään vaikka salkunhoitajakin tekee päätöksensä vain julkisen tiedon pohjalta. Tässä on pikkaisen eroa siihen, että minä seuraan Marimekon toimitusjohtajaa Tiina Alahuhta-Kaskoa Instassa.

Indeksin mukana salkkuun voi tulla Marimekon suurien kuvioiden sijaan pakkopullaa, esimerkiksi pankkeja. Ne ovat ison markkina-arvonsa takia isossa osassa peruseurooppalaissa indekseissä, vaikka ne ovat olleet jo pitkään vaatimattomia sijoituksia. (Tähän on monta syytä, tärkeimpänä matalat korot ja kiristynyt sääntely.) Salkunhoitaja voi vain skipata ne ja etsiä kasvavia aloja. Haahtelan suuriin eurooppalaisiin yhtiöihin keskittyvässä Aktia Eurooppa rahastossa isoimpia sijoituksia ovat kaikille tutuista nimistä Zalando ja LVMH, eli Louis Vuitton Moët Hennessy. Eurooppalaisessa pienyhtiörahastossa vastaavasti isoimpia omistuksia ovat Boozt, Dermapharm ja IMCD.

Erityisen mielenkiintoisia mahdollisuuksia aktiivisella salkunhoitajalla on pienyhtiöissä, koska niillä on suurin kasvupotentiaalia ja toisaalta vähän seurantaa. Niissä salkunhoitaja voi omalla työllään seuloa helmiä heinäsuovasta.

Aktiassa on kolme tällaista rahastoa: pohjoismaiset Nordic Small Cap ja Nordic Micro Cap sekä eurooppalainen Europe Small Cap. Rahastoilla on hyvät tuottohistoriat. Erityisesti pohjoismaisten rahastojen tuottohistoria on _todella_ vakuuttava, 28 % ja 38 % per vuosi viimeisen kolmen vuoden aikana. En tee näistä mitään taulukkoesitystä – sellaista Beyoncé-salkunhoitajaa ei ole, joka tällaisiin tuottoihin pystyisi kymmenen vuotta putkeen. Sanon vaan, että jos homma etenisi edes puoliksi näin hyvin, sijoittajalla olisi syytä olla erittäin, erittäin tyytyväinen.

Miten valita aktiivinen rahasto?

Miten tällaisen hyvän aktiivisen rahaston sitten löytää? Kyselin Haahtelalta tähän vinkkejä ja listasin ne alle.

Perussääntö kaikkiin rahastovalintoihin: oman sijoitushorisontin täytyy sopia rahaston riskiprofiiliin. Jos sijoitushorisontti on pitkä, mielellään yli 6 vuotta, osakerahasto käy hyvin. Siinä on enemmän riskiä kuin myös korkosijoituksia sisältävässä yhdistelmärahastossa ja sen arvo voi heilua paljonkin. Pitkä sijoitusaika pitää kuitenkin riskin kurissa. Kun tämä asia on tsekissä, voit aktiivista rahastoa valitessasi käyttää seuraavia konsteja:

  1. Ota selvää rahastoyhtiöstä, jonka rahasto sinua kiinnostaa. Onko se hyvämaineinen? Kotimaisuus plussaa. Internet on sijoittajalle tässä kohtaa arvokas lähde.
  2. Tuottohistoria ei kerro tulevasta! Mutta kyllä se jotain kertoo siitä, millainen kyky salkunhoitajalla on luoda sijoittajille arvoa. Miten rahasto pärjää vertailuindeksilleen? Hyvin pitäisi pärjätä, että sijoitus on fiksu.
  3. Lue rahaston esittely ja vertaa sitä rahaston suurimpiin omistuksiin. Jos rahaston väitetään sijoittavan esimerkiksi laadukkaisiin pieniin yhtiöihin, mutta suurimmat omistukset vaikuttavat isoilta ja vähemmän laatuyhtiöiltä, niin jätä väliin. (Nyt ehkä mietit, mistä sen tietää, onko joku yhtiö sitten laadukas? No. Laatuyhtiöys on termi jota käytetään yleisesti kuvaamaan yhtiöitä, joilla on mm. hyvä johto (ajattele Marimekon Tiina Alahuhta-Kasko), joku erityinen kilpailuetu (ajattele kuuluisaa brändiä, ajattele vaikka Louis Vuittonia.)

Ja lopuksi niistä kuluista!

  • Mieti kulurakennetta. Tämä ei ole yksinkertaista, sillä mitään tiettyä rajaa ei ole siihen, missä kohtaa aktiivisesta rahastosta pitäisi todeta, että se on kallis. Sijoittajan pitäisi miettiä, mistä hän oikein maksaa.
  • No mistä sen tietää, mistä on maksamassa??!! Tälle on kehitetty oma tunnuslukunsa, jonka suosio on Morningstarin mukaan viime vuosina lisääntynyt. Tunnusluku on active share. Se kertoo siitä, kuinka erilainen rahasto on sisällöltään verrattuna indeksiin. Haahtelan Aktia Europe Small Cap -rahaston active share on korkea, 97 %. (100 % prosentin poikkeama tarkoittaisi täysin indeksistä poikkeavaa rahastoa, kun taas 0 % poikkeama tarkoittaisi että rahaston sisältö on sama kuin indeksissä. Sellaisesta ei todellakaan kannata maksaa kuin minimikulut eli 0,jotain %.) Active share -tunnusluvusta voit lukea lisää täältä.
  • Muita tunnuslukuja ovat Sharpen luku ja salkun kiertonopeus. Ne on selitetty hyvin pörssisäätiön sijoitusrahasto-oppaassa. (Totean tässä kohtaa, että minua kiinnostaa näistä lähinnä salkun kiertonopeus. Mitä korkeampi se on, sitä enemmän salkunhoitaja vekslaa sijoituksiaan. Se on harvoin hyvä asia. Haahtelan hallinnoiman Aktia Eurooppa -rahaston kiertonopeus on negatiivinen. Se on merkki todellisesta pitkäjänteisyydestä.)

Aktian rahastoja voit merkitä suoraan Aktiassa tai Nordnetin kautta!

 P.S

Morningstar on valinnut Aktian Suomen parhaaksi osake- ja korkorahastojen hoitajaksi, sekä parhaaksi rahastotaloksi 2021. Tämä on ensimmäinen kerta kun suomalainen varainhoitaja voittaa kaikki kolme pääkategoriaa. Parhaan korkovarainhoitajan palkinnon Aktia voitti jo peräti seitsemättä kertaa.

Edit. 1.4. Korjattu ensimmäisen taulukon otsikko 1000 euroa => 2000 euroa. Sisältö ei muutu korjauksen myötä.

YEL: Paljonko kannattaa maksaa?

Maksan YEL-vakuutusmaksua nyt noin 490 euroa kuukaudessa. Seuraavassa kerron, miten olen tällaiseen ratkaisuun päätynyt.

Kaupallinen yhteistyö: Varma.

Vanhempainpäiväraha perustuu YEL:in työtuloon. Olen määritellyt omani noin 32 000 euroon. Sillä perusteella maksan YEL-maksua vähän alle 500 euroa kuukaudessa. Nyt saan vanhempainpäivärahaa noin 70 euroa päivässä maanantaista lauantaihin – sunnuntai on sitten työpäivä.

Paljonko YEL:iä kannattaa maksaa? YEL ja äitiysloma?

Näillä kahdella kysymyksellä tein hakuja yrittäjän eläkevakuutuksesta YEL:istä, kun ryhdyin yrittäjäksi.

Hakutuloksissa vastakkain oli kaksi maailmaa.

Oli virallisten tahojen kuten Varman ja muiden työeläkevakuuttajien ja Suomen Yrittäjien palopuheet siitä, miksi yrittäjän on tärkeää maksaa sellaista yrittäjän eläkevakuutusmaksua, joka oikeasti turvaa vanhuuden päivät.

Ja sitten oli yrittäjien kommentteja, joissa YEL:iä haukuttiin niin kalliiksi, että järkevämpää olisi maksaa vain se pakollinen minimi, vaikka se ei kerrytä omaa eläkettä lainkaan. Näiden kommenttien mukaan ennemmin kannattaisi sijoittaa itse ja kasata sillä lailla ihan itse oma eläketurvansa. Kun nämä kommentit toistuivat viikoittain niin Twitterissä kuin yrittäjien Facebook-ryhmissä ne alkoivat kuulostaa totuudelta.

Aktiivisena sijoittajana ja jopa sijoituskirjailijana olisi ollut ihan luontevaa todeta, että hoidan eläkkeeni itse, kiitos vain saarnoista Varma ja muut. Toisaalta tiedän myös jotain sijoitustoiminnan luonteesta. Tässä kohtaa YEL:iin liittyy yksi massiivinen väärinkäsitys: YEL on vakuutus. Se on hyvin erilainen ratkaisu kuin vaikkapa matalakuluinen indeksirahasto, joita mielelläni kyllä suosittelen sijoittamisen aloittamiseen. Mutta en oman eläketurvan pohjaksi!

YEL vastaan sijoittaminen

Se, että YEL on vakuutus, tarkoittaa, että eläkettä saa varmuudella kerran kuussa kuolemaan asti. Se on elinikäinen turva.

Sijoitusrahastossa taas kerrytät omaa pottia, ja kun eläkkeellä on aika alkaa sitä pottia syömään, se voi loppua kesken, kun pottia käyttää elämiseen. Pörssi myös heittelee, kuten koronakeväänä 2020. Jos silloin joutui nostamaan omasta rahastostaan rahaa, niin oma eläkepotti pieneni suhteettomasti. Myöhempi kurssinousu ei korvaa jo nostettujen varojen osuutta kokonaispotista.

Sivumennen sanoen vähän huvittaakin se, miten huolettomasti ja helposti netissä annetaan neuvoja, että sijoittakaa vain sinne indeksirahastoon, se kyllä hoitaa eläkkeenne. Tällaisia neuvoja kuulee sekä finanssiammattilaisten että sellaisina esiintyvien suusta. Vaatii kuitenkin paljon itsekuria olla koskematta omiin eläkesäästöihin, kun vastaan tulee unelmakämppä tai unelmaloma. Myös taitoja vaaditaan. Keskustelen joka päivä aloittelevien sijoittajien kanssa ja ajatuskin siitä, että aloittelijat hoitaisivat eläkkeitään itse puistattaa. Ei se nii-in helppoa ole. Mielenkiintoista ja hauskaakin kyllä! Mutta eläke, se on tylsä ja vakava asia ja sellaisena siihen on minusta syytä suhtautua.

YEL ja äitiysloma

YEL:in vakuutusluonne liittyy myös siihen, että esimerkiksi mahdollinen työkyvyttömyyseläke korvataan YEL-vakuutuksen pohjalta. Tunnen ikäiseni yrittäjän, jolta sairaus vei kyvyn pyörittää omaa yritystä. Niin voi oikeasti käydä. Takuueläke, eli se jonka saa, jos työeläkettä ei ole kertynyt lainkaan, on 834,52 euroa kuukaudessa. Vaikka siihen saisi asumistukea päälle, elämiseen ei paljon jää. Työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi YEL vaikuttaa myös siihen, paljonko yrittäjän lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta voi saada korvauksia. Siihen perustuvat myös sairauspäivärahat.

Yrittäjäneläkevakuutusta verrataan vaarallisesti sijoittamiseen. Tee-se-ite-eläkerahaston rahat voivat loppua kesken tai ne voi innostua nostamaan, kun vastaan tulee unelmakämppä.

Vakuutuksen liittyy myös iloisempia asioita. Olen juuri jäänyt äitiyslomalle. Vanhempainvapaa-korvaukseni on 72,16 euroa arkipäiviltä ja lauantailta. Minimi olisi 28,94 euroa. Sen verran saisin, jos maksaisin vain YEL-minimiä. Verojen jälkeenkin ero on useita kymppejä päivässä.

Ennen vuoden 2020 alussa tullutta lakimuutosta yrittäjä-äiti saattoi kikkailla YEL-maksujen kanssa ja hilata maksun ylös tehtyään raskaustestin. Näin saattoi saada itselleen korkeampaa vanhempainrahaa. Keplottelu ei varsinaisesti ollut reilua muita äitejä (tai heidän eläkemaksuista huolehtivia työnantajiaan kohtaan.) Sääntöjen pitää olla samat kaikille. Nykymallissa keplottelu ei enää onnistu.

Paljonko YEL:iä kannattaa maksaa?

YEL-maksut maksetaan mystisen työtulon mukaan. Käytännössä työtulo on se vuositasoinen summa, joka ilmoitetaan työeläkeyhtiöön, kun työeläkevakuutus otetaan. Mutta miten ihmeessä se määritellään?

Jos yrittäjä ansaitsee vähintään 7 958,99 euroa vuodessa, YEL-vakuutusmaksua on pakko maksaa. Jos työtulon määrittelee tähän summaan, oma eläke ei kerry lainkaan ja eläke jää tämän päivän rahassa 834:aan euroon. Olen taipuvainen ajattelemaan että 834 euroa on vaikea saada riittämään. Toki yrittäjyyttä edeltäneet palkkatyöt kasvattavat eläkettä, sillä palkkatöissä työnantaja huolehtii eläkkeiden kertymisestä. Oma eläkekertymä kannattaa tsekata heti osoitteesta www.tyoelake.fi.

Ohjeiden mukaan työtulon pitäisi olla määritelty yrittäjän työpanoksen mukaan. Työpanos ei siis ole palkka, jota yrittäjä maksaa itselleen tai saa toiminimeltä kulujen jälkeen. Palkan suhteen yrittäjät kuitenkin yleensä miettivät, mikä olisi verotuksellisesti järkevää ja se ei taas välttämättä kulje käsi kädessä eläkkeen kanssa.

Työpanos ei myöskään mene yksi yhteen yrityksen liikevaihdon kanssa. Liikevaihto voi vaihdella kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Yksinkertaisimmin YEL:in voi miettiä sitä kautta, että paljonko vastaavasta työstä pitäisi maksaa ulkopuoliselle palkkaa. Olen itse noudattanut tätä ohjetta. Teen töitä toimittajana ja viestintäkonsulttina ja sitten käyn puhumassa sijoittamisesta erilaisissa tilaisuuksissa. Toimittajan keskimääräinen palkka on Oikotien tietojen mukaan 3400 euroa kuukaudessa, viestintäkonsultin 3500 euroa. Sijoituskeikoille ei järkevää taulukkohintaa ole, joten olen käyttänyt toimittajan ja konsultin palkkoja lähtökohtana YEL:in määrittämiseen.

Maksan YEL-maksua palkastani noin 490 euroa kuukaudessa. Aloitteleva yrittäjä saa maksusta alennusta ensimmäiset 48 kuukautta. Kuulun alennuksen piiriin vielä pari vuotta, sitten se nousee 600 euron pintaan. Summan saa onneksi vähentää verotuksessa. Omia sijoituksia taas ei saa vähentää, vaikka ne olisi korvamerkitty eläkkeeksi. Eläkevakuutusmaksu käytännössä alentaa veroprosenttiani.

Huomioin työtulossa myös aiemman työurani. Minulta puuttuu työuralta noin 2,5 vuotta reissaamiseen ja hoitovapaaseen käytettyä aikaa, joilta eläkettä ei ole kertynyt. Toisaalta eläkekertymää tasapainottavat nousukiidon vuodet esimiesputkessa vuosia sitten ennen elämänmuutoksia.

Minun eläkkeeni

Pohdintojen lopputuloksena on eläke, joka on sellaisella tasolla, että sillä elää mukavasti vaikka sijoituksille kävisi köperösti. Ajatuksena on, että asuntolaina sun muut on eläkeikään mennessä kuitattu ja kuluja tulee lähinnä ruoasta, vastikkeesta, lääkkeistä ja sitten kivoista extroista.

Pohdintoihini yhdistyi toki myös vauvahaave. Oli silmiäavaavaa miettiä, miten pieneksi vanhempainvapaan päivärahani olisivat jääneet pienemmillä maksuilla.

En usko, että mitään one size fits all -ratkaisua on YEL:in miettimiseen on, ja siksi yksinkertaistavien nettikommenttien varassa toimiminen ei ole järkevää. YEL:in pitäisi heijastaa jokaisen omaa työuraa.

Mänttä on maailmanluokan matkakohde, not kidding!

Rakastin tätä pientä pyörämatkaa Gösta-museolle Joenniemeen. Taisi vähän sataa. Oli raikasta ja ihanaa.

Mänttä parhaat:

Nuku: Mäntän klubi. Historiallinen kartanotunnelma.

Syö: Hienompaa Gösta-museon ravintolassa, peruslounasta Honkahovissa tai salaattia Cafe Alexissa.

Aja: Lainafillarilla Lemmenpolkua Gösta-museoon.

Kuuntele: Gustav-museon audioguide. Se on hyvä, vaikka ei nyt niin metsäteollisuudesta välittäisi. (Kannattaisi toki välittää.)

Lue: Oula Silvennoinen, Paperisydän (Siltala)

Tässä kun matkakuume alkaa kesäloman lähestyessä nousta, ajattelin että fiilistelisin yhtä Suomen hienointa kesäkohdetta, Mänttää.

En ollut kuullutkaan koko Mäntästä ennen viime kesää. Mänttä tunnetaan joka kesäisistä kuvataideviikoista, mutta no, ne olivat menneet minulta ihan ohi. Suomalaiset kesätapahtumat eivät ole perinteisesti olleet kovinkaan sydäntä lähellä. Usein sataa.

Päädyin Mänttään ihan töiden takia. Minulla oli Keski-Suomessa kuvauspäiviä Jämsässä ja Vilppulassa, ja kun aloin etsiskellä yöpaikkaa jommastakummasta, Mäntästä löytyi Mäntän klubi. Se kuulosti hienolta.

Mäntän klubi on tehtaan entinen juhlatalo, nyt hotelli.

Ja se oli! Mäntän klubi on vessapaperipatruuna Gösta Serlachiuksen tehtaan juhlatilaksi rakennuttama kartanomainen rakennus, joka on sittemmin muutettu hotelliksi ja ravintolaksi. Sain kattohuoneiston, joka oli aikoinaan toiminut Serlachiuksten lasten englantilaisen kotiopettajattaren asuntona.

Hotellin kaikilla huoneilla on oma tarinansa. Yksi huone on nimeltään Salahuone. Se on perimätiedon mukaan ollut perheellisten tehtaanjohtajien käytössä hommissa, joita ei olisi katsottu hyvällä. Vanhalla Gösta Serlachiuksella itsellään oli jonkinlainen skandalöösi kolmiodraama, jossa kolmas osapuoli oli nuori Miss Eurooppa, Ester Toivonen. Toivonen oli tuttu näky Mäntässä ja esiintyi myös klubilla.

Mäntän kulttuuriskeneä hallitsee kaksi museota, Gösta ja Gustav. Ne on nimetty suurten paperi-Serlachiusten mukaan. Gustav rakennutti Mänttään sen ensimmäisen tehtaan. Modernisoituva maailma tarvitsi kovasti paperia, ja olutbisneksissä epäonnistunut apteekkari G.A. Serlachius näki Mäntässä tilaisuutensa tulleen.

Gustav Serlachius vaikutti hyvin angstiselta tyypiltä. Audioguide on erinomainen.

Rakastan näitä tarinoita Suomen teollisuushistoriasta: Nuori Gustaf Adolf joutuu jättämään koulun kesken isän kuoltua ja hankkiutuu töihin. Hän pääsee apteekkarin oppiin ja kiertää apteekkariperheestä toiseen. Ura urkenee, vaikka vaikeaa on. Omaksi ostettu apteekki palaa. Serlachius lähtee Näsijärven yli Mäntänkoskelle, vaikka kyläpahaseen ei ole edes tietä, jota pitkin tuotteet voitaisiin hoitaa maailmalle. Ottamalla epäinhimillisen määrän velkaa G.A. Serlachius saa puuhioketehtaan pystyyn.

Myöhemmin G.A. Serlachius oy:stä tuli ensin osa Metsä-Serlaa, ja sitten Metsä Groupia, joka on pörssilistatun kartonkivalmistajan Metsä Boardin pääomistaja. Serla talous- ja vessapaperit tehdään edelleen Mäntässä, ihan Mäntän klubin vieressä. Tänä keväänä Suomen vessapaperihuoltovarmuus oli kiinni Mäntän tehtaista. (FYI: Tehdas ei ihmeemmin haise.)

Gustav-museo keskittyy hullun kunnianhimon ja itsepäisyyden riivaaman, onnettoman oloisen patruunan elämäntyön esittelemiseen. Se on erinomaisen hyvin toteutettu historiamuseo.

Mutta Mäntän päämuseo on Gösta. Gösta on Gustavin veljenpoika, joka uimalla setänsä liiveihin ja naimalla tämän tyttären Sissin junaili itsensä tehtaan pääomistajaksi ohi serkkunsa Axelin, Gustavin pojan. Tuhlaavainen Axel ajautui lopulta vararikkoon ja teki itsemurhan. Gösta dumppasi Sissin tämän mielenterveysongelmien takia. (Ester Toivosen kanssa Gösta heilasteli vasta toisen vaimonsa, Ruthin, aikana.) Mänttä on Suomen Dallas ja Serlachiukset Ewingit.

Sekä Gösta että Gustav olivat suuria taiteenkerääjiä ja suosijoita. ja Gösta-museo onkin taidemuseo. Ja millainen taidemuseo!  On Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Schjerfbeckiä, Thesleffiä ja Simbergiä. Viime kesän näyttelyssä seinällä roikkui pikantisti myös Jani Leinosen Elovena-työ. Museo on rakennettu Göstan kodikseen rakennuttamaan Joeniemen kartanoon.

Hauskinta on, että matkan Mäntän keskustasta ja Gustav-museosta Göstaan voi tehdä ilmaisella Serlachius-pyörällä pitkin järven rannassa kulkevaa parin kilometrin metsäpolkua. Se oli tosi kiva retki ja sopiva matka.

Mäntän vessapaperitehtaan vanha puoli.

Museoiden ja kuvataideviikkojen ansiosta Mäntässä voi syödä paljon paremmin kuin vastaavankokoisessa pikkukaupungissa keskimäärin. Poikkesin Göstasta palatessani lounaalle Honkahoviin, joka on täydellinen funkkiskartano Mäntän keskustan liepeillä järven rannassa. Se on rakennutettu Göstan pojalle R. Erik Serlachiukselle, josta oli tuleva yhtiön toimitusjohtaja. Hyviä ruokapaikkoja ovat myös Hotel Alexander ja Mäntän Klubi.

Olen tänä keväänä palannut mielessäni monta kertaa Mänttään, kun olen lukenut Gösta Serlachiuksen mainiota elämäkertaa Paperisydän iltalukemisena. Mänttä on ihana kesäkohde. Menkää tekin! Nyt on se kesä, kun Mänttä hakkaa Berliinin.

Oletko sijoitusjahkailija? Sijoittajaksi 7 päivässä -kirja on tarkoitettu sinulle

Kun alkaa puhua omista raha- ja sijoitusasioistaan julkisesti, saa vastavuoroisesti kuulla toisten ihmisten kokemuksista.

Se on opettavaista ja ihanaa. Olen kuullut menestyksistä ja epäonnistumisista, yrityksistä ja erehdyksistä. Mutta aika usein olen kuullut tämän: ”olen kyllä miettinyt sijoittamisen aloittamista, mutta…” Ja tämä kuiskaten. Sitä ihan hävetään, että omia raha-asioita ei ole tullut mietittyä loppuun asti.

Ei pitäisi. Sijoitusjahkailijat eivät ole saamattomuutensa kanssa yksin. Kynnys aloittaa sijoittaminen on hirveän paljon suurempi kuin olin ikinä osannut kuvitellakaan. Fiksut ammattilaiset, jotka tienaavat hyvin ja menestyvät urallaan, eivät saa aikaiseksi edes indeksirahastosalkun aloittamista.

Minulle se ei ollut temppu eikä mikään. Minä vain aloitin. Miksi?

Minua auttoi se, että minulla oli jo sijoitussalkku, oli ollut lapsesta saakka. Tiesin, että tavallinen ihminen voi omistaa osakkeita. Olin nähnyt, miten salkku käyttäytyy isoissa laskuissa ja siten tiesin, että kun sijoitusaika on tarpeeksi pitkä, salkku, jossa on riittävästi sitä sun tätä kömpii plussalle.

Olen alkanut ajatella, että sijoittaminen on perinnöllistä. Jos sitä näkee kotona, se näyttäytyy normaalina asiana. Ja jos sijoittamista ei näe, se näyttäytyy pelottavana ja jopa epäreiluna asiana.

Tämä oli tärkein syy siihen, miksi halusin kirjoittaa kirjan sijoittamisen aloittamisesta. Halusin talloa matalammaksi aloituskynnystä. Sijoittamisen ei pitäisi olla perinnöllistä. Sen ei pitäisi olla mikään rikkaiden salaisuus, päinvastoin! Ihan kaikkien pitäisi saada mahdollisuus tietää, miten sijoittaminen toimii. Siksi sijoittamisesta pitää puhua.

IMG_1693.JPG

Sijoittajaksi 7 päivässä -kirjassa puramme Unna Lehtipuun kanssa tätä tematiikkaa. Kirjassa esitellään viikon ohjelma, jossa ajatuksena on, että kun kirja on luettu, lukija uskaltaa mennä aloituskynnyksen yli ja tehdä sen ensimmäisen päätöksen. Kirjassa käsittelemme joka päivä eri perusasioita arvo-osuustilin perustamisesta hermojen hallintaan. Mukana on myös muita erilaisia sijoittajia, jotka kertovat omista kokemuksistaan. Parhaan palautteen mukaan ”kirja on jopa inspiroiva, mitä en olisi uskonut”. Sijoittaminen on supermielenkiitoista!

Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri sanoi edellisviikolla Pörssisäätiön perinteisissä Soppajuhlissa, että elämme uudenlaista aikaa. Ihminen voi olla duunari ja omistaja samaan aikaan. Se oli hienosti sanottu. Näinhän se on. Sijoittaminen demokratisoituu. Alkuun pääsee pienellä summalla ja nykyaikaiset yksinkertaiset sijoitustuotteet mahdollistavat sen, ettei syvällistä tietoa enää tarvita.

Kaikilla järkevillä aloittajilla on sijoittamiseen liittyviä huolia. Jos ei ole, he ovat todennäköisesti vähän uhkarohkeita, sillä sijoittamalla voi myös menettää rahaa. Fiksut aloittelijat ovat vähän huolissaan. He myös ottavat huolensa todesta tekemällä sellaisia sijoitusvalintoja, joiden kanssa voi hyvin elää. Näistäkin teemoista lisää kirjassa.

Kirja on muuten Akateemisissa helmikuun ystävätarjouksessa hintaan 23,90. Tsek: https://www.akateeminen.com/sijoittajaksi-7-paivassa-9789521436406.html

AdLibriksessä hinta on 24,90: https://www.adlibris.com/fi/kirja/sijoittajaksi-7-paivassa-9789521436406

 

Sijoittamiselta halutaan elämänhallintaa, ei rikkauksia

Pohdin kolumnissa sijoittamisen motiiveita. Luulin alkuun itsekin sijoittavani rikastuakseni, mutta olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin. Raha tuo elämään liikkumavaraa ja vapautta. Siitä kolumnissa.

 

Kuinka voittaa haastatteluissa? Näin vältät 3 pahinta Jokerit-virhettä

Olen toimittajataustani ansiosta päässyt tekemään lukuisia mediavalmennuksia ja teen niitä jonkun verran edelleen. Tämän vuoden aikana olen saanut niihin arvokkaan uuden perspektiivin, sillä tulin itse antaneeksi ison määrän haastatteluita liittyen sijoitusharrastukseeni. Toimittajana sitä luulee tietävänsä kaiken haastatteluissa pärjäämisestä, mutta totuus on, että niiden antaminen on ihan erilaista puuhaa kuin niiden tekeminen. Se on vaikeaa, erityisesti kriisitilanteessa.

Fiksut organisaatiot valmentavat puhemiehiään kohtaamaan median. Siinä ei ole mitään pahaa. Taitamattomalta haastateltavalta pointti katoaa. Mediavalmennuksissa (ainakaan minun) ei opetella sitä, miten toimittajia sumutetaan, vaan sitä, miten oma näkemys asioista tuodaan esiin fiksusti ja koherrentisti.

daniel-mccullough-514240-unsplash
Kriisiviestintähaastattelussa haastateltava kokee helposti olevansa syytettyjen penkillä. Tunteiden hallinta on silloin tärkeää. Epäreilussakin tilanteessa mölyt täytyy pitää mahassa. Kuva: Daniel McCullough / Unsplash

Nykyisin onkin aika harvinaista nähdä haastattelua, jossa haastateltava päästelisi menemään ihan kunnolla ja antaisi paukkua kaikki fiiliksensä. Edes urheilijat eivät enää suoritustensa jälkeen adrenaliinipäissään lauo täysillä lausuntoja. Mutta aina välillä joku rikkoo kaavan.

Jokerien toimitusjohtaja Jukka Kohonen antoi Ilta-Sanomille haastattelun, jota voi aidosti kutsua ”harvinaiseksi haastatteluksi”, niin moni asia siinä eteni poikkeuksellisia latuja. Kohosta haastateltiin Jokerien tekemistä miljoonatappioista. Purin tähän, mitä siitä voi oppia.

  1. Ilo on hyvä tunne, suru on hyvä tunne, mutta vitutusta ei kannata paljastaa. Kohosta harmittaa toimittajan ja suomalaisen median vinkkeli Jokereiden tekemiin tappioihin. ”Mä en voi käsittää, kun luen näitä samoja uutisia joka kerta. Ensinnäkin sen täytyy olla tarkoituksenhakuista, että halutaan taivastella niitä tappioita. Tai sitten se johtuu siitä, että toimittajat ovat vain niin kuistilla tai pleksi huurussa tästä asiasta etteivät he oikeasti ymmärrä tätä”, Kohonen sanoo. Toimittajien kuuluu kysyä kysymyksiä. Toimittajien kuuluu kysyä inhottavia kysymyksiä. Joskus ne tuntuvat ihan   Mutta mediaan turhautuminen ei edistä asiaa yhtään. Päinvastoin.
  2. Turhautuneena joutuu puolustuskannalle ja ojasta allikkoon. Jokerit on ollut ennenkin Sanoman medioiden hampaissa ja ärsyttäähän se. Tuoreessa muistissa on Kuukausiliitteen juttu, joka ansiokkaasti purki Jokerien ja KHL:n suhdetta Venäjän valtapoliittisiin intresseihin. Jokerit hermostui erityisesti lehden kannesta, jossa narrilogoon oli photoshopattu Putinin naama. Se uhkasi Sanomia jopa oikeustoimilla. Kuukausiliitteen jutun jälkimainingeissa Jokerien intresseissä olisi edistää mielikuvaa siitä, että tässä vain pelataan hyvää hokia, eikä olla Putinin narreina yhtään. Mutta turhautuneena omat intressit helposti unohtuvat, kun harmistus ottaa vallan. ”Jos rahoittajilla on intressit rahoittaa ja ne tietävät etukäteen, että niiden tarvitsee rahoittaa, niin se ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä sama asia kuin, että jollekin syntyy tappiota! Ne ovat suunniteltuja kuluja, jotka rahoittaja on valmistautunut maksamaan saadakseen mahdollisesti sille rahoitukselleen vastinetta jostakin muualta.”  Vastinetta jostakin muualta? Mistä? Juuri tämä kysymys saa haastattelussa bensaa liekkeihinsä, vaikka sitä pitäisi yrittää sammuttaa.
  3. Oma viesti täytyy tuoda selvästi esiin. Haastattelu on hyökkäyspeliä. Kohosella on itse asiassa ihan loogisen kuuloinen selitys rahoittajien motiiveille. ”Mitä jos ne rahoittajat ovat samoja, jotka rahoittavat KHL:ää ja heillä on intressi sen suhteen? Mitä jos he saavat KHL:lle televisiosopimuksen ja useamman brändisponsorin vain, jos Jokerit pelaa sarjassa?” Tämä pointti hukkuu omaan defensiivisyyteensä. Oma viesti täytyy tuoda esiin asiallisesti ja mieluusti pitkin haastattelua. Hyökkäys on paras puolustus. Tämä on tärkein yksittäinen pointti. Kun kriittinen kirjoittelu yltyy, täytyy ottaa hetki happea ja miettiä, mikä on se mielikuva, joka organisaatiosta halutaan luoda, ja mitkä viestit sitä tukevat. Se on se maali, johon pelataan. Tämä kun on kirkkaana mielessä, pärjää.

Onko sinun rahoillasi merkitystä? HS-kolumnissa ilmastonmuutoksen torjuntaa sijoittamalla

Mitä tehdä,  jos kuvat merien muovipyörteistä ja jääkarhuista sulavilla jäälautoilla ahdistavat? Vaikuttaa rahalla. HS-kolumnissa vastuullisesta sijoittamisesta.