Oletko sijoitusjahkailija? Sijoittajaksi 7 päivässä -kirja on tarkoitettu sinulle

Kun alkaa puhua omista raha- ja sijoitusasioistaan julkisesti, saa vastavuoroisesti kuulla toisten ihmisten kokemuksista.

Se on opettavaista ja ihanaa. Olen kuullut menestyksistä ja epäonnistumisista, yrityksistä ja erehdyksistä. Mutta aika usein olen kuullut tämän: ”olen kyllä miettinyt sijoittamisen aloittamista, mutta…” Ja tämä kuiskaten. Sitä ihan hävetään, että omia raha-asioita ei ole tullut mietittyä loppuun asti.

Ei pitäisi. Sijoitusjahkailijat eivät ole saamattomuutensa kanssa yksin. Kynnys aloittaa sijoittaminen on hirveän paljon suurempi kuin olin ikinä osannut kuvitellakaan. Fiksut ammattilaiset, jotka tienaavat hyvin ja menestyvät urallaan, eivät saa aikaiseksi edes indeksirahastosalkun aloittamista.

Minulle se ei ollut temppu eikä mikään. Minä vain aloitin. Miksi?

Minua auttoi se, että minulla oli jo sijoitussalkku, oli ollut lapsesta saakka. Tiesin, että tavallinen ihminen voi omistaa osakkeita. Olin nähnyt, miten salkku käyttäytyy isoissa laskuissa ja siten tiesin, että kun sijoitusaika on tarpeeksi pitkä, salkku, jossa on riittävästi sitä sun tätä kömpii plussalle.

Olen alkanut ajatella, että sijoittaminen on perinnöllistä. Jos sitä näkee kotona, se näyttäytyy normaalina asiana. Ja jos sijoittamista ei näe, se näyttäytyy pelottavana ja jopa epäreiluna asiana.

Tämä oli tärkein syy siihen, miksi halusin kirjoittaa kirjan sijoittamisen aloittamisesta. Halusin talloa matalammaksi aloituskynnystä. Sijoittamisen ei pitäisi olla perinnöllistä. Sen ei pitäisi olla mikään rikkaiden salaisuus, päinvastoin! Ihan kaikkien pitäisi saada mahdollisuus tietää, miten sijoittaminen toimii. Siksi sijoittamisesta pitää puhua.

IMG_1693.JPG

Sijoittajaksi 7 päivässä -kirjassa puramme Unna Lehtipuun kanssa tätä tematiikkaa. Kirjassa esitellään viikon ohjelma, jossa ajatuksena on, että kun kirja on luettu, lukija uskaltaa mennä aloituskynnyksen yli ja tehdä sen ensimmäisen päätöksen. Kirjassa käsittelemme joka päivä eri perusasioita arvo-osuustilin perustamisesta hermojen hallintaan. Mukana on myös muita erilaisia sijoittajia, jotka kertovat omista kokemuksistaan. Parhaan palautteen mukaan ”kirja on jopa inspiroiva, mitä en olisi uskonut”. Sijoittaminen on supermielenkiitoista!

Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri sanoi edellisviikolla Pörssisäätiön perinteisissä Soppajuhlissa, että elämme uudenlaista aikaa. Ihminen voi olla duunari ja omistaja samaan aikaan. Se oli hienosti sanottu. Näinhän se on. Sijoittaminen demokratisoituu. Alkuun pääsee pienellä summalla ja nykyaikaiset yksinkertaiset sijoitustuotteet mahdollistavat sen, ettei syvällistä tietoa enää tarvita.

Kaikilla järkevillä aloittajilla on sijoittamiseen liittyviä huolia. Jos ei ole, he ovat todennäköisesti vähän uhkarohkeita, sillä sijoittamalla voi myös menettää rahaa. Fiksut aloittelijat ovat vähän huolissaan. He myös ottavat huolensa todesta tekemällä sellaisia sijoitusvalintoja, joiden kanssa voi hyvin elää. Näistäkin teemoista lisää kirjassa.

Kirja on muuten Akateemisissa helmikuun ystävätarjouksessa hintaan 23,90. Tsek: https://www.akateeminen.com/sijoittajaksi-7-paivassa-9789521436406.html

AdLibriksessä hinta on 24,90: https://www.adlibris.com/fi/kirja/sijoittajaksi-7-paivassa-9789521436406

 

Sijoittamiselta halutaan elämänhallintaa, ei rikkauksia

Pohdin kolumnissa sijoittamisen motiiveita. Luulin alkuun itsekin sijoittavani rikastuakseni, mutta olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin. Raha tuo elämään liikkumavaraa ja vapautta. Siitä kolumnissa.

 

Kuinka voittaa haastatteluissa? Näin vältät 3 pahinta Jokerit-virhettä

Olen toimittajataustani ansiosta päässyt tekemään lukuisia mediavalmennuksia ja teen niitä jonkun verran edelleen. Tämän vuoden aikana olen saanut niihin arvokkaan uuden perspektiivin, sillä tulin itse antaneeksi ison määrän haastatteluita liittyen sijoitusharrastukseeni. Toimittajana sitä luulee tietävänsä kaiken haastatteluissa pärjäämisestä, mutta totuus on, että niiden antaminen on ihan erilaista puuhaa kuin niiden tekeminen. Se on vaikeaa, erityisesti kriisitilanteessa.

Fiksut organisaatiot valmentavat puhemiehiään kohtaamaan median. Siinä ei ole mitään pahaa. Taitamattomalta haastateltavalta pointti katoaa. Mediavalmennuksissa (ainakaan minun) ei opetella sitä, miten toimittajia sumutetaan, vaan sitä, miten oma näkemys asioista tuodaan esiin fiksusti ja koherrentisti.

daniel-mccullough-514240-unsplash
Kriisiviestintähaastattelussa haastateltava kokee helposti olevansa syytettyjen penkillä. Tunteiden hallinta on silloin tärkeää. Epäreilussakin tilanteessa mölyt täytyy pitää mahassa. Kuva: Daniel McCullough / Unsplash

Nykyisin onkin aika harvinaista nähdä haastattelua, jossa haastateltava päästelisi menemään ihan kunnolla ja antaisi paukkua kaikki fiiliksensä. Edes urheilijat eivät enää suoritustensa jälkeen adrenaliinipäissään lauo täysillä lausuntoja. Mutta aina välillä joku rikkoo kaavan.

Jokerien toimitusjohtaja Jukka Kohonen antoi Ilta-Sanomille haastattelun, jota voi aidosti kutsua ”harvinaiseksi haastatteluksi”, niin moni asia siinä eteni poikkeuksellisia latuja. Kohosta haastateltiin Jokerien tekemistä miljoonatappioista. Purin tähän, mitä siitä voi oppia.

  1. Ilo on hyvä tunne, suru on hyvä tunne, mutta vitutusta ei kannata paljastaa. Kohosta harmittaa toimittajan ja suomalaisen median vinkkeli Jokereiden tekemiin tappioihin. ”Mä en voi käsittää, kun luen näitä samoja uutisia joka kerta. Ensinnäkin sen täytyy olla tarkoituksenhakuista, että halutaan taivastella niitä tappioita. Tai sitten se johtuu siitä, että toimittajat ovat vain niin kuistilla tai pleksi huurussa tästä asiasta etteivät he oikeasti ymmärrä tätä”, Kohonen sanoo. Toimittajien kuuluu kysyä kysymyksiä. Toimittajien kuuluu kysyä inhottavia kysymyksiä. Joskus ne tuntuvat ihan   Mutta mediaan turhautuminen ei edistä asiaa yhtään. Päinvastoin.
  2. Turhautuneena joutuu puolustuskannalle ja ojasta allikkoon. Jokerit on ollut ennenkin Sanoman medioiden hampaissa ja ärsyttäähän se. Tuoreessa muistissa on Kuukausiliitteen juttu, joka ansiokkaasti purki Jokerien ja KHL:n suhdetta Venäjän valtapoliittisiin intresseihin. Jokerit hermostui erityisesti lehden kannesta, jossa narrilogoon oli photoshopattu Putinin naama. Se uhkasi Sanomia jopa oikeustoimilla. Kuukausiliitteen jutun jälkimainingeissa Jokerien intresseissä olisi edistää mielikuvaa siitä, että tässä vain pelataan hyvää hokia, eikä olla Putinin narreina yhtään. Mutta turhautuneena omat intressit helposti unohtuvat, kun harmistus ottaa vallan. ”Jos rahoittajilla on intressit rahoittaa ja ne tietävät etukäteen, että niiden tarvitsee rahoittaa, niin se ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä sama asia kuin, että jollekin syntyy tappiota! Ne ovat suunniteltuja kuluja, jotka rahoittaja on valmistautunut maksamaan saadakseen mahdollisesti sille rahoitukselleen vastinetta jostakin muualta.”  Vastinetta jostakin muualta? Mistä? Juuri tämä kysymys saa haastattelussa bensaa liekkeihinsä, vaikka sitä pitäisi yrittää sammuttaa.
  3. Oma viesti täytyy tuoda selvästi esiin. Haastattelu on hyökkäyspeliä. Kohosella on itse asiassa ihan loogisen kuuloinen selitys rahoittajien motiiveille. ”Mitä jos ne rahoittajat ovat samoja, jotka rahoittavat KHL:ää ja heillä on intressi sen suhteen? Mitä jos he saavat KHL:lle televisiosopimuksen ja useamman brändisponsorin vain, jos Jokerit pelaa sarjassa?” Tämä pointti hukkuu omaan defensiivisyyteensä. Oma viesti täytyy tuoda esiin asiallisesti ja mieluusti pitkin haastattelua. Hyökkäys on paras puolustus. Tämä on tärkein yksittäinen pointti. Kun kriittinen kirjoittelu yltyy, täytyy ottaa hetki happea ja miettiä, mikä on se mielikuva, joka organisaatiosta halutaan luoda, ja mitkä viestit sitä tukevat. Se on se maali, johon pelataan. Tämä kun on kirkkaana mielessä, pärjää.

Onko sinun rahoillasi merkitystä? HS-kolumnissa ilmastonmuutoksen torjuntaa sijoittamalla

Mitä tehdä,  jos kuvat merien muovipyörteistä ja jääkarhuista sulavilla jäälautoilla ahdistavat? Vaikuttaa rahalla. HS-kolumnissa vastuullisesta sijoittamisesta.

Se yksi itsestäänselvä asia, jota henkilöbrändin rakentaminen vaatii niin miehiltä kuin naisiltakin

Twitterissä syttyi eilen keskustelu Twitterissä seurattavista naisista. Se sai alkunsa, kun verkkoon putkahti kuva nimilistasta, jossa henkilöbrändikouluttaja Tom Laine esitteli ihmisiä, joita kannattaa seurata Twitterissä. Kaikki olivat miehiä. Palautteen seurauksena Laine päätyi kokoamaan listan Twitterin vaikuttajanaisista.

Nopsasti syntynyt lista osoittaa, että valovoimaisia Twitter-naisia on ihan hirveästi. Se ei silti tarkoita, että henkilöbrändin rakentaminen olisi helppoa.

Ensimmäinen kynnys, jonka yli pitää päästä, on se, että uskaltaa ajatella itseään brändinä. Kauheaa! Brändinrakennushan on sama asia kuin pyrkyryys, eikö? Tämä pelko piinaa varmaan suurinta osaa asiantuntijoista, jotka miettivät omaa näkyvyyttään.

Mukavinta varmasti on, jos brändiä ei tarvitsisi miettiä. Silloin ei ole pelkoa pyrkyryydestä. Moni ei ole miettinyt, kun ei ole tarvinnut. Jos asemaa, näkemyksiä, mainetekoja ja ilmaisukykyä – tai edes jotain näistä sopivassa suhteessa – on siunaantunut, brändi kyllä voi syntyä itsestäänkin. Rooli politiikassa tai mediassa auttaa.

Mutta entä tavallinen asiantuntija, joka salaa miettii, voisiko ja kannattaisiko minulla olla näkyvämpi henkilöbrändi? Auttaisiko se esimerkiksi selättämään tytöttelyn?

Kyllä se voi auttaa. Siitä ei pääse mihinkään, että uusien ihmisten kanssa on helpompi toimia, kun heillä on sinusta positiivinen ennakkokäsitys. Jos ihmiset ajattelevat, että tuossa on se terävän, osaavan ja hauskan oloinen tyyppi Twitteristä, he ovat kiinnostuneempia kuuntelemaan tämän tyypin ajatuksia. Henkilöbrändi tuo kommunikaatiovaltaa ja sitä kautta työmahdollisuuksia. Olen saanut huomata tämä itse. Työkeikkoja ja erilaisia kutsuja on tullut, koska olen sijoittamisesta puhuva nainen.

En keksi kuin yhden mahdollisen erottavan tekijän naisten ja miesten henkilöbrändihommissa ja siitäkin olen vähän epävarma. Jos naiset keskimäärin ovat jossain miehiä huonompia, se on omien näkemysten esittämisessä. Siinä naiset himmailevat miehiä enemmän. Tästä on olemassa tutkimustietoakin, vaikka yleistys on karkea. 

Valitettavasti on niin, että omien näkemysten himmailun myötä menee tehokkain ase asiantuntijan henkilöbrändin rakentamiseen. Henkilöbrändin rakentamisen suurin virhe on keskittyä muotoon, kun pitäisi keskittyä sisältöön, niihin näkemyksiin. Kuvitellaan, että henkilöbrändi on yhtä kuin säkenöivät sometilit ja muutenkin sopivan näköinen paketti. Ne ovat kuitenkin vain brändin pintakuohoa, jos edes sitä. Ilmankin pärjää.

Näkemysten panttaamisesta asiantuntijabrändiksi

Asiantuntijan henkilöbrändi lähtee siitä, että on jotain sanottavaa. Twitterissä on toki henkilöbrändejä, jotka tunnetaan siitä, että he ovat hauskoja, mutta hauskaksi on vaikea oppia. Niitäkin brändejä löytyy, jotka jakavat linkkejä valtavalla tahdilla. Siihen on harvalla aikaa.

Onneksi on toinen tie: ajattelu. Sitä voi kehittää lukemalla, keskustelemalla ja kirjoittamalla. Sillekin täytyy raivata vähän aikaa, mutta ajatteluaikaa kukaan tuskin pitää uhrauksena.

IMG_0849
Olipa aika siistiä päästä tällä viikolla vaikuttajanaisten aamupalalle Smolnaan. Sitä ei olisi koskaan tapahtunut, ellen olisi muuttanut yhtä asiaa elämässäni eli lisännyt aikaa ajattelulle.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että juuri ajatteluajan raivaaminen on ollut suurin asia henkilöbrändin rakentumiseen vaikuttava asia. Se on myös ollut investointi, joka on jo maksanut itsensä takaisin.

Henkilöbrändi ei siis rakennu muoto vaan ajatus edellä – ja se, jos joku on ihanaa! Ei tarvitse miettiä sitä, mitä muut ajattelevat sinusta, kun kysymys on siitä, mitä he ajattelevat sinun ajatuksistasi. Ne taas eivät koskaan ole ihan valmiita ja niitä voi aina kehittää. Treenaamalla retoriikka ne voi opetella perustelemaan ja esittämään paremmin.

Ajatuksista syntyvät sitten ne elementit, joihin someajan henkilöbrändit perustuvat, eli erimuotoiset sisällöt. Niihin kannattaa suhtautua siten, että ensin on ajateltava ja sitten vasta tuotettava. Henkilöbrändi ei synny sillä, että tuijottaa tyhjää ruutua ja miettii, että nyt minun pitäisi alkaa suoltamaan. Se syntyy siten, että hakeutuu itseä kiinnostavien teemojen pariin ja ajattelee niitä eteenpäin. Sitten niiden purkautumista blogeiksi, twiiteiksi ja vaikka miksi, ei voi estää.

 

Sijoitussalkun koko ja suurimmat osakeomistukset – Salkunrakentaja kysyi, minä kerroin

Sijoitussivusto Salkunrakentaja tekee juttusarjaa Vuoden Sijoittaja -ehdokkaista. Tämä oli hauska haastattelu – pääsin kertomaan omasta sijoitustyylistä ja osakevalinnoista. Vuoden sijoittajaa ehtii vielä äänestää täällä. Skrollaa ihan sivun alalaitaan asti!

Ehdokkaita on joka vähän joka lähtöön, mikä on hieno juttu. Sijoittamisen pitäisi olla kaikenlaisten ihmisten juttu.

Onko myyminen niljakasta kaupittelua? Näistä opeista oli apua, kun ryhdyin yrittäjäksi

 

joshua-coleman-655076-unsplash
Kvaak kvaak, sanoi myyjä ja kvaakotti vain menemään? No ei sentään. Kuva: Joshua Coleman / Unsplash

Pelkäsin kolmea asiaa, kun siirryin ison median turvallisesta norsunluutornista työskentelemään viestintätoimistossa, jossa työt tehdään asiakkaille. Ne olivat myyminen, asiakkaat ja laskuttaminen.

Tässä syyt:

1) Myyminen. Ei ole kuulkaa valtiotieteilijää tehty myymään mitään!

2) Asiakkaat. Miten niiden kanssa oikein toimitaan?

3) Laskuttaminen. Kuinka monta asiaa voi mennä väärin, kun laittaa laskun menemään?

Eli pelkäsin asiakasprosessin alkua, keskivaihetta ja loppua. Jos olisin tiennyt, että viestintäkonsultti tekee tällaisiakin hommia, olisi siirto mediasta viestintään varmaan jäänyt tekemättä.

Veikkaan, että monella asiantuntijataustaisella, yrittäjyydestä haaveilevalla oman elämänsä ravistelijalla on samanlaisia pelkoja. Ajattelin, että kertoisin, mikä jeesasi minua näiden pelkojen kanssa. Tajusin aika nopsasti, etteivät asiat mahdu yhteen postaukseen, joten tästä tulee nyt sarja.

Ensimmäinen osa käsittelee B2B-myyntiä eli myyntiä toisille yrityksille.

Onko myyminen niljakasta kaupittelua? No ei tietenkään, kun kyse on asiantuntijapalveluiden myymisestä toisille yrityksille. Mutta sellainen mielikuva syntyy helposti, jos ainoa kokemus myynnistä ovat puhelinmyyjien ja verkostomarkkinoijien yhteydenotot tai käynnit autokaupassa. Moni meistä ajattelee, ettei halua olla myynnin kohteena. Ja koska kohteena oleminen on inhottavaa, pelkkä ajatuskin siitä, että itse myisi jotain, on kuvottava.

Millaista asiantuntijapalveluiden myyminen sitten on?

1) Verkostomarkkinoinnista jää mieleen se, että myyminen on oman tuotteen kehumista ja potentiaalisen asiakkaan pään puhumista pyörälle lupauksilla terveydestä ja järjestyksestä. Todellisuudessa parasta myyntiä on kuuntelu – se, että saat asiakkaan juttelemaan, mistä kiikastaa ja missä menee hyvin. Asiantuntijapalveluiden myynti tyssää helposti siihen, että kaupittelee avainta, joka ei lainkaan vastaa asiakkaan lukkoa. Siksi kuuntelu. Myynnissä kyse ei ole sinusta, tai tuotteestasi. Kyse on asiakkaasta. Tämän kun tajuaa, on jo pitkällä kaupittelufiiliksen karkoittamisesta.

2) Panostamista siihen, että on kiinnostava. Tämän opin iltapäivälehdessä, jossa printtiaikaan jokapäiväinen rastimme oli miettiä, millä seuraavan päivän lehti myydään. Muilla medioilla olisi siihen aikaan se etu, että ihmiset kuluttivat niiden tuotteita kuin tahdottomat zombit, jotka laittavat puoli yhdeksän uutiset illalla auki kysymättä, mitä siellä on. Kiinnostavuuteen panostaminen tarkoittaa sitä, että miettii asiakkaan tarpeita ja yhdistää ne herättelevällä tavalla siihen asiantuntemukseen, joka sinulla on

3) Luo niitä zombeja! Jokaisen myyjän unelma toki on, että myyntiä ei tarvitsisi tehdä, vaan asiakkaat tulisivat luokse kuin zombit. Termillä on nykyisin nimikin: inbound-markkinointi. Se tarkoittaa sitä, että sinä ja tuotteesi olette kuin puoli yhdeksän uutiset ennen vanhaan. Ihmiset haluavat kuulla, mitä sanottavaa teillä on. Ja koska he haluavat kuulla sinua, he haluavat myös ostaa sinulta. Zombeja luodaan käytännössä omalla kiinnostavalla viestinnällä. Asiantuntijapalveluiden myynnissä se voi tarkoittaa myös henkilöbrändin rakentamista ja somen hyödyntämistä – niistä joskus toiste

4) Lämpöä, aito kiinnostusta toisen asiaan. Ihminen on toki perso imarteluillekin, mutta tyhjät sanat karisevat nopeasti lattialle. Hyvä yhteys syntyy kyvystä asettua asiakkaan saappaisiin. Niistä saappaista täytyy vain sitten nähdä jotain eri lailla kuin asiakas.

5) Muista, että asiakkaalla on usein pomo, jolle asiakkaan pitää sinut myydä. Tee hänelle asiat helpoksi ja luo myyntiesitys, joka hajamielisestikin asiaan perehtyneen on helppo esitellä eteenpäin.

6) Uskoa omaan asiaan. On ihan mahdotonta myydä sellaista, joka saa sydämenpohjan kouraisemaan kysymyksestä ”onkohan tämä nyt hyvä juttu asiakkaalle”. Asiantuntijapalveluita myytäessä tähän kysymykseen ei ole niin helppo vastata myöntävästi kuin myydessä kapseleita, joiden uskoo auttavan omiin vaivoihin.

7) Ymmärrystä sanoa ei, jos ei pysty toimittamaan ratkaisua, jonka asiakas tarvitsee. Rahat kopsahtavat todennäköisesti tilille, mutta seuraavaa keikkaa ei välttämättä tule.

8) Rohkeutta ottaa yhteyttä, mutta senkään ei tarvitse olla kaupittelua. Itse myyminen ei ole lopulta kovin vaikeaa, sen sijaan myymään pääseminen on. Start-upissa, jossa kyse oli uudesta tuotteesta, josta asiakas ei ollut ponnisteluistamme huolimatta välttämättä edes kuullut, tämä ”kylmäsoittelu” oli kaikkein vaikeinta. Vuorosanat kannattaa opetella hyvin, mutta ne eivät saa kuulostaa ulkoa opetelluilta. Tässäkin kohtaa on tärkeää ujuttaa soittoon se, miksi juuri tämän soiton saajan kannattaa kuunnella puhelua. Helpointa yhteydenotto on, kun huomaa spesifin ongelman, jonka olisi ässä ratkaisemaan. Googlaa, missä keskusteluissa yritys on mukana, tsekkaa sen nettisivut ja yritä miettiä, missä juuri sinä voisit auttaa. Jos et keksi sitä, miksi toinen kiireen keskellä luurin päässä kuuntelisi sinua minuuttiakaan?

Muistan ensimmäinen myyntitapaamiseni vielä kuin eilisen päivän. Jännitti ihan helvetisti. En ollut onneksi yksin, vaan rautaisen työkaverin kanssa. Eikä se ollut niljakasta yhtään. Päinvastoin, se oli superkiinnostavaa, kun malttoi kuunnella ja yrittää paikallistaa sitä kohtaa, jossa osaisi auttaa.