Twitterissä syttyi eilen keskustelu Twitterissä seurattavista naisista. Se sai alkunsa, kun verkkoon putkahti kuva nimilistasta, jossa henkilöbrändikouluttaja Tom Laine esitteli ihmisiä, joita kannattaa seurata Twitterissä. Kaikki olivat miehiä. Palautteen seurauksena Laine päätyi kokoamaan listan Twitterin vaikuttajanaisista.
Nopsasti syntynyt lista osoittaa, että valovoimaisia Twitter-naisia on ihan hirveästi. Se ei silti tarkoita, että henkilöbrändin rakentaminen olisi helppoa.
Ensimmäinen kynnys, jonka yli pitää päästä, on se, että uskaltaa ajatella itseään brändinä. Kauheaa! Brändinrakennushan on sama asia kuin pyrkyryys, eikö? Tämä pelko piinaa varmaan suurinta osaa asiantuntijoista, jotka miettivät omaa näkyvyyttään.
Mukavinta varmasti on, jos brändiä ei tarvitsisi miettiä. Silloin ei ole pelkoa pyrkyryydestä. Moni ei ole miettinyt, kun ei ole tarvinnut. Jos asemaa, näkemyksiä, mainetekoja ja ilmaisukykyä – tai edes jotain näistä sopivassa suhteessa – on siunaantunut, brändi kyllä voi syntyä itsestäänkin. Rooli politiikassa tai mediassa auttaa.
Mutta entä tavallinen asiantuntija, joka salaa miettii, voisiko ja kannattaisiko minulla olla näkyvämpi henkilöbrändi? Auttaisiko se esimerkiksi selättämään tytöttelyn?
Kyllä se voi auttaa. Siitä ei pääse mihinkään, että uusien ihmisten kanssa on helpompi toimia, kun heillä on sinusta positiivinen ennakkokäsitys. Jos ihmiset ajattelevat, että tuossa on se terävän, osaavan ja hauskan oloinen tyyppi Twitteristä, he ovat kiinnostuneempia kuuntelemaan tämän tyypin ajatuksia. Henkilöbrändi tuo kommunikaatiovaltaa ja sitä kautta työmahdollisuuksia. Olen saanut huomata tämä itse. Työkeikkoja ja erilaisia kutsuja on tullut, koska olen sijoittamisesta puhuva nainen.
En keksi kuin yhden mahdollisen erottavan tekijän naisten ja miesten henkilöbrändihommissa ja siitäkin olen vähän epävarma. Jos naiset keskimäärin ovat jossain miehiä huonompia, se on omien näkemysten esittämisessä. Siinä naiset himmailevat miehiä enemmän. Tästä on olemassa tutkimustietoakin, vaikka yleistys on karkea.
Valitettavasti on niin, että omien näkemysten himmailun myötä menee tehokkain ase asiantuntijan henkilöbrändin rakentamiseen. Henkilöbrändin rakentamisen suurin virhe on keskittyä muotoon, kun pitäisi keskittyä sisältöön, niihin näkemyksiin. Kuvitellaan, että henkilöbrändi on yhtä kuin säkenöivät sometilit ja muutenkin sopivan näköinen paketti. Ne ovat kuitenkin vain brändin pintakuohoa, jos edes sitä. Ilmankin pärjää.
Näkemysten panttaamisesta asiantuntijabrändiksi
Asiantuntijan henkilöbrändi lähtee siitä, että on jotain sanottavaa. Twitterissä on toki henkilöbrändejä, jotka tunnetaan siitä, että he ovat hauskoja, mutta hauskaksi on vaikea oppia. Niitäkin brändejä löytyy, jotka jakavat linkkejä valtavalla tahdilla. Siihen on harvalla aikaa.
Onneksi on toinen tie: ajattelu. Sitä voi kehittää lukemalla, keskustelemalla ja kirjoittamalla. Sillekin täytyy raivata vähän aikaa, mutta ajatteluaikaa kukaan tuskin pitää uhrauksena.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että juuri ajatteluajan raivaaminen on ollut suurin asia henkilöbrändin rakentumiseen vaikuttava asia. Se on myös ollut investointi, joka on jo maksanut itsensä takaisin.
Henkilöbrändi ei siis rakennu muoto vaan ajatus edellä – ja se, jos joku on ihanaa! Ei tarvitse miettiä sitä, mitä muut ajattelevat sinusta, kun kysymys on siitä, mitä he ajattelevat sinun ajatuksistasi. Ne taas eivät koskaan ole ihan valmiita ja niitä voi aina kehittää. Treenaamalla retoriikka ne voi opetella perustelemaan ja esittämään paremmin.
Ajatuksista syntyvät sitten ne elementit, joihin someajan henkilöbrändit perustuvat, eli erimuotoiset sisällöt. Niihin kannattaa suhtautua siten, että ensin on ajateltava ja sitten vasta tuotettava. Henkilöbrändi ei synny sillä, että tuijottaa tyhjää ruutua ja miettii, että nyt minun pitäisi alkaa suoltamaan. Se syntyy siten, että hakeutuu itseä kiinnostavien teemojen pariin ja ajattelee niitä eteenpäin. Sitten niiden purkautumista blogeiksi, twiiteiksi ja vaikka miksi, ei voi estää.
Merja Mähkä 